The Project Gutenberg eBook of Nainen sen tietää, by Kaarle Halme

KAUKO Helotien asunto. Yksinkertaisesti kalustettu. Makuuhuoneen ovi vasemmalla. Oikealla ikkuna. Perällä ovi eteiseen.

SIRKKU (hommailee siistimispuuhissa, asetellen puhtaita pöytäliinoja y.m.s.). Kas noin! Noin! Ja sitten noin! Alkaapa tulla siistiä — poikaselle. Runoilijan töherrysjäljet ovat vähitellen kadonneet. Höh, höh! (Katselee ympärilleen.) Valmista on! Nyt voisin vaikka soitella Kertulle — ennenkuin Kauko tulee kotia. (Katsoo sormusta nimettömässään.) Onko tullut naarmuja luudan varresta? — Eikä ole! (Kohottaa kätensä.) Kirkkaana loistaa — kirkkaana! (Hyppelee iloisena eteiseen, soittaa.) Saako apteekkiin? — Kiitos! — Onko Kerttu? — Mitä? Toimessaniko? Enkä ole! Minä en olekaan mikään pillerinpyörittäjä. Kirjoituskoneeni nököttää tuomarin työhuoneen nurkassa. Onhan nyt juhannusaatto. — Minäkö? Minä istun täällä kirjailija Helotien työpöydän ääressä. — Eei! — Hän on ulkona. Meni setänsä luo — kauppias Malkalan — tiedäthän. Niin on — pahasti sairaana — meni katsomaan. — Mitä? — Huvimatkalleko? En tiedä. Ajatteles, kuinka ihmeellisiä asioita minulle on tapahtunut sitte eilisen. Mutta ota nyt ensin sydämenvahvistustippoja, että kestät! — Niin olenkin! Mistä sinä arvasit? Kihloihin olen mennyt. — Hyi sinua! Tiedäthän, että Kaukon kanssa. — Mitä? — Voi, voi, kun olet tyhmä! Kirjailija Kauko Kelotien kanssa' Noh! Ja ota nyt hiuspiritystä sielusi vahvikkeeksi! — Kiitos vain, marakatti! — Ei! Ei yksin kihlauksen tähden. Laivamatkahan juuri sopisikin tällaiseen tapaukseen. Mutta minulle on tapahtunut vieläkin ihmeellisempi juttu. Minun isäni on tullut. — Mitä? Niin! Juuri hän, jota en ole koskaan nähnyt. Hän on nyt tullut kotiin Afrikasta. — Näköinenkö? Ei hän ainakaan ole yhtään minun näköiseni! — Häh? Neekerikö? (Nauraa.) Miltähän näyttäisinkään — jos isäni olisi neekeri! — Mitä? — Oikein totta! Hän tuli eilen illalla — suoraa päätä Afrikasta. Enkä minä sentähden osaa sanoa huvimatkasta yhtään mitään — nyt tällä syömisellä. — No, niin! Soitetaan sitten! — Herjemmeri sentään! Olen unohtanut avata ikkunan, vaikka ulkona on mitä ihanin ilma. No, terve nyt! (Soittaa kiinni ja juoksee avaamaan ikkunan.) Aika tyhmeliini, tuo ikkuna! Kuinka minä sen unohdinkin. (Kurkistaa ikkunasta.) Kauko!? Sielläkö sinä istut — lehtimajassa?

SIRKKU. Älä tule! Onhan täti sanonut, etten saa olla täällä sinun ollessasi kotona.

SIRKKU. Ole niinkuin olisimme jo toista vuotta naimisissa! Sitten on hyvä! (Poistuu ikkunasta, järjestellen vielä jotakin kohtaa.)

KAUKO (menee lähelle). Oletko unohtanut, että olemme kihloissa? (Aikoo suudella Sirkkua.)

SIRKKU. Käyttäydy nyt vanhasti! Ajattele, että olemme olleet jo toista vuotta naimisissa.

SIRKKU. Lasket leikkiä tapasi mukaan — vaikka et ole leikkituulella.
Näen sen silmistäsi.

KAUKO (vakavammin). Olet oikeassa! Olen ärtynyt — olen järkytetty.
(Istuutuu pöydän ääreen.)

KAUKO. Ei oikeastaan mitään ole tapahtunut. Vanha Malkala vain sanoi minulle jäähyväisensä.

KAUKO. Hm! En tiedä mikä minuun vaikutti, mutta hermoni ärtyivät heti, kun tuohon taloon astuin. Kaikki siellä oli vastenmielistä ja nurinkurista — ja valheellista.

KAUKO. Niin — valheellista! Huone ja huonekalut — ja sairas! Minä en uskonut hänen sairauteensa — en hänen hyvästijättöönsä — en hänen lähestyvään kuolemaansa.

KAUKO. Minä en voinut ottaa tilannetta vakavasti — ja se kai hermostutti minua.

SIRKKU. Kun hän antaa sinulle kaiken omaisuutensa — kun olet hänen ainoa perijänsä.

KAUKO (nousee). Se kai tässä onkin asian pohjana ja ytimenä. Se kai minua on ärryttänytkin. Minä en välitä hänen omaisuudestaan yhtään enempää kuin hän on välittänyt äiti-vainajasta ja minusta. Emmekä me ole kuitenkaan kumpainenkaan monista puutteistamme huolimatta kaupanneet itseämme hänelle. Älköön hänkään kaupatko minulle omaisuuttaan! Minulle ei sovi hänen rikkautensa enempää kuin hänelle sopi meidän köyhyytemme. (Kävelee.)

KAUKO (pysähtyy). Ei! Ei onneksi puhunut. Mutta rikkaudestaan hän kyllä puhui. (Pyyhkii otsaansa.) Joutavia! Miksi pilaamme juhannuksemme tällaisella — juhannuksemme ja kihlauspäivämme! (Ottaa tuolin ja istuutuu Sirkun viereen.) Sirkku — sinä! — Minä kerron sinulle pikku salaisuuden, joka oikeastaan kuuluukin sinulle.

KAUKO. Minä valvoin melkein koko yön — nukuin ainoastaan pari tuntia pimeintä aikaa.

KAUKO. Ainoastaan yhden runon kirjoitin. Lähetin sen äsken kustantajalleni, pantavaksi ensisyksyisen runovihkoni ensimmäiseksi. Kirjan nimikin tulee nyt muuttumaan tämän uuden runon mukaan.

KAUKO. Muistatko, mitä sanoin sinulle, kun kiinnitin tuon tuohon?
(Osoittaa Sirkun sormusta.)

KAUKO. Kotipihlajasta kirjoitin — keskikesän morsiamesta, joka pihanurmen valtiaana seisoo seppelpäisenä ja hulmehtii hempeyttään kuin kukkea nainen ja viihdyttävää valtaansa kuin talon hyvä haltia.

KAUKO. Kukkivan pihapihlajan näin — ja hengessäni näin sinut. Siten syntyi teistä molemmista juhannusmorsian.

KAUKO (nousee). No, sitten! Kirjoitan uuden runon — siitä — silloin. Nyt en halua ajatella syksyä enkä hallaa. Keskikesä on muutenkin niin lyhyt.

SIRKKU (sulkee silmänsä). Suuri, ääretön onni on kai kuin lyhyt keskikesä — tulee halla ja syysmyrskyt.

KAUKO (silittää Sirkun päätä hymyillen). Joko näet unta pihlajanmarjoista?

SIRKKU (hypähtää ylös). En! Minä haluan kukkia kesät ja syksyt! (Painaa päänsä Kaukon rinnalle.) Minä olen niin onnellinen — onnellinen!

SIRKKU (entiseen vallattomaan tapaansa). No, no! Satavuotias! Varo vanhuuttasi! (Pyöräyttää Kaukoa ympäri.) Mitä arvelet, Kauko? Menemmekö huvimatkalle?

SIRKKU. Ei suinkaan pahasti, mutta leini pitää sängyssä. Siksi minä siivosin täällä tämän kerran. Vanha Martta kyllä hoitaa sinut eteenpäin.

SIRKKU. Siellä hän kyllä asuu, mutta jos hän tahtoo viettää tädin luona juhannusta, niin sitten en kai pääse — ja se on varmasti ikävää sinulle.

KAUKO. Vain sinun vuoksesi olisin mennyt tuohon kirjavaan huviseuraan.
Olen kernaammin kotona. Puhelen isäsi kanssa mielelläni.

SIRKKU. On kirjeissä ollut ja mielikuvituksessa — mutta nyt hän oikein ottaa kädestä ja liikkuu edessäni ja puhuu — se on kovin outoa. Pidätkö hänestä?

KAUKO. Pidän paljon. Hän on oikein minun maatani. Älykäs ja rehti ja hyvä ihminen. Ihan toista kuin minun setäni. Isäsi pitää oikein pumputa itsensä tyhjäksi minulle — kertoa kaikki tuolta Afrikan myrkkypesästä, jossa hän on viettänyt puolet elämäänsä.

SIRKKU. Tuolla hän tuleekin portilla. Ota hänet huostaasi! Minä ohjaan tänne. Siistin sillä aikaa vähän tädin puolella:

KAUKO. Sinusta on tullut tämän hotellin vakituinen siivooja! Kuulehan!
Jos minä muuttaisin johonkin muualle, niin isäsi saisi minun asuntoni.
Sehän minun tosiaankin pitäisi tehdä! Kas, kun en tuota heti älynnyt!

SIRKKU. Kysytään isältä, kuinka hän haluaa, sitten ensi viikolla. Järjestyy kai se itsestään. Näkemiin nyt — sinä satavuotias! (Näyttää pitkää nenää ja juoksee pois. Kauko kävelee tyytymättömänä pari kertaa huoneen päästä päähän, pysähtyen pöydän ääreen.)

KAUKO (menee tervehtimään). Kiitos! Tervetultua! Käykää istumaan ja koettakaa viihtyä kuin kotonanne!

MAURI (menee istumaan keinutuoliin). On kai suurenmoista, kun saa noin vapaasti määrätä ajastaan.

KAUKO. Enpä juuri tiedä. Sen sijalla ovat sitten toisenmoiset työpäivät kuin kahdeksantuntiset. Ja toisinaan yötkin. (Istuutuu.) No, miltä nyt tuntuu tämä meidän pikku kylämme parinkymmenen vuoden kuluttua?

MAURI. Olen juuri ihmetellyt, kuinka uskomattoman vähän muutama vuosikymmen muuttaa tällaisia syrjäseutuja.

KAUKO. Sen ymmärrän. Olette nähnyt niin paljon suurempaa ja avarampaa. — Kuinkahan olisi, jos lähtisi täältä jonnekin — niin kauan kuin on nuori.

KAUKO. Vaikeuksia en pelkää — mutta pitäisi nähdä maailmaa. — Millaista siellä oli Afrikassa — Kongossa?

MAURI. Jo nelisen vuotta sitten olin vapaa sitoumuksesta — ja heti sen täytyttyä lähdin sieltä.

KAUKO. No, miksi ette tullut suoraa päätä kotiin? Täällähän oli teitä odottamassa tyttärenne — ja vaimonnekin eli vielä silloin.

MAURI. Pääsin vain Englantiin asti. Siellä pysäytettiin ja — lähetettiin takaisin.

MAURI. Pitää muistaa, että nyt puhumme Kongosta — tuosta hirvittävästä —

MAURI. Karkasin. Tunsin voimieni pelottavasti vähenevän ja päätin panna kaikki viimeiselle kortille.

MAURI (hymyilee). Melkein kaikkea — kaivoksissa, metsissä, laivoissa, rautateillä — viimeaikoina sentään vain mestarina ja insinöörinä.

KAUKO. Tuosta kaikesta saisi varmaankin mielenkiintoisen kuvauksen, jos punoisi sen kirjaksi.

MAURI. Minä puolestani en juttele näistä mielelläni. Sain enemmän kuin kyllikseni tuosta myrkkymaasta. Ilma, vesi ja maakin olivat siellä myrkyllisiä — vieläpä osaksi ihmisetkin.

MAURI. Sen kyllä ymmärrän. Myöhemmin ehkä kerron yhtä ja toista. Outoahan se kaikki on tämän maan ihmisille — ja siksi myöskin mielenkiintoista. Mutta nyt haluan vain nauttia tästä ihanasta kuulakkuudesta ja kotoisesta tunnelmasta.

KAUKO. Minä olen mielipahoillani, että kaikki ei täällä ole niinkuin pitäisi.

KAUKO. Jos olisimme tietäneet tulostanne, niin olisimme järjestäneet nämä minun huoneeni käytettäväksenne.

KAUKO. Mutta heti ensi arkena siitä selviydytään. Täytyyhän teidän saada asua omassa talossanne.

MAURI. Ei puhuta siitä nyt! Asu sinä edelleenkin aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut!

MAURI. Se johtuu monestakin asianhaarasta. En voinut tehdä toisin — kun tunsin äitisi — siitä on nyt viisikolmatta vuotta —

MAURI. Isäsi? — Hm! — Kyllä. Olen tuntenut sangen hyvin molemmat Malkalan veljekset — sekä sen, joka on kuollut, että sen, joka juuri tekee kuolemaansa.

MAURI. Olen kuullut. — No, sinä et kai ole pitänyt Malkaloista, koska olet ottanut äitisi nimen Helotie.

KAUKO. Äitini oli minulle kaikki kaikessa. Siksi otin hänen nimensä. Isääni en ole koskaan nähnyt — tai en muista nähneeni — eikä minulla ole koskaan ollut mitään tekemistä setäni kanssa.

MAURI. Minä tiedän, että nuorempi Malkala, joka oli naimisissa äitisi kanssa, kuoli varhain. Mutta ehti kuitenkin tuhlata äitisi koko omaisuuden.

KAUKO. Minusta tuntui, että äitini ponnisti viimeisetkin voimansa pysyäkseen irrallaan Malkalasta. Hän karttoi kaikkea sukulaisuutta ja vielä enemmän ystävyyttä Malkalan kanssa.

KAUKO. Kertokaa vähän äidistä, isästä ja sedästä. Mistä se johtui, että äitini ei pitänyt Malkalasta? On kai siinä jokin syy.

KAUKO. Niin — minä ajattelin, ettei se ollut ainoastaan tavallista pintapuolista vastenmielisyyttä.

MAURI (sytyttää tupakan). Arveletko, että voit jo puolueettomasti keskustella näistä vanhoista asioista?

KAUKO (hetken kuluttua). Olen — kun te sen kerrotte. Puhukaa suoraan vain! Äitini oli rikas tyttönä ollessaan — ja isäni tuhlasi hänen omaisuutensa ja joutui ennenaikaiseen kuolemaan. Kaiken tämän tiedän. Mutta miksi äitini meni naimisiin isäni kanssa? Sitä en ole saanut kuulla enkä koskaan voinut kysyä äidiltä.

MAURI. Äidilläsi oli salainen mielitietty, jonka kanssa hän halusi mennä naimisiin, mutta rikkaan tytön vanhemmat eivät sitä sallineet, sillä poika oli köyhä.

MAURI (pitkään). Sanoin — salainen. Häntä ei tunnettu. Heidät eroitettiin — ja tyttö naitettiin vasten tahtoaan Malkalan kanssa.

KAUKO (nousee kävelemään, pysähtyy). Näin paljon minäkin luulen ymmärtäneeni. Mutta tässä on vielä paljon muutakin.

KAUKO. Tässä on jotakin sellaista, jota ei voi selittää parilla ulkonaisella tapahtumalla.

KAUKO (pyyhkii otsaansa). Mutta ehkä se ei ole sen kummempaa — minun oma hermostoni vain on virheellinen.

KAUKO (istuutuu). Se on kai äidiltä perittyä — kasvatuksen mukana saatua. Muuta se ei varmaankaan ole.

KAUKO. Jostakin syystä ei äitini pitänyt Malkaloista — enkä minäkään voi sietää setääni.

KAUKO. Isästä ei äiti koskaan puhunut. Sentähden kai en oppinut ajattelemaan häntä. Ja kun häntä nyt ajattelen, ei se synnytä mitään arvonantoa, ei lämpöä. Mutta sitä tunnetta ei ehkä synnytä muisto isästäni. Sen mielialan synnyttää ehkä setäni — ajatus hänestä, tarkoitan. Sen kaiken voi selittää siten. Ainoa hämärä kohta on äitini vaiteliaisuus. Miksi hän kohteli isän muistoa siten, että se kasvatti minussa vastenmielisyyden?

MAURI (natisee). Hm! (Kävelee ylös ja sitten alas.) Nythän sinä pääset kaikista Malkaloista. Setäsi kohta kuolee — ja kaiken vastenmielisyytesi palkaksi saat periä hänen suuren omaisuutensa.

KAUKO. Oh! Te ette tiedä! Ja mistä tietäisittekään! Setäni ympärillä olkoon kuinka paljon lokaa tahansa — sen voin sietää näin kaukaa jotenkuten. Mutta jos hän aikoo minut kääriä siihen lokaan, niin silloin koko olemukseni nousee vastarintaan. Minä en voi.

MAURI (istuu). No, hyvä! Sinä et ole rikas etkä ansaitse paljon mitään, ja sentään olet valmis hylkäämään, tai sanokaamme halveksimaan, rahoja, jotka oikeutetusti ovat sinun.

KAUKO. No, suokoon jumala, että hän määräisi kaikki neekeripoikien villapaitoihin — niin minä pääsisin rauhaan. Mitä minä tekisin Malkalan taloilla ja kimsuilla ja kamsuilla! Ne suorastaan kaikki vihaavat minua — ja minä niitä. (Istuutuu.)

MAURI. Vaihda kimsut rahaksi — osta rahalla maatiloja — vaihda uudestaan ja osta taide-esineitä — vaihda vielä ja tee hyvää ihmisille! Luuletko, että sittenkin vielä on tahraa niiden ympärillä?

SIRKKU. Minut haettiin kiireimmän kaupalla tuomarin luo kirjoittamaan koneella Malkalan testamentti.

SIRKKU. Tuomari odottaa tuossa pihalla. Tahtoo vaihtaa pari sanaa kanssasi. Olisi tullut sisään, mutta kuuli, että oli vieraita. Kiirehdi!

SIRKKU. No, niin — tietysti! Eiväthän muut ole viisaita kuin sinä.
Riennä jo!

SIRKKU. En. minä nyt — kun täällä on niin paljon tapahtunut — ihmeellistä —

MAURI. Eivätkö sinne mene kaikki sinun ystäväsi? Täällähän kuuluu olevan paljon tyttäriä perheissä.

SIRKKU. Eivät perheitten tyttäret seurustele meidän kanssamme, jotka teemme työtä.

SIRKKU. Minä seurustelen vain apteekki-, posti- ja konttorineitojen kanssa. Meillä on oma hauska piirimme.

MAURI. Sirkkuseni! Tule tänne! (Silittää Sirkun päätä.) Sinä olisitkin liian hyvä niin ylpeitten ihmisten seuraan. Parempi onkin, että pysytte erillänne tyhjäntoimittajista. — Katkeroittaako se teitä?

SIRKKU. Ei vähääkään! Meillä on hyvin hauskaa omassa keskuudessamme.
(Poistuu pöydän luo.) Nyt minä teen vähän tilaa kahvivehkeille.

MAURI. Me kyllä saamme täällä vähitellen kaikki järjestymään oikealle tolalle. — Kirjailijan asema tuli nyt yhdellä iskulla vakiinnutetuksi. Sinähän kirjoitit testamentin?

SIRKKU. Ei mitään! Sehän oli kovin lyhyt. Mutta yksi ihmeellinen kohta siinä oli.

MAURI (pysähtyy ja miettii). Sitä en tiedä — mutta tuskinpa vain.
Luulen, että hän itse on itselleen kaikkein vaarallisin.

MAURI. Tohtori? (Katsoo akkunasta ja palaa heti vasemmalle.) Kunpa vain tuomari ehtisi ajoissa!

KAUKO. Parempi jos ei ehdi! Vielä kuollessaankin tuo kauhea ihminen heittää lokaa meidän silmillemme.

KAUKO. Näithän siinä! Hän sanoo: jos Helotie on minun veljenpoikani. Hän heittää varjon ja epäilyksen äitini muistolle, tahraa hänen maineensa tuolla yhdellä sanalla, heittää sen koko maailman raastettavaksi. (Kävelee.) Horna periköön hänen roskaiset rahansa!

MAURI. No, no! Rauhoituhan nyt! Eihän siitä mitään juttuja voi tulla. Papinkirjahan todistaa sinun syntyperäsi. (Istuutuu.) Se puoli asiasta on mielestäni vallan joutavaa. Mutta siinä on muuan tärkeämpikin seikka.

MAURI. Sinä olet kai joskus antanut Malkalan huomata, että sinä et ole ollut erittäin kärkäs hänen sukulaisuudelleen?

MAURI. Malkala on itsepintainen mies. Minkä on saanut päähänsä, ajaa hän perille. Nyt on hän saanut päähänsä, että sinusta on tuleva hänen perillisensä, tahdot tai et. Ja luottaen siihen, että sinä kyllin voimakkaasti kunnioitat äitisi muistoa, hän keksi kaikkein varmimman keinon.

MAURI. Jos hylkäät perinnön, tunnustat, ettet ole hänen veljensä poika. Hän näet luottaa täysin sinun rehellisyyteesi. Jos otat perinnön vastaan, pidät äitisi maineen tahrattomana — ja vastaat näin itse tuohon jos-sanaan ja tunnustat samalla sukulaisuuden, joka näkyy olevan Malkalalle hyvin tärkeä juttu.

KAUKO. Selvää? Niin tosiaan! Hyvin selvää! Nyt olen kytketty Malkalan omaisuuteen kuin kahlekoira koppiinsa.

MAURI (naurahtaa). Siinä on vain se eroitus, ettei sinun tarvitse luita kaluta eikä elää armopaloista.

MAURI. Odotat Malkalan kuolemaa, hautaat hänet ja synnyt sitten varakkaaksi mieheksi.

KAUKO. Hän kyseli äitini ja Malkalan suhteista ja arveli, että Malkala täten kostaisi äidilleni jotakin.

KAUKO (nojaten päätään käsiinsä). Mutta jos sittenkin tuo lause testamentissa tähtäisi syvemmälle — paljon syvemmälle!

MAURI. Sano, mitä ajattelet! Minuun voit luottaa! Olen ystäväsi, koska olin — äitisikin ystävä.

KAUKO. En voi sitä sanoa! En voi! Rakastin äitiäni ja kunnioitan hänen muistoaan. Mutta sittenkin — sittenkin! Kun ajattelen itseäni — ja isääni sen mukaan, mitä hänestä on kerrottu — ja kun ajattelen tuota kuolevaa miestä — niin — niin —

KAUKO. Onko meissä mitään yhteistä? Onko ainoatakaan luonteenpiirrettä, joka osoittaisi sukulaisuutta? (Nostaa päänsä.) Tehän tunsitte nuo molemmat miehet hyvin. Ajatelkaa, että he olivat silloin samanikäisiä kuin minä nyt olen. Muistuttaako minussa mikään heitä kumpaistakaan? Sanokaa!

MAURI (kartellen). Sitä en osaa niin tarkalleen sanoa. Mutta eihän se mitään todista. Tulet enemmän ehkä äitiisi. Eihän Sirkkuakaan voisi uskoa minun tyttärekseni. Niin erilaiset olemme joka suhteessa.

MAURI. Jos sinä rupeat syvemmältä asiaa kaivelemaan, niin joudut kiertämään ikuista ympyrää.

KAUKO. Sanokaa te ajatuksenne! Tehän olitte täällä niihin aikoihin. Te sanoitte, että äidilläni oli salainen mielitietty. Ettekö voi aavistaa, kuka hän oli?

KAUKO. No, eikö teissä herännyt mitään epäilyksiä, kun kuulitte testamentin sisällön?

KAUKO. Kuulkaahan nyt! Minussa on jonkun verran ihmistuntijaa. Olen kirjailija! Teidän vastauksenne ovat karttelevia.

MAURI (nousee, menee hitaasti Kaukon luo, tiukasti). Vasta äsken juuri minä sinut ohjasin ainoalle oleelliselle tielle, jota rauhallisena miehenä voit kulkea. Jos muita teitä yrität, sotket koko jutun ja häiritset äitisi hautarauhan. (Poistuu Kaukosta.)

KAUKO. Minä huomaan, että te pidätte kaikkein tärkeimpänä tuon perinnön siirtymistä minulle.

KAUKO. Totuus — ja riippumattomuus Malkaloista. Kosketus heihin — tavalla tai toisella — ärryttää koko olemustani.

KAUKO. Rakastaisin häntä kuin eläessään. Hän syntyisi minulle uudestaan — kirkkaampana ja kauniimpana entistään.

MAURI (istuutuu hitaasti). Etkä silloin huolisi perinnöstä, vaikka ihmiset mitä puhuisivat?

KAUKO. Kaiken uhalla — hylkäisin sen empimättä. Yksin minun kunnioitukseni saisi riittää äitini muistolle.

MAURI. Vaikka tuo henki ei voisikaan sinun korotettua kunnioitustasi hyväkseen käyttää.

MAURI (moittien). Niin sanoin! Ja sanon vieläkin toisinpäin: ehkä sinä tahdot luoda menneet tosiseikat uudelleen — vääristelemättä niitä!

SIRKKU (menee Kaukon luo ja silittää hänen päätään). Olet kenties kiihtynyt, Kauko! Valvoit koko yön — ja nyt tuo testamentti-juttu saa sinun mielikuvituksessasi vallan suhteettomat muodot. Anna asioitten kulkea omaa kulkuaan!

SIRKKU. Sanoit kerran, ettei saa ruveta ohjailemaan elämän virtaa. Eikö tämä olisi juuri sellaista ohjailemista?

KAUKO. Ehkä. On kai pidettävä kiinni vain siitä, mikä näyttää todelliselta. Se on kyllä pelottavan pintapuolinen maailmankatsomus, mutta — (hypähtää ylös) — olkoon sitten! Sinä, Sirkku, ainakin olet todellinen — olet minun juhannusmorsiameni!

KAUKO. Oh! Anteeksi! En tullut ajatelleeksi, että hämmästytte. Emme ole vielä ehtineet selvittää teille suhdettamme. Tehän olette niin uppo uusi tulokas meidän pikkumaailmaamme.

KAUKO. Ikävä kyllä, ettemme älynneet noudattaa tavallisia muodollisuuksia teihin nähden, kun —

SIRKKU. Katso, mikä häneen tuli! Katso, Kauko! (Juoksee Maurin luo.) Mikä Sinua vaivaa, isä! (Kaukolle.) Katso häntä! Hän tuskin voi hengittää.

KAUKO (menee toiselle puolen Mauria). Sehän on sydämenkouristusta!
Siltä minusta näyttää —

MAURI (viittaa heikosti kädellään). Ei — ei! Se kyllä menee — ohi — tunnen sen. Vettä!

MAURI (juo). Kiitos! — Ohi se menee — ainakin tällä kertaa — Kuule,
Sirkku! Mennään tädin luo! Minulla on siellä — lääkepullo —

MAURI. Ei, ei! Sirkku ja minä menemme. Kyllä jaksan. Tämä on Afrikan perintöä —

MAURI (nousee vaivaloisesti). Siitä puhumme myöhemmin. Tulen tapaamaan sinua — tänne — vielä tänään — aivan heti. Älä lähde ulos! Odota minua! Tule, Sirkku! (Menee hitaasti Sirkun kanssa, kääntyy ovella.) Odota minua! Palaan aivan heti! (Mauri ja Sirkku menevät.)

KAUKO (jää seisomaan hyvin hämmästyneenä ja liikkumattomana, kääntyy sitten hitaasti). Outo tapaus! Jotakin salaperäistä on tuossa väsyneessä Kongon miehessä. Hän tahtoo sanoa minulle hyvin tärkeätä — näin sen hänen katseestaan. Se tunkeutui aivoihini asti. (Istuutuu hitaasti.) Tämäpä oli omituista! Outo tapaus!

TOINEN NÄYTÖS.

Sama huone. Hetkeä myöhemmin. — Kauko istuu keinutuolissa, pää käsissä.
Mauri tulee hitaasti.

MAURI (istuutuu keinutuoliin). Kiitos! Kyllä kestän taas — seuraavaan kertaan asti.

KAUKO. Keskustellaan nyt sitten hyvin rauhallisesti — ellemme voi jättää keskustelua kokonaan tuonnemmaksi.

MAURI. Emme voi jättää. Eikä minulle enää tapahdu mitään — niin tärisyttävää.

KAUKO. Mikä ihme se nyt sitten niin voimakkaasti vaikutti? Meidän kihlauksemmeko?

KAUKO. Mutta selittäkäähän toki! Minä en ymmärrä teitä ollenkaan. Sen odottamattomuusko teihin koski?

KAUKO. Ymmärrätte kai, ettei tässä määrää teidän tahtonne, vaan meidän, asianomaisten.

MAURI. Minä sanon aivan vakavasti jo heti tämän keskustelun alussa: minä en tätä kihlausta salli — ja sanon, että — minä ajan tahtoni läpi tavalla tai toisella. Tästä selvästä seikasta on meidän siis lähdettävä eteenpäin.

KAUKO. Kuulkaahan, Afrikan mies! Minä olen nuori, enkä saa sydänhalvausta — mutta minun hermoni voivat pettää — ja silloin minä lopetan keskustelun. Teidän pitää tietää, että tässä ei puhuta jonninjoutavista tyhjänpäiväisyyksistä, vaan kahden ihmisen onnesta.

MAURI. Pitempiaikaisenkin kiintymyksen ratkeaminen käy teidän iällänne verrattain helposti.

KAUKO. Tiedättekö myöskin, että sellainen tapaus vaikuttaa eri luonteisiin eri tavalla.

KAUKO. Minä olen vielä rauhallinen, kuten huomaatte. Minä olen ottanut huomioon teidän heikon terveytenne. Mutta minä sanon vielä kerran, että minä voin hermostua.

MAURI (vakavasti). Sinun pitää olla nyt mies — ja kestää tämän asian ratkaisu.

KAUKO. Sentähden, että olette Sirkun isä, koetan kestää mahdollisimman paljon. Mutta puhutte lievimmin sanoen omituista kieltä. Vaaditte minua mitä mahdottomimpaan menettelyyn, selittämättä syitä.

MAURI. Syyt ovat sellaisia, etten minä voi niitä selittää. Mutta sanon vielä kerran, että minä olen aivan järkkymätön. Minä ajan päätökseni läpi, vaikka mitä tapahtuisi.

MAURI. Eroittaa teidät. Sentähden — kun ei ole olemassa mitään toista mahdollisuutta, pyydän sinua hartaasti taipumaan tähän, päästäksemme asiasta mahdollisimman kivuttomasti.

MAURI (hetken kuluttua matalasti). Minä rukoilen sinua — äitisi muiston nimessä.

MAURI (hillitysti, mutta varmasti). Jos hän olisi tässä, niin hän sen tekisi.

KAUKO (on jo pitkän aikaa epäillyt Maurin järkeä, tarkastelee häntä syrjästä). Jos me molemmat jyrkästi hylkäämme teidän ehdotuksenne, niin — niin mitä tapahtuu silloin?

KAUKO (hymähtää kärtyisenä). Suokaa anteeksi, jos sanon, että tuo tuntuu — tuntuu — kuinka sanoisin —

KAUKO. Te olette hyvin avomielinen kaikessa — paitsi yhdessä. Syitänne ette sano.

KAUKO. Mutta eikö se teidänkin mielestänne tunnu hyvin omituiselta menettelyltä?

MAURI. Myönnän sen. Hyvin omituiselta. Mutta minä vetoan teidän molempien kehittyneeseen järkeenne. En minä tyhjän takia tätä päätöstäni toteuta.

MAURI (tiukasti). Se kuitenkin riittää. Ja tiedätkö miksi se riittää? Se riittää siksi, että minä en hellitä, ennenkuin olen saavuttanut tarkoitukseni.

MAURI. Niin! — Sentähden olen sinua rukoillut taipumaan, kun ei kuitenkaan mikään muu auta.

MAURI (hetken kuluttua hellästi). Olen Sirkun isä — ja sinun — ystäväsi. Harrastan teidän suurinta onneanne.

KAUKO (tekee hermostuneen liikkeen, voi tuskin enää hillitä itseään).
Aiotteko käyttää inhimillisiä keinoja?

MAURI (hymähtää halveksivasti). Maailman tavallisimpia: rahan valtaa ja väkivaltaa.

KAUKO (nousee). Alkakaa sitten taistelu, koska ette muuta voi! (Aikoo lähteä.)

MAURI (masentuen toivottomaksi). Näin arvasin tämän päättyvän. Itsepäinen kuin — hm! — hm! (Menee pöydän luo katselemaan ulos, naputtaa pöytää nyrkillään, suuttuneesti.) Itsepintainen kuin — hm! — hm! (Naurahtaa hermostuneesti.) Hm! — Hm! (Menee takaisin istumaan ja sytyttää tupakan, naurahtaa.) — Itsepintainen kuin — hm!

MAURI. Lähti juuri. (Kevyesti.) No, Sirkkuseni! Istuhan nyt, että saamme kaikessa rauhassa vähän keskustella. Paljon meillä ei vielä ole tilaisuutta ollutkaan.

MAURI (nousee). Käyhän se jo taas. — Sinä olet kai viettänyt täällä hyvin yksinäistä elämää koko pikku ikäsi ajan?

SIRKKU. En sentään. Olen hyvin tyytyväinen, kouluaikani kului hauskasti — ja nythän minulla on hyvä paikka. Ansaitsen hyvin toimeentuloni.

MAURI (tyytymättömästi). Siinäpä se! Tämä pikku nurkka on jo tehnyt sinut sokeaksi. Nuorena täytyy avartua. Vanhana se on vaikeata. (Herttaisesti.) Mitä arvelet, jos lähtisimme pienelle huvimatkalle?

MAURI (viekoitellen). Niin — näkemään vieraita, ihmeellisiä seutuja ja kaupunkeja — vieraita kansoja. Kulkisimme komeilla laivoilla ja nopeasti kiitävillä junilla —

SIRKKU. Etkö ole jo väsynyt tuohon kaikkeen? Olet kai nähnyt hirveän paljon? Etkö jo tahdo levähtää?

MAURI. Minä kyllä olen jo nähnyt kaikki maapallon maanosat, mutta sinä et —

MAURI. Sinä ihastuisit — ja aivan kuin syntyisit uudelleen. Saisit elämällesi uuden sisällyksen ja oppisit näkemään ympäristösi uudessa valaistuksessa.

SIRKKU. Sinä vain narrailet minua ja viekoittelet esiin uteliaisuuttani, näädäksesi olenko turhamainen. Mutta se on ihan suotta! Minä en haluaisi kadottaa rippustakaan siitä, mitä minulla nyt on.

MAURI. Ei sinun tarvitse mitään kadottaa. Sinä vain suurentaisit entistä arvoa.

SIRKKU. Ei, isä-kulta! Säästä vain rahasi minun osaltani! Tai jos ne välttämättä tahdot menettää, niin pane talosi korjauksiin!

MAURI (tyytymättömästi). Minun varani riittävät vielä siihenkin. Olehan nyt järkevä ja ajattele omaa tulevaisuuttasi! Sinä olet vielä liian nuori sitä selvästi tajuamaan. Sentähden minä olen vakavasti päättänyt meidän matkamme.

MAURI (ärtyneesti). Oh! Sirkku! Olet vielä liian nuori sellaiseen.
Tänään pikiintynyt — huomenna et sitä usko enää itsekään.

MAURI (herttaisesti). Olehan erossa Kaukosta jonkun aikaa — vaikkapa vain puolisen vuottakaan, niin näet kiintymyksesi kestävyyden.

MAURI. Niin sinusta tuntuu nyt. Mutta koetahan! Jos vielä puolen vuoden kuluttua olet sama kuin nyt, niin sitten minäkin uskon sinua.

SIRKKU (kiihtyneenä). Ei, ei! Minä en halua mitään muutoksia, enkä matkoja, enkä kokeita!

SIRKKU. Täytyykö minun? Mitä sinä tarkoitat? Tarkoitatko, että minun täytyisi erota Kaukosta?

MAURI. Syyt selitän myöhemmin. Nyt sanon vain, että oma etusi, oma onnesi sen vaatii. — Huomaa myöskin, että turha sinun on vastustella. Minä ajan kuitenkin tahtoni perille. Ymmärrä tämä siis välttämättömyydeksi, niin kaikki käy helpommin!

MAURI (ankarasti). Sanoinhan jo, ettei se muuta asiaa. Se vain tekee sen ikäväksi.

SIRKKU. Vai niin! Minä olen elänyt täällä maalaiskylässä rauhallisena ja onnellisena koko elämäni ajan — ja tahdon niin tehdä edelleenkin. Mutta silloin tulee kaukaisesta maailmasta vieras mies, joka sanoo olevansa minun isäni —

SIRKKU (kiivaasti). Vaikka sata kertaa! Mutta teillä ei ole oikeutta tulla tänne sanomaan kylmästi: hyvää päivää! nyt minä vaadin sinulta sitä ja tätä — ja nyt minä rikon sinun rauhasi ja kukistan onnesi. Sellaiseen teillä ei ole oikeutta. Teillä ei ole oikeutta tarttua minun elämäni kulkuun ja murskata sitä. Nelivuotiaana lähetitte minut äitini kanssa kotimaahan. Sen jälkeen, seitsemääntoista vuoteen, en ole ollut teille näin tärkeä. Miksi minä ja minun onneni ovat nyt teidän tiellänne?

MAURI (hetken kiduttua tuskaisesti). Sinä et usko kuinka onneton olen — kuinka sydämeni vuotaa verta — kun — minun täytyy näin menetellä — ja vaikka minä en nyt voi sanoa syitäni, niin pyydän sinua uskomaan ja luottamaan minuun —

SIRKKU (hellästi). Miksi te ette yhtä hyvin luota minuun, kun sanon teille, että Kauko on koko minun elämäni ja onneni. Jos te hänet minulta riistätte, niin tapatte minut. Eikö se riitä vakuutukseksi yhtä hyvin kuin teidän välttämättömyytenne?

SIRKKU (hellästi). Eikö totta? Te uskotte minun elämäni pyhimpään! (Menee lähelle Mauria.) Te uskotte ja ymmärrätte. Ja jos te sen teette, niin ette voi vaatia minulta sellaista, joka sotii tätä rakkautta vastaan. Te vain tahdoitte koetella minua, koetella tunteitteni kestävyyttä. Asetitte minut korkealta katselemaan maailman ihanuutta, nähdäksenne kestäisinkö. Eikö niin?

MAURI. Minä olen aseeton asettumaan sinun puolellesi, sillä minä taistelen sinun onnesi puolesta.

MAURI. Niin — sinua itseäsi vastaan (Järkytettynä.) Minä kysyn vakavasti — viimeisen kerran: etkö alistu minun tahtooni?

SIRKKU. En. (Kääntyy poispäin, taistellen itkua vastaan.) Täytyyhän sinun — jos olet isäni — täytyyhän sinun ymmärtää minut.

MAURI. Onnetonta, että äitisi ei elä. Hän puhuisi puolestani. Häntä ehkä uskoisit.

SIRKKU (kuin heräten). Äiti!? Niin äiti! (Juoksee nopeasti lipaston luo.) Kas! Kauko on pannut avaimet taskuunsa —

SIRKKU. Tämä on äidin lipasto — siellä on minulla hallussani laatikko — toisia käyttää Kauko.

SIRKKU. Minä säilytän siellä äiti-vainajani kirjettä, jonka hän antoi minulle ennen kuolemaansa.

SIRKKU. En tiedä. En ole sitä lukenut, enkä sen olemassaoloa muistanutkaan pitkiin aikoihin.

SIRKKU. Muistin — kun toivoit äidistä puoltajaasi. Mutta hän ehkä puolustaakin minua.

MAURI (painaa pään käsiinsä, hiljaa). Huonosti minä olen hoitanut leiviskäni.

SIRKKU (kuulematta). Ellei äiti minua puolustakaan, niin puolustan itse itseäni. Älkäämme enää koskaan palatko tähän asiaan! Kauko on minulle niin kallis, etten voi edes kuulla puhuttavankaan erosta.

MAURI (nostaa päätään ja ottaa Sirkkaa kädestä). Vaikka mitä tapahtuisi — niin muista, että se tapahtuu sinun onneksesi. En sinulle pahaa tahdo.

SIRKKU (soinnuttomasti). Harvoin kenenkään onnea ulkoapäin oikein arvataan. Olisin mielelläni pitänyt ystävyytesi, isä! Mutta sinä otit sen minulta. (Menee nopeasti perälle.)

MAURI (oikaisee itseään tuolissa). Oh, olisipa minulla entinen voimani jäljellä! Mutta tarmoni minulla on — voimaa saa ostaa. Hm! — Tänään on lauantai — illalla lähtee laiva. (Katsoo kelloaan.) Aikaa on monin kerroin. Hyvällä autolla ehtii parissa tunnissa. Laiva on huomenaamulla Tukholmassa — sitten junalla — maanantai-aamuna — tai päivällä Köpenhaminassa. Tiistai-aamuna lähtee valtamerilaiva Köpenhaminasta — hm! Ehtii mainiosti. Hm! Muita keinojahan minulla ei ole — — paitsi — ei, ei! Tämä on tehtävä! (Nousee, kävelee, katsoo ulos ikkunasta, sitten pysähtyy lipaston eteen, katsellen sitä.) Hm! Hm! (Kurkistaa vielä ikkunasta, menee sitten nopeasti puhelimen luo.) Saako Ahermalle! Onko asioitsija Aherma? Täällä puhuu Suvialho — terve! En — kiitos vain, mutta en ole vielä ehtinyt käymään. — No, niin kyllä. Kuulehan! Sinullahan on umpinainen auto — mainitsit jotakin sellaista? — Onko se nyt kotona? — Vai niin! — Vuokraatko sen pitkää matkaa varten? — — Hyvä on! Hyvä on! Minä käyn siellä aivan heti sopimassa tarkemmin ja maksamassa vuokran. — Jälkeenpäinkö? Minua miellyttää paremmin maksaa heti. — Kallisko? — Otakin hyvä maksu, sillä minä haluan kulkea nopeasti. — Niin — pidä minua varten! Tuliko juuri pihaan? — No, lähetä tänne, niin pääsen kävelemästä. — Niin — tänne. — Terve! (Tulee alas, katsoo ikkunasta, kääntyy sitten lipastoon päin, ottaa avainkimpun taskustaan.) Tai (Katsoo akkunasta, miettii, kääntyy uudestaan lipastoon päin.) Hm! Hm! (Pistää avainkimpun taskuunsa päättävästi ja lähtee ulos.)

KOLMAS NÄYTÖS.

SIRKKU (puhelinkeskustelussa). Älä nyt, Kerttu, viitsi lörpötellä joutavia! En ole sillä tuulella. — Isäkö? — Hän sai jonkinlaisen sydänkohtauksen. — Lääkettäkö? — Oli hänellä sellainen pieni pullo — siitä kaadettiin muutama tippa vesilasiin. Pullo on vieläkin tuolla tädin pöydällä. — Vai niin — vai teiltä hän otti sen tänä aamuna. — Niin, niin kai — hän tunsi kai jotakin rasitusta matkan johdosta. — Kyllä — kyllä hän nyt voi paremmin. — Varovako? — Minkätähden? Vaarallista myrkkyäkö? — Sepä ihme! — Vai niin — vai tappaisi? — Käskikö apteekkari sinun sanoa? — Hyvä, hyvä! Kiitos vain! Minäpä panen sen talteen. — Niin — tietysti isälle, mutta hän ei ole nyt kotona. — Vai et mene sinäkään huvimatkalle. — No, hyvä! Kyllä pistäydyn heti kun ehdin. Terve!

KAUKO (tulee vakavana, hilliten kiihtymystään). Kas vain — Sirkku!
Oletko täällä?

KAUKO. Se oli hyvä! Aioin juuri mennä tädin luo etsimään sinua. Onko isäsi siellä?

KAUKO. Vai niin! — Istu nyt tuohon keinutuoliin! Puhutaan vähän vakavista asioista!

SIRKKU (menee istumaan). Tule tänne viereeni! Nosta tuoli tänne! — Kas noin! Sinulla on jotakin erikoista! Mistä sinä tulit?

SIRKKU (melkein pyytäen). Nyt sinäkin olet ehkä suosiollisempi häntä kohtaan?

SIRKKU. Luota sitten häneen! Hänhän on aina ollut ystäväsi.
Kieltäytymisellä et voittaisi mitään vaan menettäisit kaikki.

KAUKO. Samaa hänkin sanoi. Hän pyysi minua käymään luonaan neuvottelemassa näistä lähitoimenpiteistä.

SIRKKU. Minäkin tahtoisin vielä puhua sinulle noista isän ihmeellisistä vaatimuksista. Ehdimme äsken vaihtaa vain muutaman sanan. Mitä sinä siitä kaikesta arvelet?

KAUKO. Hm! (Heittää hymyilevän syrjäsilmäyksen Sirkkuun.) Tiedätkö mitä?

KAUKO. Minä ensin viihdytän sinut. Sen jälkeen voimme ilman kiihtymystä käsitellä asiaa.

KAUKO (vakavasti). En minäkään leiki elämän arvoilla. Minä kävin pappilassa ja panin meidät kuulutuksiin. Se oli minun vastalauseeni isäsi vaatimuksiin.

KAUKO. Se kävi päinsä siten, että asia on nyt selvä. Sinä vain piipahdat rovastin luona ennen iltaa.

KAUKO (ottaa Sirkun käden ja suutelee sitä). Siihen minä luotinkin. —
Sinun on mentävä ennen iltaa.

KAUKO (nousee). No, nyt voimme puhua isästäsi. Nyt et voi kiihoittua mistään, mikä tätä asiaa koskee. (Kävelee.) Voin vieläkin sanoa sinulle etukäteen, että se on aitoafrikalainen juttu — koko historia. Täysin sopiva neekerimaahan ja Kongoon. Täällä se tuntuu sadulta.

SIRKKU. En osaa sanoa sinne enkä tänne. Sano sinä! Minä näen, että sinä tiedät jotakin.

KAUKO. Minä arvelen, että tuo epäterveellinen ilmanala, jossa hän on elänyt parikymmentä vuotta, ei ole pilannut ainoastaan hänen sydäntään, vaan —

KAUKO (vetää Sirkun hellästi istumaan). Älä säikähdä! Ehkei se ole niin vaarallista.

KAUKO. Hm! Säälittävää kyllä. Mutta en minä ainakaan muuta selitystä voi keksiä.

KAUKO. Meidän pitää muistaa, että hän tulee villistä maasta Hänellä on ehkä sivistyneen ihmisen käsitteet vähän sekaisin.

KAUKO. Ei juuri enempää kuin sinuakaan. Mutta sanoihan hän, että hän estää meidän liittomme joka tapauksessa. Hän sanoi tekevänsä kaikki, mitä rahan valta ja väkivalta voi.

SIRKKU (hypähtää seisomaan ja ottaa kiinni päästään). Väkivalta! Odota vähän!

SIRKKU. Odota vähäni Tulen heti! (Juoksee ulos. Kauko kävelee, katselee ikkunasta, tupakoi ja kävelee taas. Sirkku palaa kiireesti, pieni pullo kädessä.) Tämä on isän lääkepullo. Kerttu sanoi, että siinä on tuhoisaa ainetta. Otin sen varmuuden vuoksi haltuuni, jos —

KAUKO. Ei, ei! Ei varmasti mitään sellaista! Minä sen tiedän. Pistä pullo mihin tahansa. Vallan toista hän tarkoittaa.

KAUKO. Tiedän. — Minulle kertoi asioitsija Aherma äsken merkillisen jutun tuossa tiellä.

KAUKO (taluttaa Sirkun uudelleen istumaan). Isäsi oli käynyt äsken hänen luonaan ja tilannut tuon auton Turkuun tänä iltana.

KAUKO. Arvattavasti — koska hän pyysi Aherman sähköteitse tilaamaan kaksi hyttipaikkaa Ruotsiin menevässä laivassa.

KAUKO. Minä etupäässä vain kuuntelin, etten herättäisi tarpeetonta huomiota.

SIRKKU. Kuinka ihmeessä isä voi kuvitellakaan, että minä lähtisin.
Hänhän kysyi minulta — ja minä kielsin peruuttamattomasti.

KAUKO. Tässäpä ilmeneekin hänen omituisuutensa — hänen afrikalaisuutensa. Hänhän uhkasi käyttää rahaa ja väkivaltaa.

KAUKO. Tietysti uskomatonta — tietysti mahdotonta! Mutta välttääksemme häväistysjuttua — jos hän kuitenkin yrittäisi — olisi parasta, että poistuisit kotoa — ainakin ensi yöksi. Ai — mutta — menevätköhän ne kaikki huvimatkalle?

KAUKO. No, tee siis asia selväksi hänen kanssaan. Voithan sanoa syyksi mitä tahansa — isäsi täälläolon — tai muuta —

SIRKKU. Ei minun Kertulle tarvitse mitään erikoisia syitä keksiä. Olen hänen seuranaan ollut siellä ennenkin.

KAUKO. Asia on siis selvä! (Nousee.) Nyt käyt vain pappilassa aivan ensimmäiseksi.

KAUKO (rauhoittaen). Ei, ei! Tietysti! Sanot, että tulit toteamaan minun kuulutuksenottoni — että olet kihloissa minun kanssani. Asia on kovin yksinkertainen ja selvä. Rovastihan jo tietää jutun..

KAUKO. Et herätä kenenkään huomiota. Piipahdat vain aivan kuin arkihommissasi olisit. Sanot vain tyttärille tai muille — jos tapaat — että sinulla on vähän asiaa minulta — niin selviydyt hämmästelemättä.

KAUKO (katsoo kelloaan). Minä pistäydyn tuomarissa — vaikka hän on ehkä juuri päivällisellä — mutta sama se — voinhan kuitenkin käydä, kun lupasin.

(Menevät perältä. Näyttämö on hetken tyhjänä. Sitten Sirkku tulee takaisin, vielä pullo kädessä.) Varminta on kuitenkin — (Katselee lipastoa ja sitten pöytää, minne sen piilottaisi, keksii äkkiä, juoksee Kaukon makuukamariin. Mauri tulee hitaasti, pysähtyy pöydän luo katselemaan ulos. Sirkku aikoo tulla makuukamarista, mutta kun huomaa Maurin, vetäytyy nopeasti takaisin ja panee oven hiljaa kiinni. Mauri kääntyy lipastoon päin, katselee sitä hetken, ottaa sitten avainkimppunsa ja menee lipaston luo, tarkastelee lukkoa ja avaimia, koettaen sitten yhtä ja toista, kunnes viimein yksi sopii; aukaisee laatikon, pistää avaimet taskuunsa ja alkaa etsiä Sirkun kirjettä; kun ei löydä, ottaa kasan kirjeitä ja papereita, tulee pöydän luo ja alkaa siinä tarkastuksen, löytää vihdoin yhden, jonka päällekirjoituksen lukee tarkasti, ja kun huomaa, että kirje on avaamaton, heittää sen pöydälle, kooten kaikki muut, jotka vie lakaisin laatikkoon, sulkien sitten laatikon. Mutta hänen aikoessaan sitä lukita, kuuluu askeleita ulkoa ja hän ehtii tuskin kääntyä, kun Kauko tulee sisään, mennen suoraan pöydän luo ja heittäen hattunsa pöydälle, katsellen koko ajan Maurin huomaamatta, että kirje hautaantuu hänen hattunsa alle.)

KAUKO. Se miellyttää minua. Olkaa kuin kotonanne! Tehkää hyvin!
(Osoittaa istumaan.)

MAURI (katsoo pöytään kuin aikoisi mennä ottamaan kirjeen, mutta jättää sen kuitenkin tekemättä). Kiitän! (Menee hitaasti keinutuoliin istumaan, ei tiedä, kuinka alkaisi keskustelun, kun Kauko seisoo liikkumattomana paikallaan ja on vaiti.) Noo — oletko kuullut, miten Malkalassa nyt jaksetaan? Onko sairas yhä ennallaan?

KAUKO. Minua ärsyttää se, ettei kellään ole muuta sanottavaa Malkalan kuolemasta kuin: ehtikö hän tehdä testamentin.

MAURI. Sehän on luonnollista! Kaikki ovat odottaneet häneltäkin jotakin hyväätyötä. Nyt hän sen teki — hänkin. Onnittelen sinua!

KAUKO (pysähtyy). Suotta kuvailette minulle onnea siellä, missä sitä ei ole — kun kaadatte sen siellä, mistä minä sitä etsin.

KAUKO (ojentaa kiihtyneenä kätensä). Minä sanon teille: tuo on minun käteni! Te sanotte: ei ole, usko minua! — Onko sellaisessa mitään järkeä? (Kävelee.)

MAURI (hetken perästä vitkaan). Onni, jota sanot etsiväsi, ei ole sinun kädessäsi — eikä edes kätesi ulottuvissa.

KAUKO (istuu uhmamielisenä). Ei! Sillä se on jo minun sylissäni, minun sydämessäni..

MAURI (hetken kuluttua, yksinkertaisesti). Kuulehan nyt, Kauko! Älkäämme tuhlatko sanoja tyhjänpäiväiseen saivarteluun. Minulla ei ole eläissäni ollut niin vakavaa hetkeä kuin tämä.

MAURI. No, olettakaamme, että se on molemmille vakava! Olettakaamme, että me molemmat olemme peräänantamattomia. Kuinka käy silloin?

MAURI (katsoo Kaukoa, nousee). Aivan niin! Toisen täytyy taipua! Ja se toinen olet sinä!

MAURI (tiukasti). Voin. Minä voin sen sanoa. Mutta ensin tahdon koettaa kaikkia muita mahdollisuuksia.

MAURI (lämpimästi). Minä pidän sinusta paljon — hyvin paljon. Tahtoisin säästää sinut — pelastaa sinut — millä keinoin tahansa. Olen valmis taipumaan rukoukseen asti. — Älä kiihdy! Kuule minua! Minä rukoilen sinua taipumaan johonkin, joka vie sinut erilleen Sirkusta —

MAURI (pysähtyy puheessaan, miettii, vitkaan). Oikeastaan minä tarkoitan — niin — minähän tarkoitan vain — vaadin vain teidän eroamistanne — nyt heti —. (Valoisammin.) Tulevaisuus järjestyisi kyllä sitten itsestään. (Päättävämmin.) Aivan niin! Puhukaamme vain nykyhetkestä! Minä rukoilen vieläkin sinua — kaiken sen nimessä, mikä on sinulle kallista: myönny minun ehdotukseeni!

MAURI (innostuneena). Tehdä — niin? (Kävelee.) Miten järjestäisimmekään tämän pulman — parhaiten? — Hm! Jos —? (Pysähtyy äkkiä.) Kuulehan! Äsken puhuit ulkomaanmatkasta! Etkö nyt haluaisi tehdä sitä? Minne tahansa! Näkemään uutta ja oppimaan uutta! Minä maksan kaikki kulut —

MAURI. Yksinkin — jos haluaisit. Mutta jos tahdot, niin tulen mielelläni mukaan — ja minusta on sinulle paljon hyötyä — olen matkustellut paljon ja osaan useita kieliä. Kiertäisimme kulttuurikeskuksesta toiseen. Saisit tutkia taidetta ja sivistyskansojen elämää, syventyä teattereihin ja kirjallisuuteen. Sehän aukoisi sinulle kirjailijana uusia teitä ja uusia näkökohtia. Sinä avartuisit — aivan kuin uudestaan syntyisit. Mitä arvelet?

KAUKO. Minulla on nyt itselläni varoja lähteä tuollaiselle matkalle — jos minua haluttaa.

MAURI (kiihtyen). Niinpä kyllä. Sitten — kun saat nuo rahat käsiisi.
Mutta ei se käy niin nopeasti.

MAURI. Heti! Ehtoon kuuluu, että sinun avioliittopuuhasi keskeytyvät. Sen kai olet ymmärtänyt. Ja sinähän kävit äsken pappilassa kuulutusta varten?

MAURI. Sinä vain peruutat sen! Sanokaamme — vastaiseksi! Ja sitten lähdemme.

MAURI (hiukan hämmästyen). Vaikkapa — sillä! Ollaksemme riippumattomat juna-aikataulusta.

MAURI (hiljaisesti). Ei se ollut sinua varten. Tämän ajatuksen sain vasta juuri. Mutta tässä tapauksessa käyttäisit sinä sen.

MAURI (hiljaa ja käheästi). Älä manaa esiin onnettomuutta! (Ankarasti.) Se tulee, ellet nyt luota minuun. Ja silloin näet, että kuitenkin sinun erosi tapahtuu.

KAUKO. Älkää yrittäkö viedä Sirkkua laivalle! Se ei onnistu! Siitä tulee vain häväistysjuttu.

MAURI (lysähtää toivottomuuteen). Vai tiedät —. (Menee raukeasti istumaan.)

MAURI (suuressa sisäisessä tuskassa). Kuinka voit olla varma, etten siinä onnistu? Ethän tiedä suunnitelmaani.

KAUKO. Olkoon suunnitelmanne mikä tahansa — se menee pirstoiksi sentähden, ettei Sirkku ole teidän tavoitettavissanne.

MAURI. Mutta jos valhettelet, niin kadut sitä valhetta elinikäsi — niinkuin saat katua tekoasikin. Itse olet itsellesi kuopan kaivanut.

MAURI (raivostuu). Minä en ikinä ole ollut aseeton. En vielä eläissäni! (Kävelee.) En ole vielä milloinkaan lähtenyt aseettomana taistelemaan elämästä ja kuolemasta.

MAURI (hurjana). Kunpa olisikin edes kysymys miestaposta — niin en epäilisi tarttua vaikka sellaiseen. (Kauhistuu kiihtymystään ja lyyhistyy velttouteen.)

MAURI (katsoo Kaukoon pitkään). Murhaako? Sinutko nurhaisin? — En sinua surmaa käsin, enkä asein — ja kuitenkin — kuitenkin —. (Menee väsyneesti istumaan.) Olet ajanut minut äärimmäiseen rajaan asti. Armahda minua — armahda itseäsi — armahda meitä kaikkia! Älä anna minun astua rajan yli! Älä anna minun sanoa sitä sanaa, oka vie sinulta voiman ja varmuuden — joka pimittää sinun elämäsi — joka tekee sinut höyhentä keveämmäksi vastustamaan tahtoani.

KAUKO (katsoo kelloaan). Minun täytyy nyt mennä tuomarin luo, hän odottaa minua.

MAURI (nousee nopeasti Kaukon eteen, kiivaasti). Sinä et mene minnekään! Me olemme nyt tulleet niin pitkälle, ettei enää voi perääntyä — eikä myöskään jäädä tähän. Nyt minä kuljen eteenpäin. (Ottaa kiinni rinnastaan.) Minun täytyy se nyt tehdä — muuten se voisi olla liian myhäistä.

KAUKO. Minä näen, että olette sairas. Istukaa lepäämään — ja jätetään toiseen kertaan.

MAURI (kiivaasti). Ei, ei! (Ottaa kiinni keinutuolin selkänojasta.)
Sinä et voi mennä Sirkun kanssa — et voi mennä minun tyttäreni kanssa
naimisiin — sillä — sillä — sinä olet minun poikani. Olet Sirkun veli.
(Sirkku huudahtaa tukahutetusti makuuhuoneessa.)

KAUKO (horjahtaa askeleen taaksepäin kuin iskun saanut, ottaa kiinni päästään.) Kuulitteko? Mikä se oli? Sirkun ääni! (Syöksyy katsomaan ikkunasta ja sitten eteisestä, palaa hoiperrellen pöydän luo.) Sain iskun päähäni — korvat soivat — luulin kuulleeni Sirkun äänen. Mitä se oli? Mitä te sanoitte?

MAURI (lysähtää istumaan). Sinä olet minun poikani. Kauko. Ja Sirkku on —?

MAURI (menee vaivaloisesti keinutuoliin). Sinä pakotit minut kulkemaan rajan yli.

KAUKO (hypähtää hurjana ylös). Mutta jos — jos te erehdytte! Mistä te sen tiedätte?

MAURI. Minä tiedän sen itse — ja äitisi tunnusti — silloin kun lähdin — häntä ei annettu minulle — köyhälle pojalle — hänet naitettiin Malkalalle — ja koko olemuksesi sen todistaa — eihän sinussa ole hitustakaan malkalaisista —

MAURI (nousee vaivaloisesti). Kaiken sen nimessä — mikä on pyhää ja korkeata: vannon.

KAUKO (lysähtää tuolille). Mitä Sirkusta ja minusta nyt tulee? Kuinka meidän nyt käy?

MAURI (menee pöydän luo — ottaa kirjeen). Taistelin viimeiseen asti — säilyttääkseni salaisuuden. Teidän tähtenne taistelin. Tartuin kaikkiin mahdollisuuksiin — varastettuihinkin. Sinun äitisi ja Sirkun äiti olivat hyvät ystävykset. Tässäkin se voi olla mainittuna — nyt eivät salaisuudet enää meitä auta — ei meitä — mutta Sirkun ei tarvitse tietää mitään. (Avaa kirjeen, yrittää lukea.) Lue sinä! Silmiäni niin hämärtää.

KAUKO (ottaa kirjeen ja lukee). Rakas Sirkkuseni! Kaikesta huomaan, että sinä ja Kauko tulette kerran menemään naimisiin. Minä tiedän, että Kauko on mieheni poika —

KAUKO (jatkaa lukemistaan). — mutta älä säikähdä — minä tunnustan nyt sinulle, ettei Kaukon isä, Suvialho, ole sinun isäsi. Jumala antakoon syntini anteeksi ja siunatkoon sinua!

KAUKO (hypähtää ylös). Mitä tämä on? (Lukee tarkasti uudelleen.) — — ettei Kaukon isä, Suvialho, ole sinun isäsi. (Jää tuijottamaan kirjettä.)

MAURI (ottaa hurjana päästään kiinni). Minun järkeni pysähtyy — mutta — niin, niin — nainen sen tietää — nainen sen tietää — (Sirkku tempaa oven auki ja horjahtaa ovipieleen.)

SIRKKU. Kuulin kaikki — antakaa minulle anteeksi — anna anteeksi, Kauko — join isän myrkyn —

SIRKKU (talutetaan keinutuoliin). En olisi voinut elää sen jälkeen — kun sain kuulla —

SIRKKU. Se on hyvä — mutta —. (Kärsien tuskia.) Kuitenkin nyt — kuolen —

MAURI (siirtyy äärimmäisessä tuskassa toiselle puolen huonetta). Mitä minä olen tehnyt? Mitä minä olen tehnyt?

KAUKO. Olette tyrannin kädellä tarttunut elämän pyörään! Ettekö näe, että Sirkku kuolee?

SIRKKU (hyvin heikosti). Kuolen sinun morsiamenasi. Olenhan sinun — juhannusmorsiamesi — olenhan?

KAUKO. Olet, olet! — Oi, taivaan suuri laupeus, auta meitä! Rakas, armas! Ikiarmas! (Sirkku saa äkillisen ja nopean kouristuskohtauksen, kuolee. Mauri horjuu tuolin luo, ottaa sydämestään kiinni ja kaatuu tuolille. Kauko painaa toisen kätensä Sirkun otsalle, pitäen Sirkun kättä toisessa kädessään). Elämän virran pyörteeseen upposit — ihana juhannusmorsiameni! (Pää painuu, hän suutelee Sirkun kättä.)

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK NAINEN SEN TIETÄÄ ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

The Project Gutenberg eBook of Nainen sen tietää

NAINEN SEN TIETÄÄ

KAARLE HALME

HENKILÖT:

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

TOINEN NÄYTÖS.

KOLMAS NÄYTÖS.

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE