The Project Gutenberg eBook of Vuoristokansaa, by Karl Schönherr

FRIEDL SONNLEITNER, | Puunveistäjiä.
GEBHART PERATHONER, |
VANHA PERATHONER, Gebhartin isä.
SONNLEITNERIN EMÄNTÄ, Friedlin vaimo.
MEIXNER, tirolilaistavaroiden kaupustelija.
TOHT. WALDER, kunnanlääkäri.
MAX ROLLER, lääketieteen ylioppilas.
KAMASAKSA.
MAITOMUIJA.
SUUTARIN EUKKO.
FRANZL ja ANNELE, Sonnleitnerin lapsia.

Huone on matala ja sen seinät rapatut. Pöydän takana seinässä Neitsyt Maarian tai jonkin pyhimyksen kuva ja pieni palava lamppu sen alapuolella. Akkunat matalat ja pieniruutuiset.

Köyhän väen tupa. Vasemmassa takanurkassa likaisenharmaa muurattu uuni viheriäisine pyörökaakelineen. Sen kupeella leveä penkki. Pitkin vasenta seinää etualaan päin pitkä, tukeva veistelypenkki. Sillä ja sen lähettyvillä hajallaan työkaluja, puupalikoita, valmiita ja puolivalmiita suurempia ja pienempiä henkilökuvia, kuoripuuhun leikeltyjä puitteita, lastenleluja, puuhevosia ja muita senkaltaisia yksinkertaisia puuveistoksia. Gebhart Perathoner istuu uutterasti työskennellen veistelypenkin vieressä. Lattialla hänen edessään suuri, pyöreä, jotenkin matala kori täynnä kaikellaisia puuveistoksia. Gebhart viimeistelee edessään olevia esineitä ja heittelee ne sitten toisen toisensa jälkeen koriin muiden joukkoon.

Oikealla taka-alalla vaatimaton vuode, jolla puoleksi pukeutuneena makaa Fritz Sonnleitner, toinen käsi lujissa siteissä. Hän näyttää nukahtaneen. Vuoteen pääpuolessa on seinämälle asetettu korkea, leveä kaappi, joka estää vuoteella makaavan näkemästä vasempaan takanurkkaan. Lähellä uunia ulko-ovi pihamaalle. Oikeassa seinässä avoin ovi, josta nähdään kuusivuotiaan pojan ja nelivuotiaan tyttösen juoksennellen leikkivän pienessä kamaripahasessa.

Uuninpenkillä istuu nähtävästi raskaitten huolien painamana Sonnleitnerin emäntä kiirehtimässä valmiiksi paksusta villalangasta kutomaansa viheriäsuista, pitkää miehensukkaa.

Esiverhon noustessa kuullaan vain leikkivien lasten melua ja naurua kamarista ja työaseitten ääntä veistelypenkin puolelta. Sitten Franzl ja Annele juoksevat näyttämölle veistelypenkin eteen asti. Annelella on vain sukat jalassa ja hän vetää pieniä puuvaunuja; perässä seuraa Franzl lastenpiiskaa paukahutellen.

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (30-vuotias, hieman huolten riuduttavia, pulska nainen nousee penkiltä ja kehoittaa hiljaisella äänellä lapsia vaikenemaan.)

Sst! Franzl! Ei niin kovaa! (Työntää Franzlia takaisin kamarin ovelle.) Menkää nyt! Menkää nyt jälleen leikkimään! (Poika kiiruhtaa pois vaunuilleen. Sonnleitnerin emäntä jälleen istuutuen Annelelle, joka on jäänyt seisomaan Gebhartin luo veistelypenkin eteen.) Annele, tule! Oleppas nyt kiltti ja juokse perässä! (Annele pakenee Gebhartin turviin.)

GEBHART (keskeyttää työnsä ja silittelee lasta). Oi, sinä pikku kissanpoikanen!

GEBHART. No, tule sitten! (Ottaa lapsen syliinsä.) Huppis! Oletpa sinä raskas! Sellainen lihapallero, sellainen oikein suuri ja raskas! (Koettelee hänen jalkojaan ) Ja niin kylmät jalat on sillä pikku pululla… niinkuin jääpuikot… niin! Et saakkaan enää juoksennella sukkasillasi… kunnes suutari viimeinkin tuo sinulle lämpöiset töppöset! Se paha suutari… ja laiska… kun ei koskaan tuo niitä töppösiä…

GEBHART (nousee ja kantaa lapsen kamarin ovelle). Mutta kun Annelella kerran on vilttitöppöset jalassa… huh… silloin sitä hypitään… Hup… hup… hup… (Poistuu kamariin.)

PERATHONER (vanha, liikkeissään puolittain lapsellinen isäpahanen tulee hieman kiihtyneenä pihalta ja kompuroi keppiinsä nojautuen suoraan Gebhartin paikalle. Huomatessaan Gebhartin olevan poissa). Mitä? Eikö hän ole kotona?

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ

GEBHART (ilostuen). Isävanhus! Terve tultua! (Osoittaa vuodetta saadakseen Perathonerin puhumaan hiljaisemmalla äänellä.)

PERATHONER. Minä jo luulin sinun pujahtaneen tiehesi! (Hieroo peukaloaan ja etusormeaan toisiinsa.) No niin… miten on? Viikkorahani? Kaksi guldenia!

GEBHART (ryhtyy jälleen työhönsä, hyvänsävyisesti). Niin… niin… niin… isävanhus! Hieman kärsivällisyyttä vain!

PERATHONER. No… no… no! Kärsivällisyyttä ei vähääkään! — Guldenia minä sanoin! Kaksi guldenia! Viime viikkoina olet suvainnut antaa vain yhden! Tänään et pääsekkään niin helpolla! Vai pitääkö minun ehkä piankin koputella vaivaistalon ovelle… hä?

GEBHART (hyvänä). Isäukko! Saattehan te toki! Vaan Meixner ei ole vielä käynyt täällä! (Osoittaa koria.) Katsokaa, siinä on vielä täysi kori. Minähän itsekin odotan rahaa!

PERATHONER (ihmetyksissään). Meixnerkö ei vielä täällä? Auracherin luona tuolla ylhäällä on hän käynyt jo aikoja sitten! Ja Pichlerin luona! Ehkä on mies sekaantunut kulkemaan myllytien kautta tiehensä! (Kompuroi ovelle päin.) Se tässä vielä puuttuisi! Täytyy heti käydä katsomassa! Sellainen… (Poistuu kiireesti ovesta.)

(Friedl vaikeroi kuin unissaan. Sonnleitnerin emäntä nousee nopeasti ja kiiruhtaa varpaisillaan vuoteelle päin; kun Friedl pysyy rauhallisena, kääntyy hän puolitiessä takaisin.)

GEBHART (tukahutetusti, osoittaen vuodetta päällään). Sonnleitnerin emäntä! Teidän täytynee sittenkin sanoa se hänelle!

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (huoaten syvään). Voi taivaan Jumala! (Rientää kiireesti kamariin, ettei äänekkäästi itkuun purskahtaessaan häiritsisi Friedliä.)

MEIXNER. (puoleksi talonpoikainen ovela mies saapuu tyhjine säkkineen meluten tupaan. Puhaltelee paleleviin käsiinsä, joissa on paksut kintaat, ja lyö jalkojaan yhteen). Huh! Huh! Kylmä on… kylmä on!

GEBHART (katsahtaen ohimennen työstään). Aa… Meixner! Tottahan talvella kylmä on!

