The Project Gutenberg eBook of Pöllönkorven naamiaisyö, by Kaarle Halme

Esa Pöllönkorpi
Vilho Härjänheimo
Kalle Kaljunen
Vilhelm Freckstedt
Annastiina Tissala
Siina
Maija
Saara

OHJEITA ESITTÄJILLE.

Näyttämöasustuksessa ei ole mitään erikoista. Soittokellon nappulakin voi tarpeen tullen piillä jonkun oviverhon tai vaikkapa ikkunaverhon takana, joten siis vain kuvitellaan sen olemassaolo.

Laulu ja eläköön-huudot voidaan panna ulkopuolelta kuulumaan kerran pari lisää, jos esittäjät niin haluavat.

Pöllönkorpi, Härjänheimo, Freckstedt ja Saara ovat samanlaiset kuin
»Esa Pöllönkorvessa».

Kalle on muuttunut rohkeammaksi ja vilkkaammaksi. Tämän muutoksen on aikaansaanut hänen liikkumisensa ihmisten ilmoilla Freckstedtin kanssa.

Siina on tavattomasti herrastunut oltuaan jonkun aikaa ravintolapalveluksessa. Esiintyy aina naurettavasti hienoutta tavoitellen. Sanoo kaikki sanottavansa äärettömän tärkeästä ja liioittelevan arvokkaasti.

Anna on uusi henkilö. Hän on rivakka, reipas, rohkea ja vähän ylpeä.
Hänestä pulppuaa maalaistuoreus ja miellyttävä teeskentelemättömyys.
Ikä joitakin vuosia yli 20.

Maija on tyhmänsekainen vanhapiika. Esiintymisessä on sentään jonkinlaista vanhemmanpuoleisen naisen rohkeutta. Ikä 30 v.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

Matkustavaisten huone. Perällä, oikealla puolella ovi käytävään. Vasemmalla sivuseinällä kaksi ovea, perempi viereiseen huoneeseen ja etualalla oleva alakertaan. Oikealla sivuseinällä, peräalalla ovi viereiseen matkustajahuoneeseen ja etualalla ikkuna, jonka edessä pöytä. Pöydällä kirjoitusvehkeet y.m. Vasemmanpuolisella peräseinällä sänky ja pesukaappi. Tuoleja siellä täällä.

Anna (tulee käytävästä kynttilä kädessä). Kanna tänne tavarat! Tässä on sopiva huone.

Kalle (kantaa laahustaa kahta isoa matkalaukkua). Jahah. Vai tässä on sopiva. (Tulee sisään.) No, mihin ryönä?

Kalle (levollisesti). Jahah! Kyllä vain! (Rykii.) Vaikka eiväthän nämä ole höyhenillä täytetyt — ja rappusetkin olivat koko korkeat. Oli ne toisenlaiset kuin ennen — tässä talossa. Kovin on komeaksi rustattu. Ei vanhaa ryönää enää missään.

Kalle. Mitä niin? (Älyää.) Kas, kas neitosta vain! Ei sallisi juttuamista.

Anna (veikeästi). Kyllä — mutta olet niin metka mieheksi. (Menee sänkyä laittelemaan.) Mitä siinä töllötät?

Kalle. Ei näitä enää jaksakaan. Käsivarret venyvät kohta lattiaan asti. (Asettaa laukut lattialle.)

Kalle (virnistellen). Annan neitsykäisen viedä mihin haluttaa. (Alkaa sytytellä tupakkaa.) Koppaville ihmisille pitää antaa työtä. Se masentaa.

Anna (katselee ylpeästi Kallea ja matkalaukkuja). En aio masentua tuosta työstä — vaikka ikänsä siinä viruisivat.

Kalle (ottaa matkalaukut lattialta). Niinkuin meidän molempien. (Heittää laukut sänkyyn.)

Kalle (katselee Annaa suostuttelevasti, leveästi hymyillen). Jaa että — mitä meinaan?

Kalle (astuu jonkun askeleen poispäin). En koske, en kajoa. Antaa ryönäin olla!

Kalle (kääntyy Annaan päin). Minä pidän kopeista tyttölapsista. Neitsykäinen on kopea, ja minä olen —

Kalle (välittämättä, naureskellen). Ja minä olen samaa mieltä kuin Pöllönkorpikin —

Kalle (kuin edellä). — että kaikki naiset kyllä taipuvat, mutta että — kopean taipumisesta on suurempi ilo.

Anna (puoliksi hämillään). Ehkä. (Kääntyy ympäri.) Mistäs te hänet tunnette? (Yrittää ajatuksissaan nostaa matkalaukkuja.)

Kalle. No, enpä olisi uskonut. — Laskekaa varovasti! Kuka tietää, vaikka olisi rikkuvaakin. Usein on pullojakin mukana.

Kalle. Ei, ei! Tasan matkassa eväät pannaan. Kyllä minä — (ottaa toisen laukun) — nyt kun olemme ystäviä. (Vie seinustalle.) Nämähän ovat minun isäntäni tai eihän se niin isäntäkään — mutta kuskin tapainen olen. Omalla hevosellani kuljettelen häntä ympäri pitäjiä. Maksaa tietysti sitten —

Kalle. No, ei se niin paroonikaan taida olla — mutta — minä sanon häntä siksi — ja hm —

Kalle. Kyllä — erittäinkin jos saan jonkun toisen tekemään samoin. — No! No? — Mitäs hemmettiä te nyt teette?

Anna (ottaa melkein valmiiksi laitetulta sijalta lakanat pois). Huomasin vasta, että lakanoita ei ole muutettu.

Kalle (katselee Annan jälkeen). Veikeä tyttö! Ja kopea kuin manttaalin muori. Hm! On se vain toista kuin se Mäkimatin Siina — se Eufrosiina Härjänheimo. — Pss! (Virnistää tyytymättömänä.) Olipa onni, että se juttu jäi kesken — ja että ne muutkin ovat jääneet kesken, sillä — sillä — (Katselee Annan jälkeen.) — sillä — olipas se koko malleva tyttö. — Mitäs se siitä Pöllönkorvesta? Tuntui aivan kuin ei olisi tykännyt. Otanpa vielä puheeksi, kun tulee. (Menee pöydän luo istumaan.) Jaa, jaah!

Kalle. Oletpas sinä muuttunut! Tuskin enää tunnen. (Nousee.) Terveeksi! (Antaa kätensä.)

Kalle. Kylläpä olet hienostunut. Ellet olisi ollut kahta eri reisua minun heilanani, niin —. (Kumartaa epäillen.) Oletko sinä Mäkimatin Siina?

Kalle (purskahtaa nauraa hihittämään). Huono nimi, sanoi pappi Sikaselle. Muuttakaa edes Porsaaksi!

Kalle. Kyllä Kaljunen on hyvä. Se on niin hyvä, että se seisoo vielä minun hautaristissänikin — (huutaa) — ellei sitä sitä ennen muuteta Kiljuseksi. (Ottaa päiväkirjan ja kirjoittaa.) Siinä on! (Antaa päiväkirjan takaisin.)

Siina. Meillä on maskeraadi. (Lukee mennessään mitä Kalle on kirjoittanut.)

Siina. Minä olen kunniallisesti muuttanut nimeni Lönruusin päivänä. Mutta sinä et voi tulla parooniksi edes viimeisellä tuomiolla, sinä. (Anna tulee tuoden lakanoita.) Minä lähetän sinun niskaasi poliisin, niin saat nähdä. (Menee käytävän ovesta.)

Kalle. Tämä on vähän niinkuin perhesalaisuus. Ajatelkaas, kuinka paljon minä teihin luotan! — Minä kirjoitin päiväkirjaan isäntäni nimen. Hän tykkää siitä, että minä sen teen.

Kalle (tyhmän vakavasti). Kuinkas moni tässä maailmassa on sitä miksi nimitetään. En minäkään ole kalju vaikka Kaljuseksi sanotaan — mutta tykkään sentään nimestäni. — Arvelen, että samasta syystä Freckstedt tykkää paroonista. (Iskien silmää.) Ja meille sanojille se maksaa vaivan.

Kalle (miettien). Jaa — no ei suinkaan se nyt sentään — ja sillähän oli niin kiirekin — sanoi että on — on — mikä se onkaan siellä — masku — masku —

Kalle. Vai sellaiset! Semmoisen sanan olen kyllä ennenkin kuullut. Miksi sitä sitten maskutellaan —?

Kalle (viekkaasti, iskien silmää). Se on niin eri tavalla, se. Toisen kanssa jutellaan — toisen ei.. Jos tykkää, niin —

Kalle. Mitä se hyödyttäisi! Eihän tyttölasten tarvitse, muuttuuhan se kuitenkin.

Kalle. No, se on oikein, se! Narrit nimillään reistailevat. Niinkuin tuokin — Sini-piika.

Kalle. Ehkä — sanoi tässä muuan Pöllönkorvesta. Vaikka ei tuntenutkaan.

Kalle. Mutta minähän Juhannuksen jälkeen kyyditsin isäntää — tai patruunaa — häntä taas pitää sanoa patruunaksi — vaikka ei olekaan — kyyditsin patruunaa kotia. (Tarkastelee Annaa.) Enkä minä muista nähneeni

Kalle. Niin — Härjänheimosta. Lysti mies! Jutteli hauskasti koko matkan. Naisista tuntui puhuvan kovin mielellään.

Anna (tekeytyen välinpitämättömäksi). Kenestä puhui? Härjänheimolaisesta morsiamestaan kai?

Kalle. Kun pitkistyy, niin sitkistyy, sanotaan. — Saara onkin vanhaa tekoa, ja — ja Pöllönkorvella oli mielessä joku hätimpi — mutta —

Anna. Ne ovat nyt keksineet sellaisen arvopuntarin itselleen. Ei riitä enää manttaalimiehet, eikä rusthollarit, eikä —

Kalle (innostuen). Heidän kanssaan ei sitten mikään piisaa. — Kun vain tietäisi missä se raja on.

Kalle. Raja heidän ja meidän välillämme. Raja multa-aatelin ja — ja kuinka sanoisin —

Kalle. Ei ole. Ei! Naihan Härjänheimokin Eräpellon Ellin, jolla ei ollut yhtään mitään. Mutta taas Rajalan Kustaa ei kelvannut kosiomieheksi Tyynelle, vaikka Kustaa oli koonnut tukkihommissa paljon rahaa ja ostanut koko Lohtalan kylän. Kamaristaan Härjänheimo käännytti miehen ympäri — ei päästänyt edes sisarensa puheille. Ja niinhän se Pöllönkorpikin oli valmis ottamaan Saaran ja — ja jättämään mielitiettynsä. Eikä Saaralla kuitenkaan ole —

Kalle. Eiköhän tässä nyt vähän vielä juteltaisi — olen vähän niinkuin tarttunut kiinni —

Kalle. No, tuota — älkäähän nyt — eihän sitä nyt niini kiireessä keksi sanojakaan — tahtoisin Annalle —

Kalle (rohkaistuneena). Jos vain Annalla olisi aikaa kuunnella. (Siina tulee käytävän ovesta Kallen selän takaa.)

Kalle. Minä en ole koskaan kenenkään naisen seurasta niin pitänyt kuin —

Kalle (innokkaasti). Siinanko? Siinan kanssa minulla ei ole mitään tekemistä. Mistä sen saitte päähänne? Mokoman herrastuneen hupakon —

Siina. Älä sinä puhu mitään mistään tekemisistä minun kanssani! Sen saa Annakin tietää, että kaksi kertaa minä —, olen —

Kalle. Minä en ole koskaan ollut, mutta tämä Siinahan se on tuppautunut —

Siina (suurenmoisesti). Luuleeko herra Kaljunen, että minä olen — oho — (Menee nopeasti pois.)

Freckstedt. Ehkä neiti odottaa. (Katselee ympärilleen.) Ei tämä nyt oikeastaan — mihin nuo kaikki ovet johtavat?

Anna (osottaa molemmanpuolisia sivuovia perällä). Nuo viereisiin numeroihin. (Osoittaa vasemmanpuolista alaovea.) Ja tuo vie alakertaan.

Freckstedt. Eikö teillä ole huonetta kadun puolelle? Tämä ei ole juuri muutenkaan —

Anna. Tämä viereinen olisi. (Avaa oikeanpuolisen oven.) Siellä on jo sähkövalokin kunnossa. (Menee oikealle.)

Freckstedt (oikealla). Minun täytyy peseytyä. Kalle, tuo matkalaukut tänne!

Kalle (panee oven kiinni). Ryönä tulee aivan heti. (Iskien silmää Annalle.) Kun hän on poistunut, niin — niin —

Kalle. Ei, ei! Minä meinaan, että emmekö me Annan kanssa muuta sinnekin — toisia lakanoita?

Kalle (nolona). Siina? Mäki-Matin Siina! Hm! Teki tepposet. Tuppautui puun ja kuoren väliin kuin toukka. — Ai, ai, sitä tyttöä — tuota Annaa! (Kävelee.) Tekipä se minut kevyeksi. (Pysähtyy.) Jos tykkää tytöstä, niin kantapäät nouseskelevat ihan itsestään — sen olen pannut merkille. Ja jos ei tykkää, niin — niin liikkuu kuin jyväsäkki selässä — senkin olen pannut merkille.

Kalle (hiljaa). Tulen heti. (Kovemmin.) Vien tämän ensin paroonille. (Menee.)

Pöllönkorpi. Vie, vie! (Ottaa taskustaan -pienen peilin ja silittelee viiksiään.) He, he, he! (Istuu kirjoituspöydän ääreen.)

Pöllönkorpi. Vai nimi, vai nimi! (Kirjoittaessaan.) Neitokainenko minua täällä passailee?

Pöllönkorpi. Mitä? (Katsoo Siinaa.) Tunnetteko minut? (Antaa kirjan.) Eikös se ole ompelijatar — Kallen morsian — tai vaimo —? (Kalle tulee.) Kalle! Täällähän on sinun vaimosikin.

Siina. Luuletko, että olen aikonutkaan — oho —! (Heittää niskojaan ja menee alikertaan vievästä ovesta.)

Kalle. Kyllähän me sitä yritimme, mutta — kun se ei passannut niinkuin ennen, niin — jätimme sikseen. — Eihän patruunakaan ole vielä totta tehnyt —?

Pöllönkorpi (nousee ja rykii). Ei ole tullut vielä — ei ole — (Menee toiselle puolelle.)

Kalle. Kun niinkin kauan pitkittyy, niin tekisi mieli — (Tekee kädellään pyyhkimistä osoittavan liikkeen.)

Pöllönkorpi (tuttavallisesti). Ettäkö — (tekee saman liikkeen) — noin vain —?

Pöllönkorpi (raapii korvallistaan). Mutta siinäpä se juuri onkin, että se ei käy noin vain — kädenkääntämällä —

Pöllönkorpi. Ei, ei! Ei ole mies kuin mies. Siinä on, katsos, suuri ero. Asioilla on rajansa, näetkös —

Pöllönkorpi (hyväntahtoisesti). Niin, niin — (kävelee) — kun on multa-aatelia.

Kalle (vilkkaasti). Sanokaas nyt, patruuna, missä on se ero sitten — se raja — multa-aatelin ja — meidän muiden välillä.

Pöllönkorpi (itsetietoisesti myhähdellen). Se on siinä, että, että — kuinka nyt sanoisin — että me olemme multa-aatelia, ja te muut olette — muita ihmisiä. (Menee istumaan kirjoituspöydän ääreen.)

Pöllönkorpi (ottaa lompakon taskustaan ja alkaa laskea rahojaan). Niin on — se on muu ihminen —

Freckstedt (tulee). Kuuleppas, Kalle! — Ahaa! Patruunakin on asettunut tänne — naapuri siis — hauskaa — hauskaa. — Menehän, Kalle, tuohon Mikkoseen — vastapäätä! Tuot sieltä tilaamani — hm — sano vain — tilaamani —

Freckstedt. Vaikkapa niinkin. (Pöllönkorvelle.) Saanko istua hetkeksi — hetkeksi —?

Freckstedt. Ei, ei! Kiitoksia! Kyllä saan. (Ottaa tuolin lähelle pöytää.) Aa — häiritsenkö? Patruuna on, näen mä, konttoritöissä — laskee matkakassaa —

Pöllönkorpi. He, he, he! Eihän sitä tällaisia matkakassoja — myin metsää tässä — vähän verran. (Yskäisee.)

Pöllönkorpi (leveästi). Vähänlännän kappaleen — takamaalta — viidenkymmenentuhannen palasen.

Freckstedt. Onnittelen — onnittelen. Hyvä kauppa tietysti. — Ja kun kaupassa pääsee alkuun, niin se jatkuu itsestään. Nyt kai patruuna ostaa minulta uudenaikaisia peltokaluja — kaikenlaisia — olen asiamies — olen aikonut tulla patruunan luo — kartanoon — olen juuri matkalla sinnepäin —

Freckstedt. Aina puuttuu — parhaimmastakin paikasta aina puuttuu jotakin. — — Mutta — janokin tässä — soittaisimmeko — jos sallitte. (Siina tulee, tuoden lakanoita alakerrasta. Freckstedt nousee.) Ahaa — neiti — kuulkaapas — (Nähtyään Siinan jää seisomaan paikalleen ja katsoo tuijottaa sanaakaan sanomatta.)

Siina. Mitä herra —? (Tunnettuaan Freckstedtin jää seisomaan suu auki. Freckstedt hetkisen kuluttua viittaa veltosti Siinaa menemään, taivuttamalla vasemman käden sormiaan sisäänpäin. Siinä keikauttaa päätään ja menee keikailevasti ylvästellen Freckstedtin huoneeseen.)

Freckstedt (kääntyy tyhmistyneenä Pöllönkorpeen). Mikä tuo oli? Mikä — mikä —?

Pöllönkorpi (vetelee viiksiään hymyilevänä). Eiköhän se ollut, vanha tuttu.

Freckstedt (vielä nolona). Niin — joku sellainen, jota — jonka olen — jota olen —

Freckstedt. Äsh! Erehdyksestä silloin — täällä vanhalla seurahuoneella — äsh!

Freckstedt. Mitä se minua liikuttaa — äsh! — Tämä ei ollut millään tavalla hauskaa — äsh!

Pöllönkorpi (tulee etualalle). No, ei nyt pidä suotta. — Emmeköhän pistäytyisi alas hotellin puolelle!

Freckstedt (vilkastuen). Niin — alas — siellä on maskeraadi — sinne olenkin aikonut — olen tilannut kauhtanankin — sellaisen —

Pöllönkorpi. Tiedän — tiedän — olen nähnyt — veljelläni maisterilla on sellainen.

Freckstedt. Kyllä — patruuna voi aivan mainiosti tulla tuossa pukimessa. — Siksi mahtava mies —

Pöllönkorpi. Kuules, neitonen. — (Kääntyy Annaan. Hämmästyy ja jää sanattomana seisomaan.)

Anna. Mitä herra —? (Tuntee Pöllönkorven ja jää liikkumattomana töllöttämään. Pöllönkorpi hetken kuluttua viittaa oikean käden peukalolla peräovelle päin Annaa menemään.) Vai niin? — Patruuna Pöllönkorpi kutsui vain nähdäkseen — entisen karjakkonsa. — (Purskahtaa nauramaan ja menee peräovesta.)

Pöllönkorpi (tyhmän valittavalla äänellä). No, ei nyt juuri kosinut — mutta — mutta —

Freckstedt. Mitä nyt joutavista! (Nousee.) Soitetaanpa! Ehkä joku kolmas —

Pöllönkorpi (hämmentyneenä). Ei, ei! Ei soiteta! Jumalako sen tietää, kuka sieltä vielä voi tulla.

Pöllönkorpi (älyää sanoneensa tarpeettoman paljastuksen ja lyöttäytyy leikilliseksi). Eikö totta? Siellähän voi tulla ketä vain — (näpäyttää Freckstedtiä salaisella ymmärtämyksellä olkapäähän) — vaikka koko syntiluettelo.

Pöllönkorpi (on nopeasti kääntynyt). Sinäkö? Luulin jo — —. Tuliko sinua vastaan joku nainen?

Freckstedt (Kallelle). Annahan tänne! (Pöllönkorvelle.) Minun mielestäni sopii naiselle nauru parhaiten.

Freckstedt. Mennäänpäs nyt minun huoneeseeni koettamaan. (Menee edellä huoneeseensa.)

Pöllönkorpi (mennessään, Kallelle). Tunsitko sen — sen —? (Viittaa ulko-oveen.)

Pöllönkorpi (menee). Kyllä — kyllä. (Maija kurkistaa käytävän ovesta sisään.)

Kalle. Etsittekö jotakin? (Maija ei liikahda eikä vastaa, kurkistaa vain.) Tulkaa sisään vain!

Anna (tulee sisään). Kas, sielläkö sinä? Tule sisään! Ajattelin jo, että —.mihin ihmeeseen sinä hukuit.

Maija (tulee sisään). En tietänyt mitä ovea meinasit — kurkistin tänne.

Anna. Siina ja minä menemme naamiaisiin, ja Maija tuli tänne etulaiseksi. (Maijalle.) Katsos nyt, Maija! Tämä huone tässä — tuo tuossa vasemmalla ja tuo oikealla kuuluu sinulle. Tässä asuu yksi herra. Tuossa vasemmalla asuu toinen herra, ja tuo oikeanpuolinen on tyhjä —

Anna. Se on tilattu — telefoonilla tilattu. Kun tulee, niin päästä sisään! Kaikki on kunnossa.

Anna. Eikä. Käytävässä on ovi kumpaiseenkin. Ja tuota tietä pääset lyhyintä tietä alikertaan.

Anna. Käytävässä. Mutta jos tulee kylmä, niin — jossakin täällä. Kaikki ovat kuitenkin aamuun asti alhaalla. Nyt se on kai selvä? Minulla on kiire. Tule nyt riisumaan hattusi ja —

Freckstedt (tulee Pöllönkorven seuraamana). Kauhtana on aivan sopimaton. Liian lyhyt ja liian laaja. Ei sitä voi käyttää.

Freckstedt. Sieltä saa ostaa. — Jos minäkään viitsin tätä käyttää. (Panee silkkinaamion taskuunsa.) Saammehan nähdä.

Pöllönkorpi (kiertelee viiksiään). Tämä on kovin jännittävää, tämä. Joko menemme?

Kalle. Eikö parooni käytäkään sitä ryönää, joka Mikkosessa pantiin kääröön?

Kalle (yksin). Anna juoksi vain ja nauroi — huu — paha merkki kun nainen nauraa, sanoi Pöllönkorpi. Hm! Sillä oli niin kiire sinne. Entä jos minäkin! Kalle saa käyttää, sanoi Freckstedt. Mitä jos —! Katsotaanpas! (Menee Freckstedtin huoneeseen ja tuo sieltä mustan dominon.) — Jahah! tällainen — ja rätti silmillä oli heillä myös — sen näin tuolla alhaalla — no se saadaan! (Ottaa nenäliinan taskustaan ja menee pöydän ääreen leikkaamaan siihen reikiä.) Tämä ei oikein puukolla — mutta näinhän minä sakset. (Menee Freckstedtin huoneeseen.)

Siina (kurkistaa alakerran ovesta. Kun ei näe ketään, niin tulee sisään. Hänellä on domino käsivarrellaan ja naamio kädessä. Menee käytävän ovelle. Huutaa hiljaa.) Maija! — Maija!

Siina. Paneppas nyt tuo paslikka niin ettei tukka pörröty! Nosta nätisti — niin —

Siina (ylpeillen). Tuttavia siellä vain on — hyviä tuttavia. Kiitos! Hyvä on! Mene nyt vain taas käytävään! — Niin kuules, tuo huone on tilattu —

Siina. Se tilattiin telefoonilla Härjänheimosta. Kun tulevat, niin ota vastaan.

Kalle (kurkistaa ovesta). Ahaa! Se on Anna. Kyllä minä… (Vetäytyy takaisin.)

Siina. Jos tarvitset apua, niin ilmoita kassaan! Anna tai minä tulemme sitten.

Maija (katselee Siinaa ja hihittää). On teillä metkut! (Menee peräovesta. Siina ottaa pesukaapin yläpuolelta peilin ja tuo sen pöydälle. Istuu tuolille ja rupeaa asettelemaan naamiota. Kalle tulee hiljaa. Hän on puettu dominoon ja nenäliinasta tehtyyn naamioon. Yskäisee.)

Kalle. Tuntematon — olemme tuntemattomia molemmat. Olen äveriäs herra tuolta salista. Ja te olette kukkasien kuningatar.

Siina (hyvillään, keimaillen). Ah! — Minä kuulen, että te olette hieno herra.

Kalle. Vain tomua ja tuhkaa. Mutta te olette kuin potaatin kukkanen tupakkapellossa — kuin — saanko istua tähän viereenne?

Kalle (istuu). Tietysti menemme — jahka ensin olemme tulleet ystäviksi — hyviksi ystäviksi.

Kalle. En, peijakas vie, puhukaan. Näin vakavaa kieltä en ole koskaan käyttänyt.

Siina (nousee). Herrat vain pettävät kauniilla puheillaan. (Menee näyttämön toiselle puolelle.)

Kalle (on noussut). Mutta minä en ole sellainen herra, että minä pettäisin. Minä olen rehti mies.

Kalle. Minä tiedän. Voi kirkkoveisu ja pyhäin miesten päivät… (Ottaa Siinaa vyötäisiltä.)

Kalle. Mutta minä saan vain — yhden kerran — (suutelee) — yhden kerran — (suutelee) — yhden kerran. (Ovat ottaneet toistensa naamiosta kiinni, nähdäkseen kasvot.)

Kalle (samoin). Ai — saakeli! (Molemmat jäävät jähmettyneinä seisomaan vastakkain.)

Härjänheimo (tulee hitaasti heidän keskeensä). Älkää häiriintykö. Hauska nähdä, että vanha rakkaus ei ruostu. Minä vain haen tämän huoneen asukasta.

TOINEN NÄYTÖS.

Kalle. Enkä. Mutta kun pudota läiskähtää niin korkealta näin matalalle. (Kyykistyy vähän.)

Kalle. Ei — erästä toista minä — Ja olipa se ihme — etten sitä heti maistanut — tpfyi!

Kalle (tointuen). Minä olen mieluummin puhumatta siitä. (Menee tervehtimään.) Terveeksi!

Härjänheimo. Iltaa, iltaa! — Sanottiin, että tämä on Pöllönkorven huone.

Härjänheimo. Koko talo on aivan täysi. Tuon huoneen tuossa vieressä sain naisille, mutta itse olen ilman. Ajattelin jos tässä passaisi — koturina —?

Härjänheimo (menee istumaan pöydän ääreen). Sen ovat jo tehneet. Minä rupean tässä odottelemaan. — No, ajeletko vielä Freckstedtin kanssa?

Härjänheimo. Vai niin. (Hymyilee.) Aivan tuttavien keskuuteen tässä joutuu.

Kalle. Parasta se onkin, sillä eihän sikaakaan säkissä osteta. (Menee Freckstedtin huoneeseen.)

Freckstedt (tulee käytävänovesta sangen hyväntuulisena hyräillen). Sumppa ralla, ralla lallaa —! Terve, terve, isäntä — ja tervetuloa! Siellä alhaalla on rajattoman lystiä — jumalallista!

Freckstedt. Tietysti. Häntä etsittiin, mutta hän lähetti minut. Hän juo samppankaljaa siellä kaupungin herrojen kanssa, eikä — eikä sanonut ehtivänsä. Mutta eikö isäntä tule sinne alas?

Härjänheimo. Kyllä — mutta aioin ensin sopia tästä huoneesta hänen kanssaan. Talo on ihan täynnä.

Freckstedt. Tiedän, tiedän. Tämähän käy mainiosti. Sänky lisää — siinä kaikki.

Freckstedt. Kyllähän miehet aina — mutta entäs naiset? Ovipoika kertoi, että teillä on naisiakin mukana. Kolme kappaletta. Missä —?

Freckstedt. Ai, ai! Älkää puhuko siitä ikävästä jutusta! Mutta se kolmas? Kuka se on? Minulla on aina niin ääretön harrastus tuntemattomia naisia kohtaan. Tunnenko hänetkin?

Freckstedt (ottaa peilin taskustaan ja sivelee viiksiään). Ai ihmettä sentään! Ai ihmettä! Nuori, kaunis tyttö — ja pohatta. (Panee peilin taskuunsa.) Saan kai kunnian tulla tuttavakseen —?

'Freckstedt. Ja savolainen. — Ai, ai! Mikä ihmeellinen harrastus minussa herää! — Te olette erinomainen mies — teistä en eroa koko iltana.

Härjänheimo. Käykää vain edellä. Pistäydyn tuolta naisten kautta. Näkemiin! (Menee vasemmasta sivuovesta.)

Freckstedt (yksin). Nuori — kaunis — pohatta — savolainen. Sumppatu riiatu rallalla lei. (Menee.)

Kalle (tulee). Mitä ihmettä minä nyt — mistä minä sitä Annaa menisin etsimään —!?

Kalle. Eiköhän se ollut tuo — ryhti ja vartalo — ja — ääni — ja —. (Aikoo perässä.) Mutta jos taas pettyy — paha paikka —

Anna (tulee sisään, puhuu käytävään). Hyvä on — Maija! (Aikoo alakerran ovelle.)

Kalle. Minä viis Maijasta. (Astuu lähemmäs.) Teitä minä tahdon puhutella.

Kalle (hädissään). Älkää nyt viitsikö! Tuntekaa pois vain, kun kumminkin tunnette. Ja minä tunnen teidät. Te olette Anna. Ja minun rakkauteni voima nousee niin ankaraksi, että —

Kalle (pyytäen). Ottakaa pois tuo nokilappu silmiltänne! Enhän voi puhua teille, kun en näe ihmistä. Tunnen itseni kovin turvattomaksi. Olen aivan kuin alasti. Minua hävettää ihan kuin Aatamia paratiisissa.

Anna. Jo — kertoi olleensa kuin tupakkakukkanen perunamaassa. — Vai petti poikasen? Se oli oikein! Miehet ovat luodutkin petettäviksi.

Kalle (kiihkeästi). Ei pettänyt. Minä itse petyin. Luulin Annaksi — jota rakastan — ihan vissiin rakastan — ottakaa pois tuo rätti, niin minä näytän teille —

Anna. Ei nyt olla vakavia — nyt on iloa pirtissä. (Menee nopeasti alakerran ovesta.)

Kalle (nolona). Oi, oi, kuinka tuollainen nainen nostattaa sitä rakkauden ryönää — eikä sääli yhtään, nauraa vain — nauraa ja menee — ei se kai ole minun kylkiluustani.

Pöllönkorpi (katselee Kallea ja rupeaa nauramaan hyvänsävyisesti). Tässä sen nyt näkee, että sinä et ole multa-aatelia.

Kalle. Nyt minä jo kohta kimmastun. Mitä patruuna nyt oikein tahtoo minusta?

Pöllönkorpi. Ai, ai, ai! Sitähän minä olen aina sanonut, että ihmiset ovat täällä päin kauhean tyhmiä.

Pöllönkorpi (korostaen sanoja). Minä kysyin: tuliko tänne eräs musta nainen?

Kalle (lyyhistyy kuin iskusta). Hei vain! Tuli kuin tilsa kaviosta — tänne sydämen päälle. Ja niin ankara nousu kuin sillä jo oli —

Pöllönkorpi (äkäisesti). Minun karjakkoni hän on ollut! Älä siinä rupea panettelemaan kunniallisia ihmisiä!

Kalle (lähtee). Vai karjakko! Vai karjakko! — Kyllä ymmärrän. (Valittaa.) Hai—ai—ai! (Menee peräovesta.)

Pöllönkorpi (yksin). Ei totisesti ole ollut muuta kuin karjakko — mutta sehän se onkin pahinta! Olla vain karjakko — ja niin muhkea. Ei tuollakaan juhlassa ainoakaan vedä hänelle vertoja. — Ja Saara! Voi, voi kun jouduin pahaan pihtiin sen Saaran kanssa. Olen koettanut irtautua — ja irtautua — mutta kun tuli se sana annetuksi — se sana — ja minun sanani on yhtä paljon kuin kirjat ja lorut — ja papin sanat — ja kaikki yhteensä. Pöllönkorven sanan pitää olla tukeva kuin maailmanluominen. (Raapii korvallistaan.) Ja kyllä se onkin — onkin — sano — ei kai tässä muu peri kuin — kuin — pitää hankkia itselleen lepopäivä — silloin tällöin. (Katselee ympärilleen.) Kun löytäisi sen Tiinan. (Lämpimästi.) Tiina!! Olisipa Tiinalla sen verran rahoja — että kehtaisi naida — ettei alustalaiset pitäisi vertaisenaan. Olisipa vain rahoja! (Miettii ja koettaa povitaskuaan.) Hm! — Minulla on liian paljon taskussa — kuka tietää mitä sellaisessa väen mylläkässä voi tapahtua. (Ottaa lompakon taskustaan ja katselee ympärilleen.) Kun olisi jokin sopiva paikka — ahaa, sänky! (Menee sängyn luo, katselee ensin ympärilleen ja pistää sitten lompakon peitteen alle). Noin — nyt on vapaampi — ja lystimpi.

Pöllönkorpi. Soo — vai on hän kaupungissa. (Raapii korvallistaan.) Kun ei vain kertoisi — jos jotakin —

Freckstedt (toimessaan). Teille voin sanoa — olettehan jo melkein naimisissa —

Freckstedt. Tässä talossa asuu muuan nuori, kaunis ja rikas — pohatta — oikea pohatta savolainen tyttö — joka — jonka — jota kohtaan minulla on kauhean suuret harrastukset — ja — ja Härjänheimo —

Pöllönkorpi. Terve, terve! Olipa lystiä, että sinäkin —. (Laulua kuuluu alhaalta.)

Freckstedt. Kuulkaas! Nyt siellä soitetaan ja lauletaan. Lähdetäänpäs nyt sinne!

Pöllönkorpi. Saat, saat — saat vaikka sängynkin, sillä minä aion nyt pitää lystiä.

Freckstedt. Lähdetään? Hupsuko sinä olet? Nythän on yö — ja maskeraadit ja —

Pöllönkorpi (menee taputtamaan Kallea olalle). Kyllä ne sopivat — kun vain ei mene kalastelemaan toisten vesille.

Kalle. Mistäpä sen köyhä tietää, mitä vesiä milloinkin ovat. Teillä multa-aatelilla on niin laajat kalastuspaikat. (Huokaa.) Ja niitten paikkojen laajuudesta kai se multa-aateluuskin riippuu.

Pöllönkorpi (nauraa tyytyväisenä). Niin kai, niin kai - ja niinhän se Rekolan Arvikin sanoi — silloin, kun keksi tämän —

Kalle. Minä en ole sitä niin ymmärtänyt - minä olen tuumaillut, että vähän syvemmällä —

Kalle. Ei se ole selvä, että sanotaan: se on ja se ei ole. Miksi toinen on — ja minä olen vain muu ihminen? Ellei sitä määrää raha ja pellot ja — ja — (Katsoo Pöllönkorpeen.) — ja kalavedet — ja —

Pöllönkorpi. Mitä Arvi syvällisiä ymmärtäisi — joka aina on iloinen ja — ja aina nauraa —

Härjänheimo (nauraen). Ihme kyllä — ei uskoisi miehestä, joka aina on hyvällä tuulella ja aina nauraa, mutta —

Härjänheimo. Hän sanoi, että: multa-aatelia on jokainen kansalainen, joka voi sivistyä — herrastumatta. (Äänettömyys.)

Härjänheimo. Arvellaan, että se on suurin kunnia, minkä suomalainen mies tai nainen voi saavuttaa.

Kalle (erityisesti Pöllönkorvelle). Se on nauta, se! Sehän on vallan selvä asia, se! (Menee perältä ulos. Härjänheimo ja Freckstedt nauravat.)

Pöllönkorpi (vähän nolona). He, he, he! — Nauta kai — mikäpä se muukaan voisi olla — he, he, he! (Kuuluu hurraamista.)

Freckstedt. Ai, ai! Nyt siellä jo tapahtuu mitä tahansa — ja ilman meitä —

Härjänheimo (hymähtää). Hm! Se on sellainen arvo, ettei siihen juuri uskalla sanoa kuuluvansa, sillä — (Taputtaa Freckstedtiä olalle.) — se ei ole perinnöllistä. (Menevät perältä ulos.)

Kalle (palaa hetken kuluttua ja avaa peräoven). Mennään tänne — Maija tulee tänne vain — menevät kaikki alakertaan — käytävä on kylmä —

Kalle. Toimettomana tulee aina vilu. Istutaan täällä — lämpöisessä. (Asettaa toisen tuolin sen lähelle, jolla Freckstedt istui ensi näytöksessä, pöydän ääressä.) Näin on hyvä. Maija tuohon — ja minä tähän. (Istuvat.) Me molemmat hyljätyt —

Kalle. Eihän minun tee mieleni sinne alas — ei nyt ainakaan, kun sain Maijasta seuralaisen. Mutta ellei Maijaa olisi — niin olisin hyljätty.

Maija. No, jo toki — noin pulskasta pojasta — jos oma tyttö olisi, niin kyllä välittäisi.

Maija. No, kun ei voi — niin tielle kyllä sattuu sellainen tyttö, joka itse ottaa.

Maija. Olisipa somaa, jos olisin. Kallekin on vallan toisenlainen kuin muut miehet.

Maija. Vielä häntä kysyy — vallan toisenlainen — aivan oikea mies — vakava ja lempeä. Minä en kenenkään muun kanssa voisi näin rauhallisena tarinoida — vieraassa paikassa, keskellä yötä — enkä ole koskaan tarinoinut —

Maija. Olen odotellut sitä oikeata. — Kas, kun paidan nappi on irroillaan — tuossa Kallen leuvan alla. (Ottaa rintamuksestaan neulan, jossa on valkeata lankaa.) Se pitää kiinnittää — muuten se putoaa.

Kalle (koettelee nappia). Kas, kun onkin — noh! siihen se nyt lähti. (Ojentaa napin Maijalle.) Mutta ei suinkaan Maija viitsi —?

Maija. Tottapa tietenkin — ei suinkaan sitä nyt nappia päästetä hukkumaan. (Nousee ja alkaa ommella.)

Maija. On muutenkin sattunut — vallan erikoinen. Tuntuu kuin ikäni olisin tässä ommellut.

Kalle. Kyllä minustakin tuntuu vähän omituiselta — pampattaa niin tuolla liivin alla.

Pöllönkorpi (nauraa hyväntahtoisesti). Ei ole, ei ole! Pidä hyvänäsi vain!

Pöllönkorpi (yksin kävelee tyytymättömänä). Saaran näköinen — niin — sehän se on ristitikku, se Saara — mutta mitäs minä tulinkaan — ai, ne rahat — pitää joskus kurkistaa. (Aikoo sängyn luo. Siina tulee alakerran ovesta puettuna dominoon ja naamioon. Pöllönkorpi pysähtyy paikalleen.) Ai — neitokainen. (Siina pysähtyy paikalleen, ei sano mitään.) Etsiikö neitokainen jotakin — vai —? (Siina pudistaa päätään. Pöllönkorpi kääntelee viiksiään.) Tuota — tuota — (Yhtäkkiä pälkähtää hänen päähänsä.) Tervetuloa! (Itsekseen.) Se on vissiin Tiina. (Katselee tutkien.) Ihan vissiin. (Hyökkää hänen luokseen.) Minä tunsin sinut heti.

Pöllönkorpi. Näetkös — äänestäsikin — siitäkin tunnen — vaikka en ole tavannut sitten viime kesän. Mutta minä en ole hetkeksikään unohtanut sinua. Kaivannut olen — aina kaivannut — ja aina muistellut — nytkin olen koko illan hakenut sinua jokapaikasta.

Pöllönkorpi. Tahdotte? Miksi teititellä? Älä viitsi leikitellä tuntematonna.

Pöllönkorpi. Älä nyt tekeydy, kun kuitenkin tiedät — tule tänne istumaan. (Osoittaa tuoleja.)

Pöllönkorpi. Minäkö? Tiedäthän, etten eläissäni ole ketään pettänyt — en muita enemmän kuin sinuakaan. (Vetää Siinan istumaan.) Kas noin — tässä tulemme ensin hyviksi ystäviksi — ja sitten menemme alas. Kuulehan, ei sinun sovi olla täällä ravintolassa palvelijana.

Pöllönkorpi. No, saakeli soikoon — tästä tulee tosi käteen — ihmiset sitten kertovat —

Pöllönkorpi. No niin — tähän asti — tähän asti — eihän sitä enää voi auttaa — mutta nyt minä otan ohjakset käsiini, minä määrään, katsos —

Pöllönkorpi (nauraa). Älä nyt ole noin tyhmä! Minähän rakastan sinua. Ja kun minä rakastan, niin siitä on leikki kaukana — sen saat uskoa. (Kiertelee viiksiään.) Rakastathan sinäkin minua — rakastathan —?

Pöllönkorpi (syleilee Siinaa). Sinä olet se oikea — sinä olet multa-aatelia, vaikka sinulla ei ole karjaa eikä kalua — olet köyhä, mutta silti —

Pöllönkorpi. Miksi päästäisin? Minä en päästä sinua enää koskaan. (Kuiskaten.) Miksi tahdot päästä —?

Pöllönkorpi (hyvätuulisesti). Kas, lempoa! Joko se halu silmiinkin ehti! No, niin tahdonkin.

Pöllönkorpi. Saapas! (Suutelec.) Saapas! (Suutelee) Saapas! (Kalle tulee Freckstedtin huoneesta. Frecksledt tulee peräovesta. Härjänheimo tulee naisten huoneesta.)

Pöllönkorpi (pitää häntä kädestä ja estää). Älä mene! Ei tarvitse mennä!

Pöllönkorpi. Se on nyt se oikea. Löysin löytökäiseni. Kyllä oikea mies naamarinkin takaa omansa ottaa. Ota pois, tyttö, naamarisi! Kyllä sinua kelpaa katsella. Ota pois vain! Saavatpas hämmästyä minun mestari-leikkaustani. (Taputtaa Freckstedtiä olalle.) Minä se olen se oikea don Juhannes! Paljasta poskesi, tyttö! Älä seiso kuin turkkilainen! (Siina paljastaa kasvonsa.)

Kalle (purskahtaa nauramaan). Siina, minun kaksiotteinen helluni! (Pöllönkorvelle.) Kun annoittekin tuollaisen vanhan piian ottaa itsenne noin vain!

Pöllönkorpi (puolikuolleena noloudesta). No — jo sinä Siina nyt myrkyn lykkäsit minulle!

Siina (keikahuttaa päätään). Pilkkaatteko te minua? Luuletteko, että minä olen —? Oho! (Kiepsahtaa alakerran ovesta. Toiset nauravat. Pöllönkorpi raapii korvallistaan, naama virnissä.)

KOLMAS NÄYTÖS.

Härjänheimo (kovin huvitettuna). Aika kujeilija se kohtalo — kun aikoi työntää teille kaikille kolmelle yhteisen akan.

Freckstedt (yrittää hymyillä). Niin — eri aikoina —. Ja nyt me lahjoitamme hänet ystävällemme Pöllönkorvelle — ilman kateutta — eikö niin?

Pöllönkorpi (istuu masentuneena). Älkää nyt hyvät ihmiset! Älkää herran tähden! — Tämähän oli vain pieni naamiaiskepponen. (Ottaa päästään ja valittaa.) Oi, oi, oi!

Freckstedt. No, no, no! Ei nyt sentään noin saa surra! Leikkiähän me vain.

Pöllönkorpi (nousee). Mutta Pöllönkorven sana! Missä on sitten enää multa-aatelia tässä maassa!

Pöllönkorpi. Jos vain siitä on apua, niin se saa virrata kuin keväinen puro.

Freckstedt. Se on oikein! Pitää sanoa: nyt elää vapaus, nyt on naamiaisyö.

Pöllönkorpi (nousee innostuneena). Pöllönkorven naamiaisyö — niin se pitääkin ottaa — juuri niin. (Hyvitellen Härjänheimolle.) Kuulehan, Vilho! Minä ostan ne osakkeet sinun meijerissäsi — päätetty. (Lyö kättä.) He, he, he! Tämä on — oli tietysti miesten kesken, tämä.

Freckstedt. Tietysti — tietysti! — Hyvä keksintö! Pikkukaupat vievät ajatukset toisaalle. Mekin voimme —

Pöllönkorpi. Sovittu! Tuohon käteen! (Lyövät kättä. (Kalle yskii herättääkseen huomiota. Pöllönkorpi huomaa lupaustensa koomillisuuden, rykäisee ja katsoo vinoon Kallea.) Hm! Hm! (Nauraa hyväntahtoisesti.) He, he, he! — Kalle saa torpanmaan.

Pöllönkorpi (rehennellen). Ei — vaan Pöllönkorvessa. Kyllä niitä meillä on — tule vain sinne.

Kalle (ihastuen). Oikeanko torpan — sellaisen, jossa ei päivätyöt nylje nahkaa selästä —?

Pöllönkorpi. No, torpan kuin manttaalin talon — kahdelle hevoselle ja kahdeksalle lehmälle — sen saat kun sanon — sillä — sillä — (ei tiedä kuinka sanoisi) — sinä et ole niitä tyhmimpiä — (nauraa ja katsoo toisiin) — tämän paikkakunnan ihmisiä —

Freckstedt (nauraa mielittelevästi). En ota loukkaantuakseni — sillä minä olen sentään yleismaailmallinen.

Pöllönkorpi (taputtaa häntä olalle). Niin — niin! Ainahan sitä on kaikenlaista joutavaakin väkeä tässä mailmassa — mutta joukon jatkona menee mukiin kaikenlaiset maailmallisetkin miehet — he, he, he! — No, mennään siis!

Kalle. En suinkaan minä — maan mahtavien seuraan — minulla on paidan nappikin vähän väärässä paikassa — kiristää kurkkua.

Pöllönkorpi. Ota paroonin kauhtana yllesi, niin luulevat sinua kreiviksi — vaikka ei olisi paitaa ollenkaan. (Nauraa.)

Kalle. No, kyllä sitten, mielelläni. (Menee Freckstedtin huoneeseen, hyräillen mennessään.) »Näin, näin minä laivan seilaavan, kolme kreiviä laivassa…»

Härjänheimo (nauraa). Mitäpä minä — sinä kyllä paljastat itse itsesi hänelle.

Anna (tulee alikerran ovesta puettuna dominoon, ilman naamiota, kirje kädessä). Minäpä tahdon sanoa hänelle jotakin — sille mahtavalle Pöllönkorvelle. Puhua en hänen kanssaan viitsi — mutta kirjeellisesti. — Mitä varten hän käyttäytyi minua kohtaan aivan kuin olisi tahtonut minut emännäksi? Sitten meni kihloihin härjänheimolaisen kanssa — ja selitti, että aivan pennitön tyttö ei kelpaa suuren kartanon emännäksi. Sanonpa hänelle muutaman selvän sanan. (Heiluttaa kirjettä kädessään.) Minne minä tämän panisin, että hän sen varmasti löytäisi —? (Katselee ympärilleen.)

Siina. Mutta lupasithan! Ajatteles, kuinka hävyttömästi hän minuakin kohteli.

Siina. On niin helppo sanoa — miksi. (Melkein kuin itsekseen.) Mutta miehen kosketuksella on niin valtava voima — aivan siihen — ihan siihen paikkaan tupertuu.

Anna (nauraen). Ole vaiti, vanha höynä! Kyllä sitä sitten tupertua saisi — kaikkien kosketuksista.

Siina (kimmastuen). Kaikkien? Älä yhtään oleile! Sanoithan, että olet häneen rakastunut..

Siina (kiivaasti). Minä en rakastakaan. Minä vihaan häntä — kai sen hyvin ymmärrät.

Siina (itku kurkussa). En minä siksi — viis minä siitä välittäisin — mutta — mutta —

Siina (purskahtaa parkumaan). Kun hän — kun hän — (Parkaisemalla.) — pussasi niin, että oli henki mennä. (Menee peräovesta.)

Siina (huutaa oven raosta). Et sinä ymmärrä — niitä — niitä — (Ei tiedä kuinka sanoisi, keksii vihdoin.) — niitä paratiisin iloja! (Paiskaa oven kiinni.)

Anna (nauraa). Herra varjelkoon ihmistä kyöpelistä! (Katselee taas ympärilleen.) Mutta tämä kirje —? (Jää tähystämään sänkyä.) Ai — jee! Sänky! Panen peitteen alle — sieltä löytää varmasti. (Menee sängyn luo.) Mainiota! (Nostaa peittoa ja huomaa Pöllönkorven lompakon, hämmästyy.) Mitä erinomaista —? Rahalompakko! Olisiko hän pudottanut —? Mutta eihän peitteen alle voi pudottaa! Onkohan tämä hänen? (Aukaisee.) On. Tuossa on nimi — Esa Pöllönkorpi. (Kauhistuu.) Ja rahaa näin jumalaton määrä! Siunatkoon! Mitä ihmettä minä nyt —? (Ajattelee.) Jos nyt olisi älyä, niin voisin vissiin tehdä jotakin — tehdä semmoisen tepposen, että —. (Saa äkkinäisen päähänpiston. Panee lompakon nopeasti paikallensa ja kiiruhtaa kirjoituspöydän luo.) Paperia —! Ja kynä —! (Istuu kirjoittamaan.) Noin! (Naureskelee.) Juuri noin! (Pistää entisen kirjeen taskuunsa.) Nyt tätä ei tarvita. (Taittaa kirjoittamansa paperiliuskan, menee sängyn luo, etsii lompakon, ottaa siitä setelit ja panee paperilapun tilalle sekä sulkee lompakon.) Tulipa ohuemmaksi. (Panee lompakon peiton alle ja silittää peitteen entiselleen.) Ja nämä taskuun. (Pistää setelit taskuunsa.) Onpa varottava, etteivät pääse putoamaan. — (Tyytyväisenä hymyillen.) Nyt sen kai jo päältäkin näkee, kenestä Pöllönkorven emäntä tulee.

Siina (tulee perältä). Minulleko vielä virnistelet! — Tirsku mitä tirskut, mutta kaikki ihmiset eivät ole niin luodut, että ne — että —

Siina. Et — sinä et tiedä yhtään mitään. Sinä et tiedä paratiisista, etkä taivaan mannasta.

Siina (kiivaasti ja korskeasti). Häpeä! Luuletko sinä, että minä olen mikään — oho! (Menee niskojaan heitellen alakerran ovesta.)

Anna (nauraa ja viittoo kädellään hänen jälkeensä). Minä en luule kenestäkään ihmisestä yhtään mitään! (Menee peräovelle.) Maija! — Maija tulee tänne!

Maija (tulee). Nyt ne vissiin veivät senkin sinne juomaan — mukanaan veivät.

Anna (naureskellen). No, jos Kallekin tykkää, niin tulee kyllä takaisin. Jos menee, niin on mennäkseen.

Maija. Ei, ei! Jos niin ajattelee, niin — kaikki menevät. Mies on kuin tuuli, joka tulee ja menee, ellei —

Anna (tarmokkaasti). Seinäksi tielle — oikein — niin pitääkin. Kiitoksia, Maija! Ja kuulkaahan nyt! Istukaa tässä huoneessa, ja katsokaa, ettei ketään vieraita pääse tänne! Jos näitä tunnettuja tulee, niin voitte siirtyä tuohon Härjänheimoon huoneeseen — se on myös aivan tyhjä — ja tulette taas takaisin —

Maija. Käytävä onkin kylmä. Täällä istuin äskenkin — Kallen kanssa — tässä näin. (Istuu.) Minä istuin tässä — ja Kalle tuossa.

Anna. No, hyvä on — istukaa sitten vuorotellen kummallakin tuolilla siksi, kunnes se vieraan valtakunnan vieras prinssi tulee noutamaan. (Nauraa ja menee alikertaan.)

Maija. Niin, niin — niin siinä iässä — prinssejä vain uneksitaan — mutta ei niitä ilmesty — tyytyy siihen kun tulee — ja jättää sitten vasta — jos parempi tulee. (Alkaa riisua hattuansa.) Jos ottaisi — ja riisuisi. (Katselee mielihyvällä uutta hattuaan, joka on sangen riemunkirjavasti koristettu.)

Freckstedt (tulee perältä). Nainen! Kukahan se on? Hauska sattuma! Mutta pitää esiintyä varovasti, sillä minä olen pyhittänyt itseni — savolaiselle pohatalleni —, eikä voimia saa hajoittaa. (Yskäisee.)

Freckstedt. Anteeksi! Hyvää iltaa! Pyydän, tehkää hyvin ja istukaa! Älkää mitenkään antako häiritä itseänne!

Freckstedt. Te ette tiedä, sopiiko ventovieraan kanssa — nimeni on Freckstedt, Vilhelm Freckstedt —

Freckstedt. Ettekö suvaitse viettää pikku hetkeä minun seurassani? Kun kerran ette ole viihtynyt siellä alhaalla.

Freckstedt. Minä pakenin sieltä yksinäisyyteen — ja kohtaloni toi minut suoraan teidän luoksenne. Ettekö suvaitse hetkeksi istua, neiti — neiti — ää — kuinka olikaan nimenne?

Freckstedt. Tietysti — lyhennyksen vuoksi — ja Maija on — on kaunis nimi — sellainen lempi-nimi. Istukaa, minä pyydän!

Freckstedt (istuu). Saanko sanoa neiti Maijaksi? Se on tuttavallisempaa — niin sanoakseni kotoisempaa — ja muutenkin teistä virtaa sellainen kotoinen lämpö — teidän kanssanne ei voi olla vieraalla kannalla — enkä suvaitse, että minunkaan kanssani — vieraat kyllä sanovat minua parooniksi.

Freckstedt. Mutta minä en pidä siitä, että minun ystäväni tekevät siten.

Freckstedt. Älkää — minä pyydän — se tekee niin kolean vaikutuksen — eikä sovi ollenkaan teidän rakastettavaan persoonaanne, josta virtaa herttaisuutta ja ystävällisyyttä.

Freckstedt. Tai sallimus tai — miksi vain tahdotte sitä nimittää — minä sanon sitä kohtaloksi.

Freckstedt. Ettekö aavista, miksi kohtalo usein järjestää kaksi ihmistä tapaamaan toisensa — aivan sattumalta. (Siirtää lähemmäksi tuoliaan.) Oi kuinka kauniit — kuinka naiselliset — kuinka herttaiset silmät teillä on.

Maija (hämillään). Onko — olisiko — vaikka usein olen kuullut sanottavan että — Maijalla on niin tyhmät silmät.

Freckstedt. Naiset, niin — sen arvasin — se on kateutta — naiskateutta — siksi että teillä on sellainen miettivä, syvä katse — syvä ja sytyttävä — niin että sydän parkani aivan vapisee.

Freckstedt. Kuinka uskaltaisin — jos teitä pilkkaisin, niin silloin pilkkaisin kohtaloakin — ja kumpikin olisi yhtä suuri synti — kun — kun kerran kohtalo ei tee mitään ilman tarkoitusta — ilman pyhää tarkoitusta.

Freckstedt. Tähän asti olen kulkenut kylmänä kymmenien naisten ohitse — olen ollut kuin panssaroitu sotalaiva kaikkia lemmennuolia vastaan — mutta nyt kun kohtalo itse järjesti — kun se oikea tuli —

Freckstedt. Oi, te kyllä tiedätte, te olette niin viisas — niin hienotunteinen — te kyllä ymmärrätte minun runollisen kieleni — minä olen löytänyt elämän onnen.

Freckstedt (kiihkeästi). Teitä minä tarkoitan — teidät minä olen löytänyt — teidän huostaanne tahdon antaa kaiken ajallisen onneni ja pyydän saada muruja teidän rikkautenne —

Freckstedt (itsekseen). Kas, kas, kun tekeytyy — mutta ei meitä petetä! (Ääneen.) Vaikka olisitte köyhempi kuin kurjin kerjäläinen, niin — se ei olisi mikään este — minä ansaitsen kyllin meille molemmille — ja vaikka olisitte harmaatukkainen, niin —

Freckstedt (nousee — juhlallisesti). Ratkaiseva hetki on tullut — minä pyydän teitä vaimokseni —

Freckstedt. Älkää pelästykö — nykyinen edistyksen aikakausi on rikas nopeista käänteistä — nyt ei enää mietitä mitä tehdään — nyt päätetään ja pannaan täytäntöön — ja minä olen toiminnan mies.

Maija (ihan sekaisin). Mikä ihme tässä nyt. — Kallekin äsken — luulen, että hänkin meinasi vakavasti.

Freckstedt (itsekseen). Kas, peijakasta! Aikoipa veitikka ruveta rahaa lapioimaan. (Ääneen.) Hassutusta! — Ymmärrättehän sen itsekin. Minkä aseman hän teille voisi tarjota? Ei mitään. Minä tarjoon teille aatelisrouvan arvoisan paikan. (Istuu.) Mitä arvelette? (Tarjoaa kättänsä.) Eihän teillä ole sydäntä murskata minun onneani?

Freckstedt (siirtyy ihan viereen). Ei pidä antaa aivojen puhua — kylmien aivojen — annetaan tunteitten tehdä ratkaisu.

Freckstedt. Niin — tietysti. (Panee kätensä Maijan vyötäröille). Sallitteko?

Maija. Kun se maistuu suloiselta! (Kietoo kiihkeästi kätensä Freckstedtin kaulaan ja suutelee. Härjänheimo ja Kalle tulevat perällä. Siina tulee alikerran ovesta.)

Maija (irtautuu). Huh — huu! (Sieppaa hattunsa ja juoksee peräovesta ulos.)

Härjänheimo (toimittaakseen Siinan pois tieltä). Kuulkaahan, neiti! Tuossa naisten huoneessa tarvittaisiin teitä. Saara kyseli äsken.

Siina (katselee syvällä ylenkatseella Freckstedtiä). Olettepa te siveetöntä väkeä, mokomat —!

Freckstedt (sytyttää tupakan). Kuten ennestään hyvin tiedätte — minä olen toiminnan mies — ja — ja — näin se sitten käy —

Kalle (nolona). Ja Maija jo mulle napinkin neuloi. (Korjaa kireätä paidankaulustaan.) Ilmankos se sattui väärälle paikalle.

Freckstedt (nousee naureskellen). Kyllähän Maija naureskeli Kallen päättömille meiningeille.

Freckstedt. Onnitelkaa minua, Härjänheimo! Tässä näette oikean don Johanneksen, kuten Pöllönkorpi sanoo.

Härjänheimo (nauraen). No, onneksi vain! Eihän sitä tiedä, mistä kukin onnensa löytää.

Freckstedt. Ja nyt alas — kihlajaisille — tehkää hyvin! Kaikki mukaan! Kyllä siellä Kallenkin suru haihtuu. (Avaa peräoven.) Tehkää hyvin! Minun kannattaa!

Freckstedt (taputtaa Härjänheimoa olalle). Täällä on nyt useampiakin — pohatoita! (Menevät.)

Saara (tulee naisten huoneesta). Jos täällä on lämpöisempi, niin siirryn hetkeksi tänne.

Saara. Menkää te alas! Etsikää patruuna Pöllönkorpi, ja sanokaa että — (korostaen sanoja) — neiti Härjänheimo tahtoo puhutella häntä,

Saara (kohauttaa tyytymättömänä olkapäitään). Saara! Pyh! Eivät edes osaa puhutella ihmisiä. (Menee istumaan pöydän ääreen. Anna tulee alakerran ovesta, katselee uteliaasti jälkeensä.) Mitä sinne tirkistelet?

Anna (huomaa Saaran). Ah! Neiti Härjänheimo! Tämähän sattui hyvin! (Tulee Saaran luo.) Tahdotteko pienen naamiaisseikkailun? Sieltä tulee joku minun perässäni kohta. (Antaa Saaralle naamion.) Ottakaa tämä, niin teitä ei tunneta.

Anna. Olkaa sitten ilman! Tehkää mitä tahdotte! — Minä ainakin poistun — koska huone ei ollut tyhjä. Miksi istutte vieraissa huoneissa? (Livahtaa naisten huoneeseen.)

Saara. Ei tämä ole vieras — tämä on sulhaseni huone. (Mutisee.) Hävytön piika! (Pöllönkorpi avaa hiljaa alakerran oven, kantaa saappaitaan käsissään ja kurkistelee taakseen. Saara on huomannut Pöllönkorven temput. Aikoo ensin suuttua ja hyökkää ylös, mutta panee sitten nopeasti naamion silmilleen ja istuu rauhallisena.)

Pöllönkorpi (huomaa Saaran). Jaha, jaha! Olet jo täällä. (Kurkistaa vielä ovesta ulos.) Ei kukaan nähnyt. Tein kuten käskit — riisuin myöskin saappaani. (Tulee Saaran luo.) Vihdoinkin tapasin sinut! Sellainen veitikka! Ei anna rauhassa jutella kanssaan. (Istuu ja asettaa saappaat viereensä.) Tiedä, että nyt en sinua enää laske! Minä rakastan sinua vahvasti ja vakavasti ja sinusta tulee Pöllönkorven emäntä.

Saara (heittäytyy Pöllönkorven kaulaan). Oi, Esa, Esa! Sitähän minä vain olen odottanut. Miksi olet pitkittänyt näin kauan ja kiusannut minun ensilempeäni.

Pöllönkorpi, So, so, so! (Suutelee häntä. Härjänheimo, Freckstedt ja Kalle tulevat perällä. Anna tulee naisten huoneesta.)

Pöllönkorpi. Niin — meillä on siihen oikeus — tämä on minun kihlattu morsiameni — kaikki meni sellaista vauhtia, että —

Kalle. Niin näkyy — kyllä se vauhtia on ollutkin, koska saappaatkin ovat lähteneet.

Kalle (naureskellen). Vai niin! Minun aina pakottaa sydäntäni — tuollaisissa —

Pöllönkorpi (rehennellen). Minua ei pakota mistään paikasta, sillä minä olen nyt onnellinen mies — tässä on morsiameni — Tiina Tissala.

Pöllönkorpi (hätääntyneenä). Mitä nyt? Mitä tämä on? (Irroittaa Saaran naamion.) Häh? (Jää tuijottamaan Saaraan.)

Pöllönkorpi (ottaa kiinni päästään molemmin käsin). Voi minua Turmiolan Tommia! Voi Esa-riepua, voi!

Härjänheimo (hymyillen). Eikö mitä. Tämä oli paras päätös näille molemmille.

Pöllönkorpi. Voi, Tiina, Tiina! Miksis minut työnsit tähän tuliseen pätsiin?

Anna (joka on pysytellyt muitten huomaamattomana peräalalla, tulee esiin). Mikäs vaivaa, isäntä? Sehän on teidän morsiamenne!

Pöllönkorpi (kääntyy ihastuneena). Tiina! (Toimessaan toisille.) Tämä on se, jota — jota — minä meinasin —

Pöllönkorpi (rehennellen). Ei oikean multa-aatelin sovi rikkauksista rehennellä. Paina se mieleesi, Kalle! Jos joksikin aiot tulla tässä maailmassa. (Saaralle.) Hyvästi nyt, Saara! (Ottaa Saaraa kädestä.) Hyvästi nyt! Ja kiitoksia vain! (Kääntyy reippaana Annaan.) Ja nyt, Tiina!

Anna (peläten Pöllönkorven perääntyvän). Ei tarvitakaan! (Vetää taskustaan setelitukon.) Ja tässä on köyhän tytön papinkirja!

Pöllönkorpi. Häh! Viisikymmentä tuhatta! (Menee sängyn luo, ottaa lompakkonsa ja avaa sen.) No sun —! (Ottaa sieltä Annan paneman paperilapun, lukee itsekseen.) »Rikkaus on katoavaista. Lompakkosi voi tyhjentyä, mutta minä täytän sydämesi rakkaudella, joka ei katoa.»

Pöllönkorpi (viekkaasti). Katselen. (Katsoo syrjäsilmällä Annaa.) Ja se summa riittää — ihan pennilleen. (Menee Annan luo.) Parempaa emäntää ei Pöllönkorpeen olisi mistään saatu. Tämä on siunattu naamiaisyö — tämä on Pöllönkorven naamiaisyö.

Freckstedt. Tpruu! On tämä muittenkin! Eikö Härjänheimo olisi hyvä ja pyytäisi minun morsiantani tänne?

Freckstedt (ottaa Maijaa kädestä). Tässä on minun morsiameni, Maria eli Maija Savolainen.

Siina (tulee naisten huoneesta). Se savolainen neiti tahtoo puhutella Härjänheimoa.

Maija. Köyhä vaimoihminen, jonka Kalle ja te tahdotte naida — perätysten —

Pöllönkorpi (vetelee viiksiään tyytyväisenä). Seurapa onkin sitä parasta multa-aatelia — mutta minkäs sille voi, kun ei mies ole sellainen — (nauraa tyytyväisenä) — sellainen don Juhannes kuin minä. (Taputtaa Annaa poskelle.)

Freckstedt (ei tiedä mitä sanoisi). Herrastunut — ja — ja sivistymätön ihminen on — on —

Kalle (rivakasti). Se on nauta, se! (Kaikki nauravat.) Freckstedt. Tääl — täällä on — on — liian monta nautaa — ja — ja — minä poistun. (Menee peräovesta.)

Kalle (huutaa perään). Väheneehän luku sillä tavallakin! (Toiset nauravat.)

Saara. Sanos muuta! Kuka nyt suojelee minun — ensilempeäni — kuka turvaa minun neitseelliset askeleeni?

Härjänheimo (kättelee Annaa ja Pöllönkorpea). Onnea sitten teille molemmille!

Freckstedt (avaa peräoven ja huutaa). Tämä oli täysin teidän arvoisenne — (Ivallisesti.) — Pöllönkorven naamiaisyö!

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PÖLLÖNKORVEN NAAMIAISYÖ ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.