MEIXNER (lämmittelee uunin luona). Helppohan teidän on veistellä ja naureskella lämpimissä tuvissanne! (Koputtaa jalkojaan yhteen, hieroo käsiään, pistää ne taas uunin kupeeseen j.n.e.) Hyvä teidän on! Vaan minä ja minun aasini… me kaksi… niin… niinpä niin… (Astuu lähemmäksi.) No, entäs sitten? Mitäs uutta nyt on tällä kertaa Tirolin puuteollisuuden alalla? (Penkoo huolimattomasti puuesineitä korissa, sitten pettyneenä.) Oi oi… oi oi! Mutta Perathoner! Mutta Perathoner!

MEIXNER. No, kuulkaa sitten! Tuollaisia kyttyräkuvia… Jos minä sellaisia jollekin tyrkyttäisin — niin tulisipa totisesti kiire lähtö ovesta ulos! (Jatkaa penkomistaan.) Oi voi… oi voi! Ja noita ijankaikkisia kuoripuisia puitteita yhtä ijankaikkisine koristuksineen! Ja nuo polttokoristeiset puulautaset kyllästyttävät minua jo myöskin aivan kuin perunapaistikkaat ja naudanliha! No, no! Tuollaista en voi lähteä viemään kenenkään taloon… tai saisi Meixner siivet olalleen! (Lohdutellen.) Mutta lastenleluja, Perathoner… keinuhevosia… lapioita… temppunukkeja… niin, se vetelee!

GEBHART (pysäyttää työnsä hetkiseksi, ärtyisästi). Vai niin! Kun minulla viime viikolla oli kori täynnä leikkikaluja, niin silloin Meixner löi käsiään yhteen (matkien:) Mitä te tuollaista joutavanpäiväistä! Mutta Perathoner! Eihän tähän maailman aikaan enää lapsia ole!

MEIXNER. Niin… senjälkeen onkin maailma jo taas paljon muuttunut! (Katselee yksityisiä kuvia tarkemmin.) Hm… siinä on sitten kolmituumainen Pietari… pitäisi senkin muka olla pyhimyksen näköinen… niin eriskummallinen… niin karkeatekoinen… (Innostuneesti.) Kuulkaas! Teidän pitäisi kerran nähdä Auracherin veistoksia ja Pichlerin. Ne ovat kuin valettuja, sen minä sanon! Niin… Kyllä ne kaksi osaavat!

GEBHART (torjuen). Onhan Pichler siitä puhunut! Kun siellä ylhäällä kauppoja tehdään, silloin kuulutaan sanovan (matkien:) Ei näistä nyt ole mihinkään! Mutta Perathoner ja Sonnleitner… kaikella kunnioituksella… kyllä ne osaavat! (Tavallisella äänellä.) Minusta tuntuu, että tekin osaatte!

MEIXNER (Sonnleitnerin emännälle, joka tulee ovesta oikealta, kaksi paria kokoonkäärittyjä paksuja villasukkia kädessä). Onkos Sonnleitnerin emännällä taas sellaisia viheriäsuisia metsäsukkia valmiina?

MEIXNER (itkunsekaisesti). Ett'ei villaisia metsäsukkia tähän maailman aikaan yksikään sielu enää halua! Talonpojilla ei ole rahaa…

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ. Jos ei käy kaupaksi, niin mitäs niitä sitten kyselette!

MEIXNER. Tiedättekös… kun minä… (muka hämillään)… sanotaanhan pyhässä raamatussa tosin, ettei vasen käsi saisi tietää, mitä oikea tekee… mutta kun te nyt sitä kerran kysytte… suoraan sanoen, minä ostan sukat (osoittaen vuoteelle) sairaan Sonnleitner-paran takia! Tiedättekös, Meixner-rahjus saattaa ulkonaisesti olla raaka ryökäle, mutta sisäisesti… (keskeyttäen.) Minä annan siis noista kahdesta parista suoraa päätä yhden guldenin…

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (tempaa häneltä vihoissaan sukat). Nylkyri! Siinä on tuskin villojen hintaa!

MEIXNER (hänestä välittämättä, kääntyen Gebhartin puoleen, joka tekee yhä työtään). Ja teille annan minä tästä tavarasta — samaten ottaen huomioon (osoittaa peukalollaan vuoteeseen päin)… neljä täyttä hopeaguldenia.

GEBHART (heittää vihoissaan meisselin menemään). Verenimijä! (Jää istumaan, nojaa päätään nyrkkiin ja tuijottaa synkkänä eteensä.)

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (suutuksissaan, mutta yhä, samaten kuin Gebhart,
nukkuvan Sonnleitnerin tähden hiljaisella äänellä). Mitä te kehtaatte!
Kun Perathoner on kokonaisen viikon yöt päivät hikoillut ja ahertanut!
Sehän on huutavaa vääryyttä!

MEIXNER. Antaa sen vain huutaa, kunnes käy käheäksi! Muuten — en tyrkytä, en pakota! Se ei ole Meixnerin tapa! Taide on vapaa! Ellette halua, niin — minä kumarran! (Poistuu.)

GEBHART. (rientää samaten ovelle ja huutaa.) Meixner! Hoi! Olkoon minun puolestani, ottakaa pois! (Vihaisena.) Nyt se retkale vielä antaa kerjätä itseään! (Työntää palaavan Meixnerin puoleen korin jalallaan.) Siinä on! (Istuutuu työhönsä.)

MEIXNER (laskee veistokset mukanaan tuomaansa säkkiin). Kukaan toinen ei tässä maailmassa huolisi tällaista törkyä! Mutta Meixner onkin niin kutsuttu hyvä mies! Siksi tekevätkin ihmiset hänelle mitä haluavat!

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (heittää sukat ylimmäksi koriin). Näistä ei teille pidä siunausta lähtemän!

MEIXNER (nauraa). Siunaustako vielä! Rakas Sonnleitnerin emäntä siitä ei heru edes viinitilkkaa! (Laskee kunkin guldenin erikseen tärkeännäköisenä veistelypenkille.) Se tekee yhteensä viisi guldenia… kruunuja siis melkein tusinakaupalla! Yksi guldeni… Tässä on toinen guldeni… Tässä on kolmas guldeni… No kuulettekos, tätähän kestää ijankaikkisesti. Kohta jo kieleni halpaantuu! (Taas jatkaen.) Tässä on neljäs guldeni… ja tässä on vihdoin viides guldeni… (Hieroo sormiaan.) Kas niin! Nyt ovat jo sormenikin halpaantuneet! (Pois mennessään.) Jääkää siis Herran haltuun! Terveinä pysykää! (Poistuu.)

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (seisoo rahaa katsellen). Ne ovat verisiä ropoja!
(Poistuen.) Minä en saata niitä katsella.

GEBHART (tehden uutterasti työtä). Eipä teidän niitä pitkiä aikoja katsella tarvitse! Kauppasaksa ja maitomuija ovat jo tunnin ajan kierrelleet taloa kuin nälkäiset sudet!

FRIEDL (vuoteelta, käheästi). Joko hän on mennyt… tuo ihmisnylkijä… tuo iilimato!

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (rientää vuoteelle, huolestuneena). Älähän,
Friedl! Älä kiihoitu! Minä luulin sinun nukkuvan!

FRIEDL (suuresti kärsivän sairaan tavoin). Hyvä Jumala… nukkuvan, niin… nukkuvan… huutaa minä tahtoisin kipuni ja tuskani… niin, nukkuvan… (Sonnleitnerin emäntä kuivaa esiliinalla silmänsä.) Mitäs tohtori sanoo?

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ. Hän luulee… (saa vaivoin tukahutetuksi nyyhkytyksensä) hän sanoo… (hillitsee itsensä väkipakolla) — hän käväisee vielä kerran katsomassa, ennenkun lähtee kotimatkalle! (Rupeaa liikutustaan salatakseen puuhailemaan vuoteen ääressä, järjestelee patjoja j.n.e.)

GEBHART (veistelypenkin luota, kääntymättä katsomaan). No niin, mitäs minä sanoin!

MAITOMUIJA (astuen edemmäksi ovelta). Kohta jo taas menenkin! Tahtoisin vain kysyä (katsellen ympärilleen.) Eikös Sonnleitnerin emäntää ole kotona — (huomaten hänen Friedlin vuoteen ääressä häärivän.) Ah! Siellähän te olettekin! Olisin vain tahtonut kysyä… enkös minä eilen unohtanut teille maitohaaviani?

MAITOMUIJA. Veinkö minä? (Miettii. Äkkiä muistaen.) Aivan oikein… niin, niin, niin, niin! Te olette oikeassa, Sonnleitnerin emäntä! Nyt minä muistankin! Samalla vielä tulin ajatelleeksi, kuulkaas, että ei koskaan enää pitäisi pistää maitorahoja haaviin ja sitten jättää sitä suorastaan ovipieleen! Muutoin saattaisi vielä käydä kuin Rieglerin emännän! Ajatelkaas… häneltä tässä hiljakkoin siepattiin rahat haavista, noin vain varastettiin! (Tunkeilevasti.) Ette suinkaan te vain eilen pistänyt sinne… viikkorahaa maidosta… (Yhä huolestuneemmin.) Niin, se olisi hauska juttu… silloin pitäisi heti tehdä ilmoitus asiasta… minä vannon, etten sieltä ole ottanut ropoakaan!

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ. Eikä minulla ole ollut mitään sinne pantavaa!
Juuri vastikään pääsi Meixner jättämästä tänne pari nälkäguldenia.
(Rupeaa etsiskelemään ympäri tupaa.)

MAITOMUIJA (suuttuneena). Niinhän! Hän se on oikea —! Se saita pakana ajattelee vain omaa pussiaan… — Mitäs Sonnleitnerin emäntä etsii?

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (ohimennen). Mihinkähän minä sen maitolipun nyt laskinkaan?

MAITOMUIJA. Älkää huoliko… älkää! Tiedänhän minä ulkoakin, mitä sitä on ollut! (Toimessaan, nopeasti luetellen.) No niin, maanantaina puolitoista… tiistaina täsmälleen kaksi puolikasta… keskiviikkona kolme puolikasta ja lisäksi vielä kaksi neljännestä… torstaina kaksi ja puoli ja iltapäivällä vielä erikseen puolikas… perjantaina puolitoista ja neljännes ylimääräistä… minun tulee siis saada 94 kreutzeriä!

MAITOMUIJA. (laskee rahat perinpohjaisesti ja pistää taskuunsa, sitten moittivasti). Kas niin! Ja nyt, sanokaappa nyt, Sonnleitnerin emäntä, miksi olette minulle vihoissanne! Mitä olen minä teille tehnyt!

MAITOMUIJA. Niin, kuinka niin! Kun te niin armollisesti käytte siihen maksuunne käsiksi! Luuletteko te, ettei sitä tässä huomaa? Eihän sillä olisi niin kiirettä ollut. Minä en käykään nylkemään kenenkään nahkaa niinkuin se Meixner-roisto! Juuri niin! Varsinkin kun tietää, kuinka kovaa teillä on, sitten kun tuo Sonnleitner — (kääntyen Friedliin päin, samalla kun Sonnleitnerin emäntä poistuu oikeanpuolisesta ovesta.) No, Sonnleitner! Mitenkäs nyt voidaan? Ei kai kovinkaan hyvin, eikö niin? (Voivotellen.) Hyvä Jumala… hyvä Jumala… on siinä ristiä… Herra Jumala… Herra Jumala… niin, nyt lähden tästä taas menemään. (Lähestyessään ulko-ovea vasemmalla laka-alalla.) Minä lohdutan itseäni raamatun sanoilla, jossa kirjoitettu on: Ketä Herra Jumala rakastaa, sitä hän kurittaa! Ja Sonnleitner onkin Jumalan lempilapsi… sydänkäpy… juuri niin! (On juuri poistumassa, kun ovi avautuu ulkoa päin ja sisään hiipii Kamasaksa. Peräytyy ovelta hieman peljästyneenä. Ilkeämielisesti.) Ah! Kamasaksa!

KAMASAKSA

Täytyyhän sitä kristittynä silloin tällöin käydä tiedustelemassa, kuinka täällä voidaan!

MAITOMUIJA (suuttuneena). Niin, tekö! Ettekö luule teitä tunnettavan?
Rahaa te tahdotte! Se on sitä teidän kristillisyyttänne! Hyi!

GEBHART (on heti Kamasaksan huomattuaan noussut veistelypenkin vierestä). Ja Kamasaksan on saatava… kaksi guldenia kuusi kreutzeriä! (Ottaa rahat veistelypenkiltä ja toimittaa ne hänelle.)

KAMASAKSA (ottaa rahat, sääliä teeskennellen.) Kuinka hän voi? Onko hänellä paljon tuskia?

GEBHART (leimahtaa ilmisuuttumukseen ja työntää molemmat ovesta ulos).
Nyt saatte jo mennä… Senkin kirottu joukkio! (Menee jälleen työhönsä.)

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (luo kupin kahvia ja leipää Gebhartin eteen veistelypenkille. Ovelle koputetaan lyhyesti. Tohtori Walder, yksinkertainen maalaislääkäri, ja ylioppilas Roller ovessa. Voimatta peittää pelkoansa rientää Sonnleitnerin emäntä heitä vastaan ovelle asti. Ahdistetusti.) Herra tohtori!

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (pudistaa kiivaasti päätään, hyvin ahdistetusti, puoliääneen). Herra tohtori! Minä en mitenkään ole saattanut sitä hänelle sanoa — en yrittämälläkään!

TOHTORI WALDER (vähän harmistuneena, matalalla äänellä). Johan nyt! Mitäs apua siitä lähtee! Sitten täytynee minun sanoa! Kun muu ei auta — niin ei auta! (Astuu Rollerin kera lähemmäksi vuodetta.)

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (kiiruhtaa heidän edellään vuoteen ääreen).
Friedl… tohtori!

FRIEDL (ensin kuin huumaantuneena). Ah, tekö se olette!… (Huokaa.)
Ah… herra tohtori! (Kiinnittää katseensa Rolleriin.)

TOHTORI WALDER (huomaa tämän). Tässä on herra Roller, lääketieteen ylioppilas, nyt joululomalla… on pyytänyt päästä mukanani sairaskäynneille!

ROLLER (nuori, ujo ylioppilas). Haluaisin mielelläni oppia jotakin praktiikkaa varten! Minä olen niin hirveän epäkäytännöllinen!

FRIEDL (voihkien). Jos vain voisitte antaa jotakin tuskien lievikkeeksi… Herra tohtori, tätä en minä mitenkään jaksa kestää… käsivartta jäykistää niin hirmuisesti… aivan ylös asti… ja kouraa kolottaa ja polttaa, kuin pistettäisiin sitä tuhansilla hehkuvilla raudoilla!

TOHTORI WALDER (säälien). Mies parka! (Kääntyen Rollerin puoleen.) Nähkääs, tuosta miehestä on minulla ollut koko risti! Ensin oli hän viisi viikkoa vuoteen omana vaikeassa keuhkotulehduksessa…

TOHTORI WALDER (jatkaa). Ja tuskin oli hän päässyt jalkeille, kun taas sattui tuo käden vioittuminen! Hän aikoi nimittäin, ottaa tappionsa takaisin… tehdä reippaasti työtä, jotta taas pääsisi hiukan eteenpäin… eikö niin, Sonnleitner?

TOHTORI WALDER (Rollerille). Ja sitten oli hän kiireissään vähän varomaton tai mitenkä lie… lyhyesti, häneltä luiskahtaa leikkelytyössään työntötaltta kädestä ja työntyy (osoittaen -paikkaa omassa kämmenessään) tuolta kohtaa kämmeneeseen — … käden läpi.

FRIEDL. Herra tohtori! Mitä luulette! Kuinka kauvan tätä nyt tällä kertaa kestää!

TOHTORI WALDER (nyökkää pari kertaa merkitsevästi, ikäänkuin itseensä vaipuneena. Hengähtää syvään). Hm… hm…! Kestää… kestää… (äkkiä vihaisesti.) Tiedättekös, se on myöskin anteeksiantamatonta leväperäisyyttä teidän puoleltanne! Ensin kuljeskellaan ja yritellään omin keinoin ja odotetaan päivästä toiseen… en minäkään enää voi saada ihmeitä aikaan! Hitto vieköön! Miksi ette toimittanut minua noutamaan jo aikaisemmin!

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ. Hävettikin vähän… onhan viime kertainenkin kaikki vielä velkana!

TOHTORI WALDER (kiivaasti torjuen). Olenkos minä sitten vielä vaatinut teiltä mitään?

FRIEDL. Tiedänhän minä… tiedänhän minä! Te olette niin hyvä meitä kohtaan… vaan hävettää sitä sittenkin! Teillä on niin pitkä matkakin yli vuoren… ja tällaiset pakkaset!

TOHTORI WALDER. Ja mitä vielä! (Silminnähtävästi hämillään.) No niin… Sonnleitner, asia on sellainen… minä olen jo ennemmin pyytänyt teidän vaimoanne teille sanomaan…

FRIEDL (hölmistyneenä). Mitä, herra tohtori! Anna! Mitä olisi sinun pitänyt sanoa minulle! (Sonnleitnerin emäntä alkaa nyyhkiä. Friedl yhä pelokkaammin.) Mitä? Minkätähden sinä itket! Minä en ymmärrä mitään… Jumalan tähden!

FRIEDL (tuskaisesti). Kyllä, herra tohtori! Minä luotan teihin!
Te olette niin hyvä meitä kohtaan… niin hyvä! Mutta mitä se on?
Minkätähden hän itkee? Minä pyydän, sanokaa!

FRIEDL (kauhistuneena). Mitä? Minun käteni mennyttä kalua? Mitä te sanottekaan!

TOHTORI WALDER (huoaten). Niin, Jumala paratkoon! Mikäpä siinä auttaa! Siinä on verenmyrkytys! Katsokaas, jos aikaisemmin olisitte lähettänyt minua noutamaan… — mutta nyt on liian myöhäistä… (pudistaa päätään) nyt ei voi enää tehdä mitään!

FRIEDL. Minä pyydän teitä, herra tohtori… pelastakaa minun käteni… minä pyydän teitä.

TOHTORI WALDER (vakuuttaen). Teidän kättänne ei saa Jumala taivaassakaan enää pelastetuksi! Se täytyy katkaista, ja pian… hyvin pian! Ei ole vähääkään aikaa menetettävissä! Teidän henkenne on mitä suurimmassa vaarassa! Myrkytys levenee, huomaattehan te itsekin kuinka se levenee, kuinka käsivarsikin jo paisuu… nyt on jo hyvin kiire…

TOHTORI WALDER (harmistuneena). Pelastakaa käteni… pelastakaa käteni! Jumalan tähden! Jos se vain olisi mahdollista, tekisin sen kyllä mielelläni!

FRIEDL. Herra tohtori… pelastakaa käteni! Katsokaas, työtä on usein ollut kahdellekin liiaksi, ja nyt vietäisiin minulta vielä toinen… minä pyydän teitä, herra tohtori… minä pyydän teitä…

TOHTORI WALDER (heltyneenä). Sonnleitner! Älkää tehkö tehtävääni vielä entistäkin raskaammaksi!

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (nyyhkyttäen). Herra tohtori! Se on kovaa… mehän olemme köyhää väkeä!

TOHTORI WALDER (väistyy syrjään seinän viereen). Mieluimmin iskisin minä koko lääketaidon nurkkaan. (Kuivaa otsaansa.)

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ. Meitä iskevät kohta kepit ja raipat! (Rohkaistuu, istuutuu vuoteenlaidalle ja koettaa lohduttaa sängyssä istuvaa Friedliä.)

ROLLER (lähestyen järkytettynä tohtori Walderia). Herra virkaveli!
Minusta näyttää, että tekään ette pysy aivan raudanlujana!

TOHTORI WALDER (verkalleen). Niin… nuori mies, kyllä teidänkin vielä joskus siten käynee praktiikassanne!… (Lähestyy jälleen Friedliä, jota Sonnleitnerin emäntä koettaa lohdutella.) Sonnleitner! Jokos olette hiukan lujempi… mitä?

FRIEDL (voihkii). Raajarikko… nyt sitten joko kerjuupussi tai posetiivi! (Masentuneesti.) Kuolla on kunniallisempaa! (Nostaa terveen kätensä kasvoilleen.)

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (vetää hellästi käden pois. Sydämellisen yksinkertaisesti puhuen). Johan nyt, Friedl! Ei pidä ottaa kaikkea niin raskaasti! Hyvä Jumala, mitäpä silloin muut tekisivätkään. Ajatteles nyt vain myllärin Seppiäkin, joka tuli umpisokeaksi — mitä onkaan sinun onnettomuutesi sen rinnalla — ja hänkin elää vielä; kysy häneltä, haluaisiko hän kuolla… silloinpa hän nauraa sinulle vasten naamaa… tahi Pionin Peteriä, joka viime talvena menetti molemmat jalkansa tukinhakkuussa… hyvä Jumala, kuinka se mies parka valitti ja vaikeroi… kuolla… heti kuolla… heti olisi toivonut kuolevansa… ja katsoppa häntä tänä päivänä, kuinka hilpeä hän nyt on… aina valmis leikinlaskuun… ja kuinka makeita savuja hän piippunysästään vetelee! Ja mitä siinä vielä puhut kerjuupussista ja posetiivista… mene nyt, sitähän et usko itsekään. Me pistämme tavaramme kokoon ja lähdemme vaeltamaan… lähdemme pois vuorilta alas laaksoon… ainahan sieltä jonkin aitiopaikan löytänemme… minä menen kehruutehtaaseen, ja tottapahan sinäkin saanet jotakin toimeentuloa… ehkä pääset päällysmieheksi… tai kirjeenkantajaksi… tai joksikin muuksi… mutta kuka nyt kohta lankee epätoivoon! Mitä onkaan meidän kahden jo täytynyt kestää, mitä kovia, kovia aikoja… kuinka olemmekaan laahustaneet vuoden toisensa jälestä, sitten kun naimisiin menimme! — Muistelehan vain, minkälaista oli kotimatkamme kirkosta tultua… hääruokanamme oli paistettuja perunoita ja hapanta maitoa… ja syötyä istuuduit sinä veistelypenkkisi ääreen, ja minä rupesin lattian pesuun! (Vaitiolo.) Huoletonta ei elämämme koskaan ole ollut, mutta aina on kuitenkin jalkeille päästy! Ja kyllä me tälläkin kertaa tästä selviydymme, ja kaikki on taas muuttuva parhain päin! (Nostaa hänen päätään hellästi.) Friedl! Pää pystyyn!

FRIEDL (tarttuu hänen käteensä, rohkaistuna). Aivan niin, Anna! Jumalan nimeen sitten! Tukekaamme toisiamme! (Walderille.) Herra tohtori, leikatkaa siis. Leikatkaa ja polttakaa… jäähän minulle vielä yksi käsi työntekoon ja kaksi tervettä jalkaa juoksemiseen!

TOHTORI WALDER (iloisena). No niin! Sillä tavalla! (Osoittaen Sonnleitnerin emäntää.) Kenellä tuollainen tuki on hänen on mahdoton joutua epätoivoon!

FRIEDL. Oikein sanottu, herra tohtori… hävetä saamme me jokainen… me miesväki tuollaisen vaimon edessä!

TOHTORI WALDER (kehoittaen lähtöön). Mutta älkäämme nyt myöskään hukatko enää hetkeäkään! Selvintä on, Sonnleitner, että me nyt heti valmistamme teille vuoteen omaan rekeemme ja ajamme yhdessä vuorelta alas suoraa päätä sairashuoneelle.

FRIEDL (miehekkäästi). Niin… niin! Kuinka vain tahdotte! Minä tyydyn kaikkeen!

TOHTORI WALDER (kääntyy menemään). Onhan meillä toki vähän tilaa urhoolliselle Sonnleitnerin emännällekin! (Friedlille.) No niin… laittakaapa siis kuntoon… (Sonnleitnerin emännälle) ja tuokaa te meille pari patjaa ja joku peite, jotta saisimme reen hiukan pehmeämmäksi!

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (lähtien oikeanpuoliselle ovelle). Kyllä! Tuossa paikassa! (Poistuu.)

TOHTORI WALDER (peräytyen Rollerin kera vasemmalle). Tulkaa siis, herra
Roller! Nyt minä teille näytän, mitenkä aivan yksinkertaisella tavalla
saadaan valmistetuksi tilapäinen vuode sairaan kuljettamista varten!
(Molemmat poistuvat.)

Sonnleitnerin emäntä (Tuo kamarista vuodevaatteita ja aikoo poistua ulko-ovesta.)

FRIEDL (huutaen hänen jälkeensä). Anna! Se ei käy päinsä! Täytyyhän sinun jäädä tänne! Kuinkas lapset tulisivat yksin toimeen…

GEBHART (veistelypenkiltä, keskeyttämättä työtään, yksinkertaisesti).
Lapsukaisista minä kyllä pidän huolen!

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (poistuen ulko-ovesta). Niin, olettehan niin hyvä, herra Perathoner! (Poistuu.)

FRIEDI, (liikutettuna). Gebhart! Jumala sinulle palkitkoon kaiken sen, mitä sinä meille näinä kuutena viikkona tehnyt olet! Ole niin hyvä äläkä jätä meitä nyt pulaan, kunnes olemme päässeet pahimman ohi! Minähän nyt kerran olen sellainen pahan ilman lintu!

'GEBHART (puhellen veistelypenkiltä päin, reippaasti, ei vailla huumoria). Sellainenhan sinä oletkin ollut jo pienestä pitäin! Muistatkos kerrankin koulussa… kun minä olin heittänyt opettajaa paperipallolla… keskelle nenää… ja sinä mies parka sait selkääsi, koska hän piti sinua syyllisenä, etkä sinä tahtonut ilmiantaa minua! Ja sitten myöhemmin, senkin muistan minä vielä vallan hyvin, kun olimme yhdessä sotaväessä… kuinka me huoneeseemme päästyä aina hyökkäsimme puisiin matkakirstuihimme käsiksi… kuinka sinä joka ilta kaivoit paperista esiin ilta-ateriasi ja aina työnsit minulle suuremman makkaranpalan… ja minä huomasin sinusta, kuinka itse olit nälissäsi kuin susi… (Vaitiolo.) Ja nyt, kun sinulle kerran käy huonosti, nytkö jättäisin minä sinut pulaan? Kylläpä olisin silloin vaivainen raukka! Sitä et tule näkemään, Friedl!

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (astuu jälleen tupaan kannettuaan tarvittavat vuodevaatteet rekeen. Toimeliaan kiireellisesti Friedlille). Nyt minä vielä kiireesti pistän sinulle kokoon pari paitaa ja jonkun nenäliinan… ja pian olen minä sitten itsekin valmis! (Poistuu kamariin, jonka ovi jää raolleen, niin että voi kuulla äidin puhelevan lasten kanssa.)

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ. Minä tulen pian takaisin, Franzl… tulen pian takaisin!

FRANZL. Lähteekö isäkin pois kotoa? (Sonnleitnerin emäntä rauhoittaa lapsia ja sulkee oven.)

PERATHONER. (tulee ähkien sisälle, henkäyksissään). Olen etsinyt koko myllytien… vaan missään ei näy jälkeäkään Meixnerista!

GEBHART. Tuskin olitte päässyt ulos ovesta, kun hän jo tuli tänne kirkkopolkua pitkin! (Nousee työstään.) No turkanen, isäukko! Tehän nyt läähätätte!

PERATHONER. Niin… jos sinulta rahaa mielii saada, niin saakin pitää kiirettä!

GEBHART (ottaa veistelypenkiltä loput kaksi guldenia ja antaa ne vanhukselle). Kas niin… isäukko! Tässä onkin vielä jälellä täsmälleen kaksi guldenia! (Ottaa kahvin ja leivän veistelypenkiltä ja asettaa ne uunipenkille. Hyväsydämisesti.) Ja tässä on vielä tilkka kahvia ja leipää! Istukaa nyt mukavasti tässä lämpimän uunin kupeella ja maistukoon särpimenne oikein hyvältä! (Menee jälleen työhönsä, jota jatkaa seuraavan kohtauksen aikana innokkaasti.)

PERATHONER (sijoittuu uunipenkille ja maiskuttaa mielissään). Ah! Kylläpä tämä maistuukin! Minusta näyttää, että sinä tänään kuljet antohousuissa! (Alkaa syödä.) Soo! Kahvi ei maistu pahalta… siinähän on oikein sokerinpalakin!

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (tulee lähtövalmiina kamarista, käsivarrellaan miehen päällysviitta ja liinavaatteita). Kas niin! Herran nimessä! Takin hihaan et saa kättäsi pistetyksi, vaan minäpä toinkin sinulle viitan… siihen minä kiedon sinut hyvästi, se ainakin pitää lämmintä. (Asettaa viitan vuoteelle, levittää sitten liinavaatteet pöydälle ja alkaa niitä huolellisesti järjestellä ja niistä kääröä muodostella. Hetkisen vaitiolon jälkeen Friedlille, pöydän luota lähtemättä.) Friedl! Oletko huolissasi?

FRIEDL (päättävästi). Noo… Anna… noo! Me kaksi tuemme toisiamme…
Jos kohtalo kolhii kämmenelle, niin annamme me takapoukkoa jaloillamme!
Eikö niin!

SUUTARIN EUKKO. (tulee ulko-oveen hiljaa koputettuaan tupaan, pieni käärö käsissään. Hintelö, kalpea, nukkavierussa puvussa, päässä huivipahainen. Hyvin vähäsanainen. Jää seisomaan aivan ovipieleen.)

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (on koputuksen kuultuaan lähestynyt ovea, ei tunne sisäänastuvaa.)

SUUTARIN EUKKO (yhä ovipielessä, ohuella, ujolla äänellä). Mieheni lähetti terveisiä… (Kopeloi kääröään.)

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (yhä vielä tuntematta häntä). Niin…. kuka… (Tuntee hänet.) Ah! Suutarin vaimo! Tuossa tuokiossa en olisi teitä laisinkaan tuntenut! Onpa harvinaista nähdä teitäkin kerran!

SUUTARIN EUKKO (vetää paperista esiin pienet huopakengät). Hän ei voi lähteä ulkoilmaan… hänellä on niin kiinteä yskä… (ojentaa Sonnleitnerin emännälle kengät.) Tässä nyt ovat ne huopatöppöset!

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (ottaa ne vastaan, iloisena). Voi, sepä hauskaa!
Kolmeen viikkoon ei lapsi ole osannut muusta puhuakaan kuin töppösistä!
(Kiiruhtaa kamarin ovelle, huutaen sinne.) Annele! Katsoppas, mitä
minulla on…

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (näyttää lapselle kenkiä). Katsoppas tänne… kuinka kauniit… kuinka lämpöiset! Kauvan… kauvan olet saanut odottaa… mutta nyt ne kuitenkin tulivat, eikö niin… (asettaa lapsen eräälle tuolille istumaan.) Kas niin! Nyt vedämme ne heti jalkaan… niin käyvät jalat lämpimiksi… sitten voit mennä kävelemään… (Laskeutuu toiselle polvelleen ja ryhtyy pukemaan kenkiä lapsen jalkaan. Tarkastaen niitä vielä kerran.) Oikein sirot ja siistit ne ovatkin!

SUUTARIN EUKKO (vaatimattomasti). Hän on pannut parastaan… minkä suinkin on osannut!

SUUTARIN EUKKO (yhä vielä ovipielessä). Ne maksaisivat guldenin seitsemänkymmentä.

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ. Guldenin seitsemänkymmentä! Hyvä on! Viekää terveisiä miehellemme… ensi viikolla lähetämme rahat! (Aikoo vetää kengät lapsen jalkaan.)

SUUTARIN EUKKO (hyökkää äkkiä hänen luokseen ja tempaa häneltä kengät.)

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (aivan hölmistyneenä). Mitä nyt? Mikä teihin tuli?
(Tarttuu kenkiin.)

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ. Ettekö te kuule? Ensi lauvantaina, sanon minä.
Tottahan toki ne pari päivää jaksatte odottaa? (Aikoo tarttua kenkiin.)
Antakaa ne tänne!

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (yhä kiivaammin). Saattehan te rahanne! Ilmaiseksi me emme tahdo mitään.

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ. Vai käyvätkö nyt kaikki yht'aikaa meidän kimppuumme! Antakaas kun kerron teille kurjuudestamme…

SUUTARIN EUKKO (torjuen). Minä en oikein kuule sillä korvalla! Nähkääs, mieheni rykii niin kovasti, ja se on saanut korvani lummehduksiin! (Kääntyy lähteäkseen.) Niinpä lähden siis pois kenkineni! Näin joulun alla saa ne kyllä helposti kaupaksi!

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (estelee häntä menemästä ovelle). Tehkää nyt toki lapselle mieliksi! Pulu parka on jo niin kauvan niistä iloinnut. (Aikoo tarttua kenkiin.) No niin, jätättehän ne siis tänne!

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (pyytäen). Olettehan te itsekin äiti! Tiedättehän te itsekin, kuinka kipeästi se koskee… kuinka se painaa, kun ei lapsukaisilleen saa tehdyksi mitään hyvää ja rakasta… ja kun he sitten istuvat niin hiirenhiljaa nurkassaan… ja katselevat meihin suurilla silmillään… Jättäkää kengät tänne! Ajatelkaa, että joulu on ovella!

SUUTARIN EUKKO (puhkee puhumaan sydämensä katkeruudesta). Luuletteko te, että joulu on ovella vain teidän lapsianne varten? Mitä? Entäs minun lapseni! Ne kai eivät joulua tarvitsekaan teidän mielestänne, nuo likaiset suutarinpennut, mitä! Noo… noo, vaikka koko perheenne joutuisi hätään ja turmioon, niin minä en voi teitä auttaa! Ainakin on sitä ennen minun lapseni kerrankin saatava joulukuusensa! (Aikoo lähteä. Sonnleitnerin emäntä vaipuu tuolille, panee käsivartensa ristiin pöydälle ja alkaa voihkia. Vanha Perathoner katselee ihmeissään itkevää Sonnleitnerin emäntää.)

GEBHART (on tähän saakka istunut työhönsä syventyneenä veistelypenkin vieressä ja on vasta lopummalla näyttänyt hermostuneelta ja levottomalta. Samalla hetkellä, kun Sonnleitnerin emäntä itkien vaipuu tuolille, alkaa hänessä selvästi näkyä vaikea sielunkamppailu. Hänen katseensa kiintyy voimakkaan kiihtymyksen pakoittamana voihkivaan Sonnleitnerin emäntään ja kääntyy sitten vanhaan Perathoneriin. Suutarin eukko on jo päässyt ovesta ulos. Äkkiä heittää Gebhart pois kaiverruspuukkonsa, juoksee eukon perään, tempaa hänet takaisin tupaan ja vetää oven lukkoon. Vaivoin pidätetyn kiihtymyksen vallassa). Pysykää siinä! (Lähestyy vanhaa Perathoneria, joka yhä istuu uunipenkillä kahviaan mieluisasti hörppien. Gebhart saa vaivoin sisäisen suuttumuksensa hillityksi ja pyytää.) Isävanhus! Antakaa ne kaksi guldenia tänne!

GEBHART (joutuun). Älkää kyselkö kauvan! Antakaa tänne! Minä pyydän teitä!

PERATHONER. (on noussut, pistää kätensä kouristuksentapaisesti housuntaskuun ikäänkuin rahojaan varjellakseen. Tuskallisesti). Mitä? Minunko pitäisi antaa? Siitä ei tule mitään!

GEBHART (tarttuu hänen käteensä). Kyllä! Kyllä siitä tulee! Antakaa tänne! Näettekös… ei se hyödytä mitään! (Näyttää aikovan ottaa rahat väkivallalla.)

PERATHONER (väistyy peloissaan nurkkaan päin. Itkunsekaisesti). Noo… noo… minä en anna mitään… en mitään minä anna… (Gebhart käyttää väkivaltaa.) Mitä sinä uskallat… sinä… minun viikkorahani… vaivaistaloonko sinä minut ajat…

GEBHART (jonka katse taas kiinnittyy voihkivaan Sonnleitnerin emäntään, tukahdutetusti, rajusti). Ja vaikka sinun täytyisi mennä kapusiineilta kerjäämään luostarin lientä! Antakaa vain tänne… antakaa vain tänne… (ottaa häneltä läähättäen toisen rahan) kas niin… siinä on yksi guldeni… nyt vielä toinen… (avaa hänen nyrkkinsä) avatkaa vain sormet… (ottaa häneltä toisen rahan)… kas niin… näettekös nyt, sanoinhan minä jo! (Heittää rahan pöytään. Ottaa suutarin eukolta kengät.) Tänne ne töppöset!

SUUTARIN EUKKO (ottaa rahan pöydältä). Guldeni seitsemänkymmentä… (antaa lantteja takaisin) ynnä kolmekymmentä on yhteensä sata. (Poistuu.)

GEBHART (lähestyy huopakenkineen lasta, joka on jäänyt aivan rauhallisena paikalleen istumaan. Laskeutuu toiselle polvelleen ja rupeaa kenkimään lasta.)

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (on nostanut päätään, istuu pöydän ääressä ja tuijottaa kuin tajuttomana Gebhartia ja lasta. Samaten Friedl, joka on noussut istumaan vuoteelle.)

GEBHART (lapsen luona häärien, huomattavasti kiihtyneenä, mutta sydämellisesti). Isäukko… älkää olko millännekään! Saattehan te rahanne takaisin! Kun kerran on niinkuin on!

GEBHART (saatuaan kengät lapsen jalkaan nousee lattialta). Hyvä Jumala… hyvä Jumala! Pitäisikö tuon lapsiraukan sitten palelluttaa jalkansa? Tuollaista vaivaista ei kenenkään pitäisi kadehtia!

PERATHONER. Ja minut hän lähettää kerjuulle… luostarinlientä kerjäämään…

GEBHART. Seis! Älkää vain panko omianne, isäukko! Sitä minä en ole sanonut!

PERATHONER (kääntyy vilkkaasti Sonnleitnerin emännän ja Friedlin puoleen). Sonnleitnerin emäntä! Sanoiko hän vai ei… että minun pitää mennä luostarinlientä kerjäämään? — Friedl, todista tässä minulle kunniasi ja omantuntosi mukaan… sanoiko hän niin vai ei?

FRIEDL (välittäen). Niin, minusta tuntuu, että hän siten sanoi… mutta hän ei sitä tarkoittanut…

GEBHART (tarttuu hämmentyneenä päähänsä). No hyvä! Minä sanoin siis siten! Minä en sitten ollenkaan tiennyt, mitä kulloinkin puhun! (Isäänsä päin kääntyen, hyvänä.) Minä en lähetä teitä kerjuulle… isävanhus! Tiedättehän te, ett'en teitä koskaan ole hyljännyt… enkä koskaan hylkää… ennemmin olen itse syömättä…

GEBHART (pyytäen). Kuulkaa, isä, älkää sanoko: ryövännyt! Herra siunatkoon! Vääntäähän se jokaisen ihmisen sydäntä, kun näkee tuollaisen pikku pulu raukan itkevän!

GEBHART. Mitä joutavia! Me! Sehän on jo taas aivan toista! Me olemme täysikasvuisia! Vaan tuollainen lapsi… isäukko… tuollainen lapsukainen… tuollainen avuton olento, joka tuskin osaa vielä isän nimeä sanoa… (Menee jälleen työhönsä. On huomattavan levottomassa ja hermostuneessa tilassa.)

ANNELE (on iloissaan hypähtänyt Sonnleitnerin emännän luo). Äiti, katso… töppöset!

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (joka jo taas on alkanut järjestellä liinavaatteita ja tekee työtään merkillisen hajamielisenä, kuin tajuttomasti, nostaa lapsen korkealle ja suutelee sitä nyyhkien useat kerrat rajusti. Laskee hänet lattialle, jatkaa työntekoaan.)

PERATHONER (yltyen ivalliseksi). Ah! Ah! Ah! Kas… kas… sitä Gebhartia! Millainen sydän hänellä on… kuin voisämpylä… niin pehmeä… niin pehmeä… ja juuri lapsia kohtaan…

GEBHART (heittää veitsen taas kädestään, menee joutuun isän luo, kiihtyneenä). Kuulkaa, isäukko! Minä pyydän teitä! Jättäkää minut rauhaan! (Tarttuen päähänsä, avuttomasti.) Päätäni jo muutenkin pyörittää kuin myllynratasta! (Ryhtyy jälleen työhönsä.)

PERATHONER (ottaa lapsen syliinsä, istuutuu). Annele! Hyvä on sinun nauraa! Tällaisesta pienestä, sievästä lapsukaisesta tietysti kaikki ihmiset pitävät! Jos jotain haluat, niin ei muuta kuin ulvot… silloin saat kaikkea! Tiedätkös, ihmisten sydäntä vääntää, kun näkee tällaisen pikku pulu raukan itkevän… Vaan kun on vanhaksi käynyt, silloin ei enää ole minkään arvoinen! (Nostaa lasta leuasta ja katselee sen kasvoja. Sitten hämmästyneenä.) Mutta — mutta mitäs tämä on! Annappas kun katson! (Katsoo tarkemmin.) Sinun pikku silmäsihän ovat aivan kuivat… Annele, sano… oletko sinä sitten itkenyt?

PERATHONER (kompuroi Gebhartiin päin, joka kiihtyneenä istuu työtään tehden, ja nykäisee häntä, hiljaa). Kuuletkos, Gebhart! Annele sanoo, ett'ei hän olekkaan itkenyt!

GEBHART (pelokkaasti). Jumalan tähden, isäukko! Älkää minua enää kiduttako! Armahtakaa toki minuakin edes hiukan…

PERATHONER (ilkeämielisesti). Olisitko ehkä sekoittanut toisiinsa pikku pulun ja (Sonnleitnerin emäntää osoittaen) ison pulun?

GEBHART (hypähtää pystyyn, voimatta hillitä kiihtymystään). Nyt minä sanon teille viimeisen kerran! Minä tahdon päästä rauhaan… rauhaan… rauhaan! (Istuutuu uudelleen.)

PERATHONER (tekeytyen viattomaksi). No niin, mitä olen minä sitten sanonut? (Gebhartille.) Mitä sinä puhut itsesi tuollaiseen kiihkoon? En minä sille mitään voi, ett'ei Annele ole itkenyt! Jos sinä erehdyitkin hänestä ja Sonnleitnerin emännästä… no niin, mitä se nyt sitten on?

GEBHART (hypähtää pystyyn, koettaa tukkia vanhuksen suun, kasvavan pelon vallassa). Minä pyydän teitä…. minä rukoilen… katsokaas, minä olen niin väsynyt, niin loppuunkulunut… (nojautuu epätoivoisena pöydän yli) kunpa jo olisin lopussa!

PERATHONER (teeskennellen säälivänsä häntä). Gebhart! Niinkö kovasti se sinuun koski?

GEBHART (suurimman tuskan vallassa). Te saatte vielä tänä päivänä rahanne, olkaa nyt vain hiljaa, minä myyn taskukelloni… tahi minä varastan… tahi vaikkapa… tapan jonkin…

PERATHONER. Mene… mene! Kuka nyt niin raivoisaksi rupeaa! Muuten, kun tuo korea vaimoihminen niin ulvoen virui tuossa pöydän vaiheilla… niin satuttihan se hiukan verran minunkin hermojani! Vaan sinähän yht'äkkiä kävit rajuksi kuin villi eläin… nähdessäsi hänen itkevän… silmiesi herkun… salaisen rakastettusi!

GEBHART (vaipuu viimeisen sanan kuultuaan yht'äkkiä masentuneena alas. Antaa kätensä riippua aivan hervottomina ja on kaikesta kokonaan välinpitämätön).

PERATHONER (kohottaa keppiään). Ja vanhan isäsi sinä lähetät luostarinlientä kerjäämään… Sinä retkale… sinä häpeemätön… sinä kirottu… (Lyö Gebhartia.)

GEBHART (välittämättä mistään, liikahtamatta paikaltaan). Antaa tulla!
Lyökää minut murskaksi! Minun puolestani kyllä! (Perathoner poistuu.)

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (joka tällä välin on saanut nyyttynsä järjestykseen ja vienyt sen Friedlin vuoteelle, on seurannut tapahtumaa yhä kasvavalla sisäisellä levottomuudella. Nyt hyökkää hän yht'äkkiä Gebhartin luo ja syleilee häntä). Oi, sinä hyvä ihminen… sinä rakas… sinä hyvä!

GEBHART (painaa hänet silmänräpäyksen ajan rajusti rintaansa vasten). Mitä siitä, vaikka isä kiroaisi minut ikuiseen turmioon, kun vain sinä… sinä…

FRIEDL (Gebhart ja Sonnleitnerin emäntä ovat siksi peränurkassa, ettei Friedl voi heitä vuoteelta päin oikein nähdä suuren kaapin sivulta. Hän on jo ennemmin vaivaloisesti noussut leposijaltaan, voidakseen nähdä mitä Gebhartin ja tämän isän välillä tapahtuisi. Näkee nyt molemmat toiset. Hämmästyneenä). Mitäs teillä kahdella… siellä…

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (hätkähtää kun unesta heräten kuullessaan Friedlin äänen). Hyvä Jumala! (Tarttuu otsaansa, ikäänkuin vasta nyt tajuihinsa tullen.)

GEBHART (on myös hypähtänyt äkisti pystyyn. Seuraavan kohtauksen ajan pysyvät hän ja Sonnleitnerin emäntä vaiti, seisoen lähellä toisiaan seinän vieressä. Gebhart on painanut paljaat käsivartensa ristiin rinnalleen ja tuijottaa synkkänä lattiaan).

ANNELE (hypähtää uuninpenkiltä alas ja sipsuttelee Friedlin vuoteen luo. Sievistelee uusilla kengillään). Katso… isä… töppöset!

FRIEDL (istuutuu kuolemaan saakka masentuneena sängynlaidalle. Ei katso lapseen. Aivan koneellisesti). Niin… nyt… sinulla on… töppöset.

ANNELE (sipsuttaa hauskasti kamarin ovelle, joka on vähän raollaan, avaa sen ja menee kamariin iloisesti huudahtaen). Franzl! Töppöset!

TOHTORI WALDER (tulee kiireesti ulkoa. Rientää Gebhartia ja Sonnleitnerin emäntää huomaamatta, suoraa päätä vuoteelle. Reippaasti). Kas niin! Nyt saatte tulla! Me olemme valmistaneet teille rekeen oikein mukavan ja lämpimän vuoteen! (Huomaa vuoteella. Sonnleitnerin emännän tuoman käärön.) Otatteko tämän mukaanne? (Tarkastaa kääröä.) Liinavaatteita! (Ottaa Sonnleitnerin emännän tuoman päällysviitan ja kietoo sen Friedlin ympäri, joka pää kumarassa istuu sängynlaidalla.) Kas niin! Se pitää lämpimänä! Ja nyt sitten Herran nimeen… (Huomatessaan Friedlin nytkähtävän kokoon.) Ei teidän tarvitse peljätä… en minä tee teihin kipeätä!

TOHTORI WALDER. Antakaa toki viitan olla! (Kietoo sen jälleen hänen ympärilleen). Ulkonahan on jäätävän kylmä!

TOHTORI WALDER (ihmetyksissään). Mikä teitä vaivaa! Mikä teille on tullut? Pelkäättekö te sairaalaa? Älkää nyt olko niin taitamaton! Siellä on teidän sadoin verroin parempi olla kuin täällä! (Aikoo taas asettaa viitan Friedlin hartioille.)

TOHTORI WALDER (harmistuneemmin). Mutta Sonnleitner! (Aikoo taas kietoa viittaa Friedlin ympäri.) Olkaa toki järkevä! Eihän teidän tarvitse peljätä mitään! Me annamme teille jotain haisteltavaa, sitten te vaivutte uneen, ja herätessänne on koko toimitus suoritettu! Siis reippaasti nyt… tulkaa! (Asettaa viitan hänen ympärilleen.)

TOHTORI WALDER. Älkää nyt viivytelkö! Minun täytyy lähteä kotiin! Joko taikka —

TOHTORI WALDER (vihaisena). Ja antaa olla verenmyrkytyksenkin… ja teidän elämänne… ja vaimon ja lapset… Kaikkiko vain annettava olla? Nyt, yht'äkkiä! Mitä?

TOHTORI WALDER (ei ymmärrä mitä tehdä). Jumalan tähden! Mitä nyt on sitten teille tapahtunut? (Katselee ympärilleen kuin apua etsien.) Sonnleitnerin emäntä! Auttakaa toki minua! (Katsoo hetkisen tutkivasti Sonnleitnerin emäntää ja Gebhartia, jotka liikkumattomina maahan tuijottaen seisovat aivan toistensa vieressä. Kääntää sitten hitaasti katseensa Friedliin. Tarttuu järkytettynä Friedlin käteen.) Sonnleitner! Jääkää hyvästi! (Kääntyy lähteäkseen.)

ROLLER (ilmaantuu ovelle ja aikoo puhua. Tohtori Walder viittaa hänet vaikenemaan.)

TOHTORI WALDER (hiljaa). Sst! Me lähdemme kotiin! (Vetää Rolleria takinhihasta mukanaan.)

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (kuin lumouksesta vapautuneena, syöksyy Walderin luo ja estää hänet menemästä). Annatteko te hänen siis joutua turmioon… kuin koiran oljille?

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ (hyökkää Friedlin luo, syöksyy polvilleen ja kietoo kätensä vuoteelle takaisin vaipuneen Friedlin polvien ympäri.)

GEBHART (joka kokoonpainuneena on seisonut vuoteen edessä, huutaa ankaran tuskaisesti). Friedl! Minä kokoon tavarani ja lähden avaraan maailmaan enkä tule tänne koskaan enää!

FRIEDL (pitkäveteisesti ja epävarmasti hänen kättänsä hapuillen). Pysy täällä… vaimosi tähden… ja pidä huoli lapsukaisista!

FRIEDL (asettuu verkalleen täydellisesti makuulle, vetää vaivaloisesti peiton ylitseen ja kääntyy kuin nukkuakseen.)

(Ulkoa kuuluu hiljainen piiskansivallus ja poistuvan reen kulkusten ääni. Se häviää vähitellen etäisyyteen.)

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VUORISTOKANSAA ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

The Project Gutenberg eBook of Vuoristokansaa

VUORISTOKANSAA

KARL SCHÖNHERR

HENKILÖT:

SONNLEITNERIN EMÄNTÄ

KAMASAKSA

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE