Title: Ihmisten kapina
Kolminäytöksinen draama
Author: Lauri Haarla
Release date: October 7, 2025 [eBook #77009]
Language: Finnish
Original publication: Helsinki: Kulutusosuuskuntien keskusliitto, 1927
Credits: Tapio Riikonen
language: Finnish
Kolminäytöksinen draama
Kirj.
K.K:N juhlaohjelmakirjasia N:o 8
Helsingissä, Kulutusosuuskuntien Keskusliitto, 1927.
Työläisiä, ministereitä, liikemiehiä ja 'Catiliinan poikia'.
Tapahtuu eri maanosissa kolmannen vuosituhannen alussa jälkeen
Kristuksen syntymän.
Näyttämö.
Huggsin työhuone, muodoltaan puolipyöreä. Vasemmalla ja oikealla on sininen seinämä siten, että vasemman puolen muodostaa auki vedettävä verho, jonka takaa näkyy sivunäyttämön pylväistöä. Näyttämön takaseinä on ruskea. Mutta sen keskellä on kattoon saakka ulottuva musta verho, jonka takana on jälleen puolipyöreä purppuranpunainen komero. Täällä on maalaus nuoresta, viehkeästä naisesta. Kuvan alapuolella on tumma alttari kultaisina ja kimaltelevina ornamentteineen ja tämän edessä polvistumisjakkara. Verhon molemmin puolin oleva ruskea seinämä on vasemmalta puolelta kapeampi kuin oikealle päin, joten myös seinämän siniset osat ovat erilaajuiset. — Permanto kohoaa molemmin puolin askelmittain ylemmäksi muuta näyttämöä. Oikealla seinämällä seisoo kolme jykevää ja loisteliasta nojatuolia siten, että yksi niistä on ylimpänä ja kaksi pienempää sitä alemmalla askelmalla. Taustaverhon oikealla puolella on korokkeella suuri jalustalla seisova pallokartta, jota kiertää pyrstöänsä tavoittava jättiläiskäärme. Sen vasemmalla puolella, samoin korokkeella, on korkeahko musta pöytä, joka on täynnä radio- y.m. koneita torvineen ja laitteineen. Vasemmalla etualalla on pieni pöytä sohvineen. Etualalla, melkein keskinäyttämöllä, on korokkeella Huggsin työpöytä. Katto on kupoolin muotoinen lasiholvi. Valo tulee holvin yläosista. Mitään ikkunoita ei ole. Samoin oikealla olevat ovet katoavat seinään.
HUGGS trustimagnaatti, istuu työpöytänsä ääressä. Hän on noin 50-vuotias, laiha, parraton ja leveäotsainen mies. Kyynärpäät ovat painetut pöytää vasten, ja tarmokasta leukaa tukevat yhteen painetut nyrkit. — Pari kertaa haroo käsi pehmeitä, ohentuneita hiuksia, jotka näyttävät kerran olleen vapaasti aaltoilevat ja tuuheat.
Hänen yllään on laaja, pitkä viitta mustine, vahvoine punontavöineen.
Hetken hiljaisuus. Takaseinän verho avautuu hitaasti. Tämän tapahduttua lyö jostain kello kahdeksan kertaa, kirkkaasti ja voimakkaasti. Lyöntien kestäessä komero aste asteelta valaistuu tullen lopulta häikäisevän kirkkaaksi.
Huggs elostuu, hymyilee, siirtyy taka-alalle, astuu komeroon nousevalle portaikolle, polvistuu jakkaralle ja painaa otsansa alttarin reunamaa vasten. Sitten hän ottaa alttarin vierellä seisovasta maljakosta vihreitä oksia ja punaisia kukkia ja sirottaa ne alttarille. Vaipuu jälleen kuin rukoukseen.
(Oikealta ilmestyy etualan korokkeelle Bertha, Huggsin puoliso, noin 40-vuotias, piirteiltään säännöllinen, mutta hipiältään kellertävän näivettynyt ja katkerailmeinen nainen).
BERTHA (tukahtuneella äänellä; hieman epävarmasti).
Hyvää huomenta. (Siirtyy alemmalle askelmalle; kylmän uhmaavasti).
Hyvää huomenta!
HUGGS (nousee yllätettynä, katsahtaa vaivautuneena ja sammuttaa komerosta kaiken valon, jolloin, hänen kääntyessään, verhot samalla sulkeutuvat; jäätävän kylmästi).
Eikö minua totella?
BERTHA (ivalla).
Tiedän kyllä, ettei ole sallittu kuolevaisen astua tähän kammioon, silloin kun maailman herra suorittaa aamuhartauttaan —
HUGGS (keskeyttäen; jäykästi).
Juuri niin on käskyni.
BERTHA (kiihtyen).
Mutta eläväin hätä lienee enemmän kuin vainajasta maalattu madonnan kuva. Tulin poikamme tähden — — (viitaten komeroon) ei tuon tuolla, näyttelijättären, vaan meidän —
HUGGS (keskeyttäen).
Siihenkään ei ote sinulla lupaa. Kuitenkin — — (viittaa Berthan istumaan).
BERTHA (mennessään kohti vasemmanpuolista sohvaa; pysähtyy, lähestyen
Huggsia).
Hän tuli kuin kerjäläinen, sairaana ja synkkänä (Siirtyy seuraavan repliikin aikana sohvalle istumaan).
Niin, luultavasti — — irstailun jäljet kasvoilla.
Väärin, Ernst ei ole irstailija — — se on nuoruuden kevytmielisyyttä ja — —
Mielenvikaisuutta.
Se on Kruppien ja von Bohlen und Halbachein ylpeätä verta, joka on tottunut kiertämään valtoimesti — — mutta jonka sinä olet tyrehdyttänyt — —
Hän sai kahdessa maanosassa kolme palatsia käytettäväkseen ja lauman entisiä prinssejä ja rikkaitten isien hulttiopoikia hoviväekseen. Se riittää.
Päästä hänet puheillesi — —
Tämänkin keskustelun aikana on tuhansien kunnon miesten kohtalo saanut odottaa turhaan — — täyttymystä — —
BERTHA (myrkyllisesti).
Ja nuoruuden rakastettu huokauksia. (Kiihtyen kateellisen vihaan). Ja hänen poikansa Robert aamutervehdyksiä, joita vievät merien taakse laivat ja lentokoneet, kaapelit ja lennättimet — — (Nousee). Kaikki ilmakerrokset värisevät, jotta vallanperillinen saisi joka aamu tuoreita todistuksia isänsä rakkaudesta, (Viitaten jälleen kohti verhoa) yhtä tuoreita kuin nuo joka-aamuiset viheriät lehvät vainajille — —
HUGGS (julmistuen).
Vaikene!
BERTHA (painuen jälleen istuimelleen; anovasti, melkein nyyhkien).
Sano, selitä kerran, miksi Robert saa sen kaiken — —
HUGGS (poikaansa muistaen; muuttuen kokonaan, kuin yksikseen).
Niin, Robert — — (Painaa työpöytänsä reunamalla olevaa nappulaa; melkein hätäisesti). Tahtoisitko poistua — — Kutsuin Foxin tänne.
BERTHA (nousten).
Nyt en pelkää edes Huggsin kuuluisaa varjoa. Vastaa — — (Siirtyy työpöydän luo).
HUGGS (jälleen kuin poissa-olevana).
Hän on päämäärä ja täyttymys.
(Fox oikealta. Hänen silmänsä ja kulmallisensa ovat synkät ja koleat. Kasvot ovat uurtoja täynnä. Otsa on matalahko. Tulee sangen hermostuneen näköisenä).
HUGGS (Foxille tähän katsomatta).
Poikani? Yhäkö Azoreilla?
FOX (epätietoisena).
En luule — —
HUGGS (katsahtaen tuimasti Foxiin).
Mitä? Täällä ei luulla mitään, täällä tiedetään — — (Viitaten Foxia menemään). Hae Angran aseman aamutieto.
FOX (poistuu oikealle).
BERTHA (on katsellut katkerin ilmein työpöydältä ottamaansa kuvaa; äkkiä).
Miksi ei koskaan seiso pöydälläsi Ernstin kuva tai edes Gertrudin? Mitä hän on rikkonut? Tyttären-rakkaudellaanko? (Hysteerisen tolkuttomasti). Niinpä kai — — silläpä kai — — aroilla lapsen-huulillaan. (Jälleen syyttävästi). Niin, niin, hänen yksinäisyyden kalvettamat kasvonsa ja — — Ernst raukan levoton toivottomuus syyttävät isäänsä ja siksi — — (Laskee kuvan pöydälle kuin inhoten).
Yhdet aivot ja yksi maailma. Se on tämän vuosituhannen harmoniaa.
Maapallosta ei riitä osaa kahdelle eikä kolmelle.
BERTHA (katkeran murheellisesti).
Eikö sydämessä voi riittää lämpöä — —
HUGGS (lujasti).
Siinä riittää oikeutta. Ja siksi juuri on Robert kykenevä kerran sanomaan: minä omistan maailman.
Oletko varma, että voit sen jokaisen leveysasteen testamenttiisi merkitä?
(Fox tulee oikealta).
HUGGS (kääntyen. Foxin puoleen; melkein leikillisesti).
Fox, sinä olentoni uskollinen varjo, todista — — (Berthalle). Katso, olen näivettyvä vanhus, mutta mitä pitemmälle ehtii ilta, sitä kauvemmaksi ulottuu varjoni, minun valtani rauhoittava varjo. (Kuin näkynä). Se luikertaa rajasta rajaan ja syö kohta omaa pyrstöänsä maapallon toisella puolella. (Viitaten pallokarttaan). Katso! (Foxille). Onko tämä totta, Fox? (Foxin kumartaessa, lyhyesti, rauhallisesti Berthalle). Mene. (Berthan kulkiessa oikealle, huomattavan lempeästi). lähetä Gertrud luokseni — — tervehtimään.
BERTHA (poistua oikealle).
HUGGS (Foxille).
Puhu.
FOX (hermostuneena).
Maissisato on korjattu — —
HUGGS (hieman kärsimättömästi).
Mitä Robertista?
Hänestä ei koko Angra ja Terceira tietänyt mitään — —
HUGGS (kylmästi).
Lakkoko? Kapinako?
Kaikki on rauhallista — —
HUGGS (katsoo kummissaan Foxiin; taputtaen olalle, rohkaisevasti).
Noo, parhain Fox — — vapiseeko minun oikea käteni?
Sisarsaarelta, Graciosalta, sain hälyyttävän uutisen — — Robert herra oli noussut koneella Atlantille, "Huggs III:lla" nimittäin, ja mukana oli ollut joku — — nainen —
HUGGS (nauraen). Fox parka — — toki 30-vuotias mies saa lentää vaikka paholaisen kanssa, saatikka naisen — —
Mutta perässä oli noussut ilmaan kokonainen laivue eikä ollut sen siivissä Huggsin merkkiä, vaan Unioonin.
HUGGS (hämmästyneenä).
Unioonin koneita — — Robertilla?
Ja suunta on tänne!
HUGGS (ihastuneena).
Saapuisiko hän kotiin? (Foxille). Nopeasti. Ota yhteys. (Saattaa Foxin konepöydän luo). Laske tarkkaan. Tahdon kuulla — —
FOX (panee päähänsä kuulotorvet ja ryhtyy etsimään radio-yhteyttä).
HUGGS (edeten etualalle).
Nyt on tarpeen oikea aaltopituus — — Unioonin merkki? — (Lyhyt vaitiolo). Nyt tiedän! Hän on vallannut Unioonin lentokonetehtaat Lissabonissa ja Kairossa — — ja tuo tuliaislahjaksi voitetun laivaston isälleen. (Painaen erästä työpöydän nappuloista). Mutta — — olenpa minäkin hänelle juhlan valmistava. (Siirtyy Foxin luo, kiireesti ja iloisen uteliaana).
(Oikealta taka-alalta tulee Cox, hiilikaivosten johtaja. Hän on puettu tummanruskeaan työpukuun, päässä paksusankaiset ja tummakehyksiset silmälasit).
HUGGS (Coxille).
Kaikissa kaivoksissa on tänään vapaapäivä.
Ilmoitan. (Aikoo poistua).
Ja vielä: Azorien saarilla pantakoon toimeen kaikilla viljelysalueilla juhlia poikani kunniaksi. Ja Graciosalla: jaettakoon saaren maissisato ilmaiseksi väestölle.
COX (kumartaa; poistuu).
HUGGS (siirtyy istumaan työpöytänsä ääreen).
(Tom, hovimestari, oikealta. Hän on sangen koomillinen ilmestys. Hänen kasvoillaan on "viimeisen jälkeläisen" houna leima. Ja hän on puettuna värilliseen hännystakkiin. Kaulassaan hän kantaa mustassa nauhassa ylen suurta arvonmerkkiä, mitalia, jonka aiheena on maapallon kiertävä käärme. Hänellä on kädessään laaja paperi).
TOM (alkaen tärkeänä lukea).
Puheille pääsyä anovat seuraavat lähetystöt ja edustajat: Pennsylvanian öljykenttien työläislähetystö. Kansainvälisen tukkukauppiasliiton lähetystö, Etelä-Amerikan timanttikaivosten lakkokomitea — —
FOX (sanelee konelaitteeseen).
Mitä tietoja antaa Robert Huggs isälleen?
HUGGS (Tomille).
Odota. (Siirtyy Foxin luo).
TOM (käännähtää närkästyneenä oikealle etualalle).
FOX (vetäytyen sivuun).
Kuunnelkaa.
ROBERTIN ÄÄNI (hetken hiljaisuuden jälkeen; hitaasti, kirkkaan kuuluvasti).
Olen matkalla isäni luokse. (Hetken vaitiolo). Tahtoni on rautaa.
Maailma muuttuu. Sen kohtalo riippuu sinusta ja minusta.
Kuulitko? Hänestä ja minusta. — Hän aikoo jotain — — (Kuin hätkähtäen).
Maailma muuttuu? Mitä hän sillä tarkoittaa? Kysy!
FOX (siirtyy nopeasti pöydän ääreen, liikuttaa kojeita; samalla kuuluu torvesta raikas, terveen voimakas naisäänen nauru).
TOM (Puoliksi itsekseen; pedanttisen närkästyneesti).
Nainen nauraa — — täällä?
HUGGS (rehevän riemuitsevasti). Silläkö tavalla? Naisen nauru on muuttanut maailman aina — — (Tomille). Hovimestari, tänä iltana näyttelevät kaivosalueen teatterit vapaasti kaikille.
TOM (kumartaen; yhä hieman närkästyneenä).
Käskyn mukaan. Mutta — — saako jatkaa? (Jatkaa lukuaan). Italian parlamentin puhemies, Saksan pääministeri ja Argentiinan presidentti. — Ja tässä — — (Ojentaen käyntikortin). Erittäin suositeltava, eurooppalaisten piirien suosikki, suuret päämäärät — —
HUGGS (lukee kortista).
Karl Fiilip, viimeisen keisarin jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa! — (Naurahtaen). Onpas siinä. Mutta — — tänä päivänä on syytä ilonpitoon. Se herra tulkoon. Muut odottavat.
TOM (poistua oikealle).
(Gertrud, Huggsin tytär, tulee oikealta. Hän on sangen nuori, heiveröinen neito. Kasvojen ilmeet vaihtuvat sairaalloisen herkkinä ja arkoina).
GERTRUD (lähestyen isäänsä takaapäin; arasti).
Isä, sain luvan tulla suutelemaan — — hyvää huomenta — —
HUGGS (suutelee iloisena tytärtään, vieden hänet vasemmalle istumaan).
Robert tulee kotiin.
GERTRUD (kuin muistellen, säikkyen).
Se peloittava poika — —
Vai poika — — suuri ja peloittava, jotta sinun ei tarvitsisi koskaan peljätä mitään.
Koskaan? Minä saan peljätä aina. Etkö usko? Kun en illalla saa unta, tulee sellainen paha Pelko suuripäisine poikineen, jotka kuiskivat nurkasta nurkkaan ja tanssivat lepattavin korvin. Kun sytytän valon, ne katoavat huoneesta, mutta vinkuvat ja kitisevät ikkunain edessä pimeässä yössä. Sitten ne vonkuvat lankoja pitkin ja sähisevät katujen yläpuolella sähkövalojen ympärillä.
HUGGS (huolestuneena).
Olet todellakin liian yksinäinen. Sinun pitää päästä matkoille. Kukkivan agaven maahan, sinne me teemme huvimatkan! Siellä, välkkyviä kanavia pitkin, ohi uivien puutarhojen — —
Ei, ei, isä, ei minnekään, kaikkialla on onnettomuuksia. Minä aavistan ne kaikki. Kyllä tiedän, mitä kaivoksissa tapahtuu — — Ja aina, joka päivä saan peljätä Austraalian paimentyttöjen puolesta. Ne kuolevat koska tahansa kuumuuteen ja janoon, kun dingolaumat ja heinäsirkat hävittävät ruohon ja lähteet. — (Lyhyt vaitiolo; katsoo äkkiä isäänsä suoraan silmiin; hätkähtäen, loitoten). Ja sinun silmistäsi osaan kyllä lukea, koska alkaa sota, missä tahansa — —
(Karl Fiilip tulee vasemmalta Tomin avatessa hänelle verhoa. Hän on puettu puoliksi fantastiseen upseerin pukuun. Rinnalla loistaa eräitä kunniamerkkejä).
FOX (ottaa hänet vastaan, keskustelevat taka-alalla muutaman sanan).
HUGGS (keskeyttäen Gertrudin sanatulvan).
Mutta kun Robert tulee, saat iloista seuraa. Hän tuo mukanaan tytön, joka nauraa — —
Nauraa? Onko se hänen morsiamensa? (Innostuen, lapsellisesti). Niin, niin, sellaisia morsiamia kyllä on — —
Tottakai — ja nauraa ne osaavat kaikki — — (Nousee; kääntyy Karl
Fiilipin puoleen). Tyttäreni — Karl Fiilip.
GERTRUD (isälleen; lapsellisen huvitettuna).
Eikö sillä herralla ole sukunimeä lainkaan?
KARL FIILIP (närkästyneen ylpeänä).
Minun suonissani virtaa Hohenzollernien ja Habsburgien verta.
GERTRUD (nousten; nauraen).
Miten peloittavia nimiä — — (Poistuu isänsä saattamana oikealle).
KARL FIILIP (Gertrudin mennessä hänen ohitseen; puoliksi imarreltuna).
Ooh, neiti — —
HUGGS (palaten; viitaten Karl Fiilipiä istumaan sohvalle; siirtyen samalla pöytänsä ääreen).
Entä ammatti?
KARL FIILIP (ylpeästi).
Olen kruununprinssi.
HUGGS (huvitettuna).
Minkä kruunun?
KARL FIILIP (varmana asiastaan).
Sen, joka — — satakunta vuotta on ollut kätkettynä maan poveen — — minua varten, sen laillinen perijä olen minä.
HUGGS (iroonisesti).
Niinkö?
Ettekö usko? Minulla on isäni testamentti. (Ottaa taskustaan esille kellastuneen paperin).
Fox, miten noteeraisit pörssissä tuon kellastuneen paperin?
Nollalla.
KARL FIILIP (ponnahtaa pystyyn).
Kuulitteko? Nollalla.
Miten uskallatte? Minulla on takanani puolue. Wilhelm II:n ja Frans Josefin valtakuntain valtiovalta kuuluu minulle. (Yhä innostuen). Te voitte toteuttaa oikeutta maailmassa, jos — —
HUGGS (kuivasti).
Valtiota ei ole enää olemassa, nuori mies.
Kuinka? Mikä sitten on, jos ei — —
Fox, selitä. (Siirtyy työpöytänsä luo ja täältä taka-alan korokkeelle verhon luo).
FOX (Karl Fiilipille).
Vetoan hänen omiin sanoihinsa: 'Minä omistan ja kaikki muu omistetaan minun kauttani', on hän joskus itse sanonut. Toisin sanoen: Hän on valtio.
KARL FIILIP (joutuen kuohuksiin).
Vain aurinkokuningas kykeni kerran sellaista sanomaan — —!
Uusi aurinko! — Hän on tehnyt itse itsensä keisari-isienne vallanperijäksi, niinkuin he kerran anastivat Caesarien ja augustusten vallan. Niillä miehillä oli tahto meidän tahtoamme myöten, mutta heikommat aivot. Caesarit panivat miekankärjen maalaispohattain kurkulle ja ottivat rahan ja vallan. Teidän esi-isänne lennättivät ruudilla ilmaan pikkupohatat ritarilinnoineen ja tulos oli sama. Mutta trustimagnaatti! Hän käy päivästä päivään hyödyllistä sotaa, jota sanotaan kaupaksi, ja ostaa voitolla työn ja raaka-aineen, kiväärit ja myrkkykaasut, ihmishengen, maat ja meret. Ja tuloksien tulos? Edeltäneitten maailmanvaltojen yhteenlaskettu summa, trustien trusti (Viitaten pallokarttaan). Maapallo!
KARL FIILIP (sopertaen).
Sehän on kuin — — runoutta.
HUGGS (taka-alan korokkeelta; puoliksi itsekseen).
Se on kolmannen vuosituhannen ainoata runoutta. (Kuin väsähtyen, kuin tahtoen peittyä mustan verhon laskoksiin). Se on niiden runoutta, jotka saivat haudata nuorena onnensa, kuin olisivat haudanneet suloisen rakastettunsa ruumiin ja saaneet korvaukseksi vain kamppailun kauneuden. (Astuu portaikolta keskinäyttämölle; Karl Fiilipille, asiallisen tarmokkaasti). Ja siksipä juuri: Tulitte vuosisadan verran liian myöhään, Karl Fiilip.
(Tom tulee vasemmalta).
TOM (virallisen tärkeänä).
Argentiinan presidentti vaatii pikaista keskustelua. Hänen maansa on vararikon partaalla. Saksan ja Italian edustajat uhkaavat toisiaan sodalla. Ja tukkukauppiaat vaikeroivat konjunktuurien kurjuutta. (Kärsimättömän halveksivasti). Koko odotushuone on kuin — — lakkolaisten Kokous!
Hyvä. Avaa verhot.
TOM (avaa vasemmanpuolisen seinäverhon; poistuu).
HUGGS (puoliksi itsekseen;)
Tahdonpa tuntea vielä kerran valtani määrän, ennenkuin jätän sen poikani käsiin — — Fox, alkakaamme.
FOX (istuu oikeanpuoliseen nojatuoliin).
HUGGS (Karl Fiilipille).
Te, herra, katselijaksi. (Istuutuu ylimpään tuoliin).
KARL FIILIP (istuu kummastellen vasemmalle sohvalle).
(Presidentti, romaaninen tyyppi, tulee vasemmalta).
TOM (vasemmalla; presidentin tullessa).
Argentiinan liittovaltion presidentti!
PRESIDENTTI (kiireesti; synkästi).
Meidän on pakko tiedustaa ehtojanne. Olemme vaikeansa asemassa.
HUGGS (iroonisen kohteliaasti).
Kuinka? Ja juuri puolustitte kunnialla aurinkolippuanne Chileä vastaan.
Tosin emme menettäneet rauhassa palastakaan maata —
Siitä voisitte oikeastaan kiittää minua.
PRESIDENTTI (peitetyn katkerasti).
Sodasta vai rauhasta?
Kummastakin. Sota käytiin ja rauha tehtiin Chilen taholta määräysteni mukaan.
Sen tiedämme ja siksi olen täällä. Sota tyhjensi valtiorahastomme, olemme vararikon partaalla.
HUGGS (yhä iroonisesti).
Heinäarojenne yläpuolella mittaavat ilmaa jättiläiskotkat, ja nyt — — käytätte melkein piskuisen kolibrin kieltä. Eivätkö kuuluisat järvenne tuota enää suolaa? Maanne on vilja-aitta ja hedelmäparatiisi — vientimaa. Arvioitte tilanteen liian synkästi, luulen — —
Euroopan parlamentit ovat säätäneet viljakauppaamme vastaan luonnottoman korkeat suojelustullit — —
HUGGS (keskeyttäen).
Asiamiesteni lahjomisjärjestelmä — — nerokas! Myönnättekö?
Emme kykene kilpailemaan Venäjän kanssa, joka on Saksan-liitollaan saavuttanut edulliset kauppasopimukset.
Syy on tunnustettava, jos ei ole syytä sitä salata. Myönnän: olen syyllinen siihenkin liittoon.
PRESIDENTTI (ivallisen katkerasti).
Niin, minullakaan ei ole mitään syytä salata maani vaikeata asemaa sen aikaansaajalta. Mutta yhtä avoimesti rohkenen ilmaista senkin, ettemme perikadossakaan myö vapauttamme.
HUGGS (iskevästi).
Herra presidentiltä on jäänyt huomaamatta eräs tärkeä seikka: valtiorahastossanne on tällä hetkellä rahaa pyörein luvuin kolmesataa miljoonaa kultapesoa. Minulla on hallussani viidensadan miljoonan arvosta sitoumuksia, jotka voin vaatia täytettäväksi esimerkiksi — huomenna. Mikä on silloin asemanne? Konkurssihuutokaupan vasaramies.
PRESIDENTTI (kauhistuneena; hermostuneesti liikehdittyään).
Mikä on tarkoituksenne?
Taivuttaa teidät järjestelmääni, jota ilman maailma sortuu. — Paavit rakensivat kerran Pyhän Pietarin kalliolle vatikaanin, jonka valta-aate pyyhkäisi olemattomiin Euroopan valtakuntain rajat. Nyt, herra presidentti, askel eteenpäin: maanosien väliltä kiinanmuurit maahan, puhumattakaan pikkuvaltioitten sammaltuneista aitauksista — —
Mitä vaaditte?
Minun asiamiehen! valtiopankkiiriksenne. Ja lisäksi: hallussani olevia sitoumuksia vastaan luovutatte minulle Tucumanian sokerin viljelysalueet.
Silloinhan — — Unioonin sikäläiset sokeritehtaat jäävät vaille raaka-ainetta — —
HUGGS (painokkaan merkitsevästi).
Siksipä juuri..
Ja suuret työläisjoukot leivättömiksi!
HUGGS (persoonallisen välittömästi).
Kuka täällä voi välttää kärsimystä — — -suuret tai pienet? Eikä ole siihen syytäkään, se tulee kuitenkin — — Suostutteko?
PRESIDENTTI (kumartaen; masentuneena).
Meillä ei olle — — valinnan varaa.
Hyvä. Asiamieheni on hoitava parlamenttianne.
PRESIDENTTI (poistuu).
HUGGS (Foxille).
Niin, Fox, voitpa merkitä testamenttiini yhden valtakunnan lisää. (Karl
Fiilipille). Ja te, herra, voitteko vastata, missä on valtio?
KARL FIILIP (kumartaen; nopeasti).
Teidän kämmenellänne, epäilemättä — — en tietenkään ole muuta ajatellutkaan kuin tulevan hallitukseni mukauttamista niihin etuihin, joita trustielämä edellyttää — — (Hetken epäröivä vaitiolo). Niin — — en epäile tehdä puolestani uhrausta: tarjoan nimeni ja isieni maineen, niin — rohkenen väittää — kruunun ja valtaistuimen tyttärellenne, puhumattakaan ihastuksestani, jonka hän herätti ensi hetkellä — — kauneudellaan, suloudellaan — —
HUGGS (äkkiä).
Osaatteko neekerimurteita?
KARL FIILIP (silmät pyöreinä ällistyksestä).
Mu—mu—mu — —
Matkustakaa Saharan laitamille, opetelkaa sikäläiset neekerikielet. Katson myöhemmin, voinko käyttää teitä afrikkalaisessa kirjeenvaihdossani. Onko selvä?
KARL FIILIP (määrättömästi loukattuna; sammaltaen).
Se—se—sel—vä — — (Poistuu suuttuneena).
HUGGS (mennen työpöytänsä luo; Tomille).
Tukkukauppiasten lähetystö.
TOM (kutoo hetkeksi vasemmalle).
Fox, olinpa unohtaa: lähetä laivue poikaani vastaan. Sen päällikkö ohjatkoon saapuvat vieraat kierrokselle tämän tornimme ympäri, niin että siipien varjot lankeavat tuolta korkealta tänne seinille, permannolle, pöydälleni — —
FOX (poistuu oikealle).
HUGGS (yksin).
Tahdon, että ylitseni kulkee tänään poikani varjo, istuimeni ylitse, itseni ylitse. Ja hetken kunniaksi räiskyköön ilma ja vaviskoon hänen siipiensä havinasta — — (Kuin nähden suuren päämäärän täyttymisen kätensä ulottuvilla kääntyy katsomaan maapalloa; lähestyy tätä ajatuksissaan).
(Ernst, Huggsin poika, kalpea, hurjannäköinen nuorukainen, tulee vasemmalta).
ERNST (lähestyy isäänsä takaapäin; äkkiä, irvokkaan häijysti).
Tuo Huggsin käärme kuolee pian nälkään.
Sinä — — Ernst, kehtaat - —
Sinä hetkenä nimittäin, kun se saavuttaa oman pyrstönsä. Omalla lihallaan? Sillä ei elä mikään.
HUGGS (siirtyy suuttuneena pöydän luo ja soittaa).
Soitat lakeijaasi turhaan. Tukkuherrat tulevat ja häväistys! Siinä olen mestari! Etkö muista? (Siirtyy vasemmalle, istuutuessaan huolettomasti sohvaan). Sitäpaitsi: vuotan täällä nöyrästi vuoroani erään pelastusarmeijan edustajana.
(Tukkukauppiaitten muutamamiehinen lähetystö saapuu vasemmalta; muita edellä Puheenjohtaja).
HUGGS (istuutuen pöydän taakse).
Puhukaa.
Tukkukauppiaitten kartelli ei voi enää kestää Unioonin keskusjärjestöjä vastaan. Varsinkin vienti Englantiin on kohta mahdoton, sillä Unioonin täkäläiset tuotantolaitokset — —
LAKEIJA (tulee oikealta etualan ovesta, jää odottavana seisomaan).
ERNST (huolettomasti).
Jules, sigaretteja!
LAKEIJA (poistuu.).
HUGGS (kärsimättömänä).
Atlantin-tonniston rahtimaksut Unioniin nähden kaksinkertaistutetaan, jos haluatte — —
Tuo voi auttaa jotain, ei taata voittoa. Uniooni perustaa parhaillaan laivatelakoita, vieläpä aivan Huggsin telakka-alueitten liepeille. Meiltä luisuu aloite!
LAKEIJA (tuo tupakkalaitteet Ernstin sohvapöydälle ja poistuu).
ERNST (sytyttää ja tupakoi kuunnellen tarkasti keskustelua).
Aloitekyky — — se on voimakkaassa kourassa ruoska, muuten: hirttonuora omaan kaulaan.
Mutta tahtoisimme tietää — —
LÄHETYSTÖ (yhtyen innokkaasti puheenjohtajaan).
Niin, niin! Mitä vastakeinoja? Telakat? Laivasto!
HUGGS (voimakkaalla varmuudella).
Poikani Robert saapuu tänään. Keskustelen hänen kanssaan toimenpiteistä lähemmin.
Silloin olemme hukassa!
Vastustajamme. Luopio! Luopio!
HUGGS (nousee).
Korvani kieltäytyvät tajuamasta. Toistakaa sananne — — Toistakaa! sanon, jollette pelkää seisoa sanojenne takana. — Hiljaisuus? (Jyrisevästi). Poistukaa!
LÄHETYSTÖ (poistuu synkän sanattomana vasemmalle).
He diivat oikeassa! (Nousten). Vain minä olen suuren Huggsin oikea poika. Katsos: minä olen järkiaviosta. Robert! Vain keuhkotautiin kuolleesta lemmestä. (Huggsin alkaessa raivostua). So — soo — — kuuntele: Vain minä jatkan isästäni eteenpäin! Sillä minä olen syntyisin sinun vallanhimostasi, Kruppien ruudinsavusta ja von Bohlen und Halbachein suurimmista nautiskelijoista — —
HUGGS (keskeyttäen).
Paljonko tahdot, matkustaaksesi Atlantin toiselle puolelle?
Kuuntele loppuun. He puhuivat totta. Robert saattaa luopua. Hänhän on vain ihminen — — Minussa on kaikki ne paheet ja räjähdysaineet, joilla hallitaan maailmaa. — (Ojentaa käsivartensa). Epäihminen!
HUGGS (vaivattuna, kuin väsyneenä).
Paljonko?
ERNST (röyhkeän huolettomasti).
Palatsin Indiassa ja Sumatran tupakkaviljelykset ryöstömaakseni.
Lähdetkö tänään?
Tänään ja palaan sinä hetkenä, kun olet pelastuksen tarpeessa. Ja tuon mukanani hävittäjäin pelastusarmeijan, "Catilinan pojat!" Tiedätkö, mitä ne ovat? Lucius heistä on älykkäin. Sergius on kavalin, Gaius Manlius, hän on pyöveli ja murhapolttoraivon ylimmäinen pappi. Ja minä? Vain — Catiiina itse!
HUGGS (on kirjoittanut määräyksen; ojentaen lapun).
Tuossa määräys — — Foxille.
ERNST (ottaa kohteliaasti kumartaen lapun).
Katsos, kun kaiken-monopoolisi täyttyy, lakkaa kilpailu, (iroonisesti). vapaa kilpailu, tuo sinun vuosisatainen sotahuutosi — — (Alkaa kuulua ylhäältä ilmasta valtavaa lentokoneitten surinaa, se lähenee, kiertää ympyrää palatsitornin yllä).
Lähde!
ERNST (on noussut korokkeelle takaverhon luo).
Silloin tarvitset meitä, joiden toivo on hävityksessä — —
(Varjot ovat alkaneet langeta torninkatosta näyttämölle. Ensin vaeltaa yli näyttämön pari laajaa laikkaa, sitten yhä useampia, kunnes kokonaisen laivueen yhteisvarjo hetkeksi hämärtää näyttämön).
Varjot ennustavat — —
HUGGS (ylpeänä, suurena).
Sinä kiusanhenki, ryömi pimeyteesi. Tahdon päästä lepoon kuin keskipäivällä varjo. — Robert tulee auringosta. (Poistuu vasemmalle Robertia vastaan).
ERNST (isänsä jälkeen; ilkeästi nauraen).
Ja hänen siipiensä varjo! (katoo verhon taakse alttarikomeroon. Hämärä lakkaa, näyttämö tulee entiselleen).
(Graciosa ja Gertrud tulevat oikealta. Edellinen on tumma, romaaninen kaunotar. Lentäjäviitta on avattu, ja sen alta näkyy kirkasvärinen yksinkertainen puku; päähinettä ei hänellä enää ole).
GERTRUD (tullen edellä).
Isä! — Isä? Hän on jo lähtenyt — —
Sinulle tahtoi Robert minut näyttää kaikkein ensiksi. (Iloisesti nauraen). Äijä-paha sai pitkän nenän…
Kylläpä sinä osaatkin nauraa —
Kaikki maissitytöt Azoreilla nauravat aamusta iltaan, ne syövät maissista mehevän ytimen, ne käyvät appelsiineilla sotaa. Ja illalla — — tiedäpäs mitä silloin teemme — —
Tulette unisiksi auringosta ja nukutte — — (Surullistuen). Niin tein minäkin ihan pienenä — —
GRACIOSA (keskeyttäen).
Emmepäs — — Me haemme äitimme pienen-pienen lehmän laitumelta pois ja lypsämme sen pihamaalla ja survomme mantelit ja sitten: etpäs arvaa — —
Juotte maitoa ja purette mantelista pienen-pienen palasen — —
GRACIOSA (ottaa Gertrudin syliinsä ja pyörittää ympäri).
Sinä — — senkin. Niin teinkin ennen, mutta kun Robert tuli, otin kulhoni salaa, panin liinani suojaan ja juoksin rautatammien varjoon. Siellä oli Robert ja minä annoin hänen juoda — — (Nauravat, ottavat toisiaan molemmista käsistä).
(Straum, voimakas, vaalea, skandinaavinen tyyppi, tulee kiireesti vasemmalta).
STRAUM (Graciosalle).
Missä on Robert? Hänen isänsä on pahoillaan ja hämmästynyt — —
GERTRUD (mennen aivan Straumin eteen; lapsellisen hämmästyneenä).
Vaaleaverinen herra — — kuka te olette?
STRAUM (hieman hämmästyen; hymyillen).
Olen Straum — — Harald Straum — —
Enpä usko — — olen nähnyt teidät monessa kuvassa. Yhden alle oli kirjoitettu: Gånge Rolf astuu maihin Normandian rannikolla ja toisessa seisoi: Robert Guiskard pelastaa pyhän paavin.
(Robert, Huggsin poika, voimakas anglosaksilainen tyyppi, tulee edellisen repliikin alkaessa oikealta. Hän on puettu lentäjä-pukuun. Jää taka-alan korokkeelle seisomaan, toisten häntä huomaamatta).
ROBERT (korokkeelta, nauraen).
Mutta Harald Kaunotukka, se kai sopisi. (Astuu Gertrudin luo).
Senniminen mies eli kerran siellä korkealla vuonojen maassa.
Isäsi etsii — —
ROBERT (käyden vakavaksi; synkästi).
Me löydämme kyllä, vaikka pakenisimme toisiamme — —
STRAUM (kuin vavahtaen).
Pelkäätkö?
Joka tulee kymmenen vuoden kiduttavasta erämaasta ja pääsee keitaalle — — (ojentaen molemmat kätensä Graciosaa kohti). Graciosa!
GRACIOSA (lähestyy Robertia).
ROBERT (Graciosalle, vetäen hänet lähelleen).
Näkee ensi kerran viheriän laitumen — —
Hän on kertonut siitä minulle — — (Unohtuu katsomaan eteensä tuijottavaa Straumia ihailevasti).
ROBERT (painaa Graciosan syliinsä).
Ja saa syödä maissinydintä, puhdasta ydintä ensi kerran elämässään, vapaana tuskallisesta aivojen painosta (kääntyen Straumin puoleen; yhä kiihkeämmin) ilman syyttäväin katseitten hätää, joka ajoi minut kotoani ja sitten — — maasta maahan, silloin saa voiman, joka kestää — —
Ja vielä kerran: kestätkö häpeän, luopion häpeän?
ROBERT (puoliksi itsekseen).
Pelastan omantuntoni vääryyden keskeltä.
STRAUM (tutkivasti).
Miksi pakenit isäsi vastaanottoa?
ROBERT (hermostuneena; kuin löytäen pelastavan ajatuksen).
Ainoa minkä tiedän: en osaa pettää.
(Fox tulee vasemmalta; aikoo ryhtyä puhuttelemaan Robertia, mutta Graciosan kiinnittäessä häneen uteliaan huomionsa ja Robertin kääntyessä Gertrudin puoleen, siirtyy kartellen taka-alalle).
ROBERT (huomaa Gertrudin yhä katselevan sivusta Straumia uteliaan ihastuneena; kuin vapautuneena, iloisessa sävyssä, Straumille).
Katso — — camellia japonica! Hymyilevä kukka, mutta lehdet — — lumen alla piilossa.
GERTRUD (on kuin yllätettynä heti ensi sanoista paennut etualalle, jää seisomaan väristen, häveten).
ROBERT (siirtyen melkein poikamaisena Gertrudin luo; hyväillen).
Älä pelästy. Katsos, sellainen kukka kasvaa Nipponilla, varsi vilusta värjötellen, mutta katsellen niin suloisin silmin, että isot miehet polvistuvat sen eteen — — (Straumille, leikillisen tarkoittavasti). Mitäs arvelet? (Straumin hämillään vaietessa). Vai vangittu Geeshako?
FOX (lähestyen; Robertille).
Herra — — Robert — —
Fox, luulen — — (toisille; katkerahkosti). Huggsin varjo, sanotaan
Aasiassa saakka.
FOX (kiusaantuneena, syvästi loukattuna; jyrkästi).
Niin sanotaan ja mustaksi lisäksi, mutta hyvät herrat, varjoa uskollisempi ei ole mikään.
ROBERT (synkästi).
Valitettavasti.
Vieraat odottavat konserttihallissa. Isänne ei käsitä — —
STRAUM (naisille).
Hyvät naiset, meidän on aika poistua — —
FOX (Robertille).
Tuli hämminkiä — — Saanko hakea isänne tänne?
ROBERT (viittaa myöntävästi).
FOX (lähtiessään).
Alkajaissoitto?
ROBERT (hermostuneena).
Ei, ei! Tai — — ei ole tarpeen.
FOX( vasemmalle).
GRACIOSA (siirryttyään poistuvien mukana oikealle; korokkeelta).
Anna minun jäädä. Tahdon nähdä sen maissikenttiemme jumalan — —
ROBERT (vaivautuneena, valittavasti).
Menkää — —
STRAUM (ohjaa naiset pois oikealle).
ERNST (verhon takana nauraa samassa lyhyesti, ilkkuvasti).
ROBERT (hätkähtää, hänen huomionsa kiintyy taka-alan verhoon; kuin pelastuksen löytäen).
Äitini — — (Kulkee kohti verhoa, nousee korokkeelle, aikoo avata verhon; luopuu aikeestaan, sillä Huggsin ääni kuuluu vasemmalta).
(Huggs vasemmalta).
HUGGS (näkymättömistä).
Robert! Robert! (Tullen näkyviin). Minne pakenit?
ROBERT (arvoituksellisesti).
Sinua vastaan.
HUGGS (koettaa ymmärtää hyvin päin).
Toki vastaan — — pitkästä aikaa. (Avaten sylinsä). Poikani! — —
ROBERT (synkästi).
Valtameri välillä. (Liikuttaen syvästi; äkkiä). Kuitenkin tulen — —
(Syieilevät).
HUGGS (hyvitellen, taputellen).
Oli, oli — — valtameri oli välillä. (Ohjaten Robertin kohti nojatuolia). Mitäs niistä — — lätäköistä tähän maailman aikaan — - nyt olet tullut — —
ROBERT (pysähtyen, kääntyen vastaan; lujasti).
Olen tullut tekemään töistäni tiliä.
HUGGS (liikehtien etualalle; elehtien iloisena, mutta yhä vielä epävarmana).
Tiedän — — Louvren taideaarteet ja — — Comédie Francaise! Muistatko aitiomme? Siitä samasta paikasta näin äitisi ensi kerran — — Niin, niin — — Ja Sorbonnet ja Oxfordit! Moraalioppia vai finanssitieteitä harrastit eniten? Molempia tarvitaan vai — —
ROBERT (syyttävin sävyin).
Kävin myöskin tehtaissamme — —
HUGGS (keskeyttäen; nopeasti).
Entä — — entä Downing Streetillä ja Wilhelmstrassella? Miten kumarsivat diplomaattien niskat? Lontoossa vähän jäykkää yhä vain — —
Puhukaamme tehtaista! Reiniltä ja Elbeltä Hyphasisjoelie saakka minun oli pakko näytellä kolmannen vuosituhannen Aleksanteria. Ja Jaavan riisikentiltä Saharan laidoille — —
HUGGS (peitetyn epätoivon yhä yltyessä).
Siellä teit todellakin ihmeitä! Nubiasta pilvet, saksalaisilta keksintö, taivas satamaan — — Ja kuivuneet uomat juoksevat taas vettä täynnä, kolmannes Saharaa heinää ja vehnää, taatelia ja mannaa — — meitä varten kasvaa, meitä kahta!
ROBERT (yhä uhkaavammin).
Mutta sitten! Hiilikaivoksissa, Afrikan poikkiradoilla, helvetissä!
HUGGS (levottoman riemuitsevasti).
Ja käskyni täytettiin joka paikassa. Sait vastaasi kaikkialla suuremmat juhlat kuin Persian suurkuningas konsanaan — —
Valhetta!
HUGGS (vakavasti, lujasti; osoittaen nojatuolia, ohjaten Robertia sitä kohti).
Istu valtaistuimellesi!
ROBERT (vavahtaa kuin inhosta; tukahtuneesti).
En koskaan — — (Loitoten isästään; nyt ehdottoman päättävästi). En koskaan!
ERNST (komerosta; käheästi).
Istu — — (Huggs ja Robert hätkähtävät. Samassa alkaa vasemmalta kuulua soitto, joka kiinnittää heidän huomionsa).
(Fox kiireisesti vasemmalta).
FOX (melkein toivottomana).
Minun täytyi antaa alkajaismerkki! Vieraat istuvat kuin kuoleman kuvat. Myös Tom on suunniltaan. Hän lisäsi valoja viimeiseen rajaan, ei auttanut sekään, jostain tulee yhä kelmeätä valoa — — Ne pälyvät tänne ja kuiskuttelevat keskenään — —
Mene.
FOX (Robertille; hyvittelevästi).
Soiton jälkeen — — tanssijattaret, geeshoista kreolittareihin saakka, kansakuntain tähdet — —
Poistu! Verho. Odottakoot.
FOX (vasemmalle; verhot sulkeutuvat, soitto lakkaa kuulumasta).
HUGGS (siirtyy työpöytänsä luo; jyrkässä sävyssä).
Keitä olet tuonut mukanasi?
Veljiä — — Unioonin miehiä.
Mitä aiot?
Syyttää — — sinua!
Mistä?
Siitä mitä näin, kymmenessä vuodessa. Tulin tuonne: sinun kämmenesi painoi ihmisten mieltä; käännyin tänne: sinun jättiläiskyntesi oli raavaissut rinnat auki ja yhteishautoja maahan. Sinun vastaanottojuhlasi täyttivät kentät, mutta juhlivain jalkain alla nousi fosfori tuoreista luista — —
Hiljaa!
Sinä käskit Chilen hyökkäämään Argentinan kimppuun?
Kilpailu on sotaa.
Lähetit Afrikan ratakentille sotaväkeä!
Samoin kuin huono raaka-aine, on hävitettävä laiskana lakkoileva työvoima, muuten kalkkyylit pettävät.
Ja tiedätkö, mihin on vienyt tuo hävityksen matematiikka!
HUGGS (melkein hymyillen).
Tietänen senkin — — minun laskujeni loppuveto on ollut aina — voitto.
Ja muille, muille?
He elävät. Se riittää.
Mutta miten? Vailla mielen tyytyväisyyttä, jokapäiväisessä hädässä. —
Alkaako huomenna työttömyys? — Tänään, tänäänkö on vastassa työnsulku?
Vai alennetaanko palkkoja? — Parempi kuolla! Tulkoon lakko, sekamelska,
kapina! — He kiroavat. Ja sinua, juuri sinua!
Omaa saamattomuuttaan.
Mistä he saisivat kilvoittelun ilon? Sinä olet pakoittanut heidän elävät aivonsa takomaan kuin koneet. Heitä ei hallitse jumala, vaan joku jumalan sijainen, jolle ihmisen hätä on samaa, kuin saatanalle rukous — —
Nyt riittää. Näen tilasi: olet myrkytetty ytimiin saakka.
Luovu kilpailusta Unioonia vastaan, tee sovinto.
Sen "yhteishyvän" nukutusaineen olen hävittävä maailmasta, parantaakseni oman poikani sairaudesta. (Robertin aikoessa vastata). Vaikene! Saatan sinut kuritukseni alle kuin ennen kolttosia tehneen pojan polvilleni ja suomin isän kädestä.
Jos en voi sovittaa tai estää, olen lyövä sinut taistelulla. Ymmärrätkö?
HUGGS (katsoo hämmästyneenä Robertiin, retkahtaen istumaan vasemmalle sohvalle remahtaa nauramaan; osoittaen työpöytänsä nappularivistöä).
Paina — — paina nappulaa — — Tom tänne! (Robertin painaessa). Vai sillä tavalla. (Yhä hyvätuulisena). Poika. (Terävästi). Tyydytkö myöskin taistelun tulokseen? Osaatko yhtyä määrättyihin taisteluehtoihin?
Tietääkseni osaan.
(Tom vasemmalta).
HUGGS (iloisena).
Kreoiittaret valmiiksi! Fanfaarit poikani saapuessa!
TOM (vasemmalle).
HUGGS (nousee, siirtyy työpöytänsä taakse, viittoo Robertia istumaan sohvalle).
Kuule siis: Aion vallata Unionin sokeritehtaat ja panna ne jälleen käyntiin. Nyt saa Chile hyökätä uudelleen ja hävittää sekä tehtaat että Tucumanian sokerikentät. Ja tämä vain voimani merkiksi — — alkajaisiksi. Entä sitten?
Jatka, tämä helpottaa: viimeisetkin epäilyni hukkuvat kuin kyynel parka
Luciferin pidoissa.
Lupasin koroittaa Unioonin rahtimaksut kaksinkertaisiksi. Nyt teen enemmän: kiellän jokaisen tonnin kantamasta naulaakaan "yhteishyvän" rihkamaa.
Sillä et voita. Laivatelakkamme nousevat rannikolla.
Häviöksenne — — työmarkkinat määrään tällä mantereella minä.
Nostatat koko maailman itseäsi vastaan.
Estän viljanviennin Ameriikasta Eurooppaan, ostan loputkin Venäjän viljatuotannosta, suljen varastot — — Ja tulos? Eurooppa nääntyy työttömyyteen ja nälkään. Ameriikkalainen lämmittää vehnällä talonsa ja pakahtuu ylönsyömiseen. — Arveletko voittavasi?
Ja jos kykenisitkin kaikkeen tuohon, ei, ei — — määrättömän rikoksen taakka, kukaan ihminen ei sitä kestäisi.
Puhun kuin puhun vielä kuoleman takana. Minun täytyy kuolinvuoteellani tietää, että järjestelmäni jatkuu, sillä se on ainoa mahdollisuus. Muuten tämä maailma sortuu — ja sortukoon — — aivoja vailla. Ymmärrätkö? Sinä olet ainoa! Voit pelastaa maanosan nälästä, jos istut tuolle istuimelle, et muuten.
ROBERT (äkkiä).
Mistä tiedät, etten petä sinua. Istun istuimellesi ja — kuoltuasi — — tuhoan järjestelmäsi, luovun.
Et voi pettää, tiedän sen. Et voi vannoa väärää valaa äitisi kuvan edessä. (Tullen Robertin luo; hellästi). Poikani. Nouse ja rukoile ymmärrystä — — tuolta — —
ROBERT (nousten).
Rukoilen — — en ymmärrystä, vaan voimaa tuhota sinut — — ennen kaikkien tuhoa — —
HUGGS (vaativasti).
Vanno hänen muistonsa nimessä, että taivut isäsi tahtoon, jos kääntyy taistelu sinulle tappioksi. Vanno.
ROBERT (ylpeästi).
Sen kyllä teen. Sillä hän, joka rakasti, on auttava meidät voittamaan.
HUGGS (molempien siirtyessä taka-alaa kohti).
Niin, niin — — Hänen lempeästä katseestaan, joka näkee sydämeeni, olet oivaltava, että olen kova kuin elämä, mutta oikeudenmukainen kuin kohtalo. Olet taipuva jälleen omakseni! Ja minä voin armahtaa maailman. — Säästän ihmistä, jos sinä säästät ihmistä minussa. (Kääntyy työpöytänsä luo, kasvot katsomoon päin). Nyt, käännä kasvosi muista. Odota, verhot avautuvat — — Hän hymyilee — —
ROBERT (on seisonut kasvot avautuviin verhoihin päin, niiden avauduttua hän parahtaa tukahtuneesti, sillä pimeästä komerosta kuuluu häntä vastaan Ernstin ilkkuva ja katala nauru).
HUGGS (kääntyy komeroon päin, valot syttyvät).
ERNST (välähdyttää kädessään kirkasta veistä, kylmällä hurjuudella).
Jos liikahdatte, viillän auki nämä madonnan kasvot ja rinnat. (Huggsille). Enkös sitä sanonut? (Robertia osoittaen). Hän on äpärä. Minä olen poikasi. Katsokaa: seison alttarilla ja minun otsallani on tuhon ja hävityksen kauneus. Vuosituhannen nuorin jumala! Palvelkaa — — Mykkinä! Sanoja teillä ei riitä. (Lyhyt vaitiolo). Suuri Huggs, minä olen kypsä kaikkien tuhoon, ei teistä kumpikaan. Olen valmis kaikkien sotaan kaikkia vastaan. Te puolitotuuksien herrat! Minä jatkan! Ja minun kuolemani? Se on suurempi jokaista kuolemaa. Salama ja jättiläistimantti parittuvat sinä hetkenä ensi kerran. Minä olen poikasi! Tunnusta — — oikea veresi.
ROBERT (tukahtuneesti).
Olet oikeassa — — (Melkein huutaen). Olet oikeassa! (Katsoo kauhuissaan isäänsä, peittää kädellä kasvonsa kuin olisi saanut lyönnin kasvoihinsa; syöksyy vasemmalle, verhot avautuvat nopeasti).
HUGGS (on Robertin mentyä lysähtänyt pöytänsä luo istumaan).
ERNST (lähestyy takaapäin, kädessä sama veitsi).
Tuossa on ase. Viillä sillä tuhannen viillosta tuohon sydämesi kuvaan, ja olet voittava minun avullani. (Vasenmalta kuuluu fanfaari).
HUGGS (nousee; kooten koko tarmonsa).
Menkää — — molemmat — — (Käheästi). Hävitkää — — Ja hävitköön tämä maa.
(Fanfaari jatkuu).
Väliverho.
Unionin laivatelakka. Erään valmistumaisillaan olevan jättiläishöyrylaivan yläkansi. Taka-alalla vasemmalla matala koneenkäyttäjäin välihytti, jonka laidassa melkein permannon tasalla kolme pyöreätä ikkunaa. Sen yläpuolella ylähytti, jonka seinässä on suorakaiteen muotoisia ikkunoita. Ylhäältä näyttämölle alas riippuu oikealla taka-alalla köysi. Taustassa: jättiläismäinen nostokraana, jonka takana näkyy mahtavia piippuja ja mastoja. Näyttämön permanto on täysin "rytmillinen". Ylähytin oikealla puolella ja sen edessä, välihytin kannella, kapeahko liikkumisala. Ja muuten viettää permanto asteittain etualaa kohti ja oikealle, päätyen täällä välikannelle vievään leveään portaikkoon. Pääsy näyttämölle ja täältä pois tapahtuu mahdollisimman moneen suuntaan..
On yö ennen aamun valkenemista.
(Ernst ja "Catilinan pojat" tulevat, yksitellen ja parittain, eri puolilta, jokaisella sähkölamppu kädessä, puettuina mustiin viittoihin; kerääntyvät ryhmäksi etualalle. Lamput valaisevat keskustelijain kasvot).
Kuulkaa, te myöhäsyntyiset "Catilinan pojat", jos aurinko vielä nousee, näkee se meidät joko' kurjuudessa tai kunniassa. — Lucius, mitä sanot?
Ukko voittaa liian helpolla.
Siltä näyttää. (Hammasta purren). Hänellä on järjestelmä.
Ja jos voittaa, voittaa tänään.
Ja silloin?
ERNST (inhoten).
Mitäs muuta: ryysyissä maleksiva rauha. Kyräilevän joukon ja pöyhkeileväin herrain ikuinen pikkusota.
Ja meille?
ERNST (synkästi).
Kiristäjäin ja kerjureitten luihu elämä tai työ — —
Työ — —
Inhoittava työ — —
KAIKKI (kuin inhosta väristen).
Työtä — — Ei koskaan.
Sinä kavala Sergius, keksi jotain.
Jos toinen voittaa, on autettava toista, Huggs ei saa voittaa, Uniooni ei saa voittaa.
Räjähdys, murhapoltto! (Alahytin kolme pyöreätä ikkunaa valaistuu toinen toisensa jälkeen ja samalla taustalla mastovalot ja nostokraanan kopin ikkuna).
Tulet syttyvät!
KAIKKI (kavahtavat hajaantuakseen).
Seis. Gaius Manlius on oikeassa. Jos Huggs voittaa tänään, voittaa hän kokonaan. Sitä ennen — — sen estämiseksi —
Huggsin telakat tuleen.
KAIKKI (hyväksyvä nurina).
Menkää: Gaius Manlius johtaa. Minä jään ja Lucius myös. ("Catilinan pojat" katoavat oikealle; Luciukselle).
Välikannelle — — Minä jatkan suunnitelmaa, sinä vuotat merkkiä — —
(Vetäytyy vasemmalle ja Lucius oikealle).
(I koneenkäyttäjä pistää päänsä esiin keskimmäisestä ikkunasta, II koneenkäyttäjä samalla oikeanpuolisesta. Samassa syttyvät valot myös ylähytin ikkunoihin, jolloin näyttämö tulee huomattavan valoisaksi).
Huomenta, kaverit!
Terve.
Kohta seilataan, pojat.
III KONEENKÄYTTÄJÄ (pistäen päänsä vasemmanpuolisesta ikkunasta).
Eipäs seilata.
Krouvista krouviin, jos ei merellä
Seilataanpas! Huomenna tämä laiva vesille ja koematka.
Vaikka ähkyisit, luuletkos änähtävän! Huggsille mennään, jos on huhussa totta — —
Ja vaikka pojakseen ottaisi, eipä — ohoo — — Eivätpä nuo näy pysyvän omatkaan pojat
Mitäs höyrytät — — konjunktuurit ne on köyhälistölläkin. (Nauraa höröttävästi).
(Laivapoika on keskustelun aikana laskeutunut köyttä myöten oikealle; päästyään maahan hän ottaa povestaan kirjeen. Samassa tulee vasemmalta kiireisesti Gertrud laaja olkaliina verhonaan, pelokkaana, ympärilleen vilkuillen).
GERTRUD (huomattuaan pojan).
Tiedätkö poika — —
LAIVAPOIKA (nokkelasti).
Tiedän — — (nipistäen Gertrudia korvasta). Nätti olet — — sinä peevelin pakana! (Gertrudin kavahtaessa kauvemmaksi). Tuletko välikannelta? Vai ruumasta asti? Kuule, älä viitsi välittää niistä lämmittäjistä. Katsos, ne lurjukset ovat tottuneet sellaiseen pätsiin, ettei niille riitä minkään naikkosen kuumuus — —.
GERTRUD (on vetäytynyt välihyttiä kohti; samassa kuuluu ikkunoista koneenkäyttäjäin karkea röhönauru; kavahtaen keskinäyttämölle; äkkiä, käskevästi).
Hae tänne insinööri Straum!
LAIVAPOIKA (viheltää pitkään, juoksee ylähytin ovelle, avattuaan). Täällä olisi kirje — — Ja kaunis tyttö, ihan enkelin mallia! (Juoksee portaita alas, pysähtyy Gertrudin eteen; epävarmana, ihailevasti). Kuka sinä sitten olet? sano nimesi.
Sinä olet tuhma poika.
LAIVAPOIKA (katupoikamaisen reippaasti).
Olenpa niinkin. — — Mutta sinä olet kaunis. — (Katoaa oikealle).
KONEENKÄYTTÄJÄT (katsovat ikkunoista. Valot vähitellen sammuvat. Sijaan tulee aamuhämärä, joka nopeasti vaihtuu täydeksi päiväksi).
(Straum tulee ylähytin ovesta, huomaa Gertrudin, kiirehtii alas näyttämölle).
STRAUM (ilossa ja pelossa).
Gertrud? —
GERTRUD (kiirehtii lähelle; kiihkeästi).
Pelkään teidän puolestanne. Isäni on vannonut niin, se on hirveätä — — teidät juuri hän tahtoo tuhota — — Te olette turmellut hänen poikansa, niin hän hokee — — Olette vaarassa — —
Se on minulle ilosanoma, siksi että — — te sen toitte; ette pelännyt vaaroja, tulitte — — (Vetää Gertrudin puoleensa).
GERTRUD (arastaen, kääntyen poispäin, muita hymyillen onnellisena).
Antakaa minulle — — lupaus.
Lupaan kaikki.
Ettehän salli isälleni tapahtuvan — — mitään pahaa?
Suojelen häntä kaikella voimallani.
GERTRUD (ilostuneena).
Olette jalo mies!
STRAUM (kuumasti).
Tämä on enemmän kuin jaloutta — —
(Robert tulee ylähytistä kirje kädessä).
ROBERT (korokkeelta).
Katsokaa! Huggsin telakkain työläisten ja kaivosmiesten kirjelmä. He ovat tulossa tänne, (tullen alas; Straumille). Nyt on ratkaisun päivä — — Vihdoinkin, lue. (Kääntyy sisarensa puoleen Ihmettelevin elein).
STRAUM (otettuaan kirjeen).
Huggsin tarjoukset?
Lue.
Hirvittävät! (Lukee hätäisesti). "Kaivosmiesten kaikki vaatimukset täytetään; telakoilla kaikille kaksinkertaiset palkat ja niille, jotka saapuvat Unioonin telakoilta, kolminkertaiset —"
(Fox vasemmalta).
"Mutta jos työläistemme toverit jäävät työhön Unioonin telakoille, pannaan toimeen sekä kaivoksissa että telakoilla yleinen työnsulku". Niin kuuluu jatko. Ja lisäksi: Trustin kaupoissa työläisille kolmanneksen alennus. Se merkitsee: Unioonin liikevaihto lakkaa, kapitaalimme ei riittä.
STRAUM (synkkänä).
Tätä kilpailua emme kestä.
ROBERT (joka on kävellyt mietteissään edestakaisin).
Emme, ei ainakaan pelkällä kapitaalilla. Mutta me kilvoittelemme. Sillä minulla on ajatus, joka ei ole missään Huggsin kalkyyleissä numeroitu — —.
Robert herra, jos palaatte isänne luokse, jää kaikki ennalleen.
Ennalleen? Siis kuolemaa pahemmaksi. Menkää.
Menen, hän itse tulee.
Tämä päivä voi olla odottamattomien sattumien päivä. Saattaa käydä vaikeaksi vastata hänen turvallisuudestaan.
Hän vastaa kyllä itse itsestään. (Poistuu. Alkaa kaukaa kuulua työläisten laulama "Ihmisten kapina").
Rinnasta rintahan elämän voima, naisesta lapsehen auringon riemu. —
Taakkoja kannamme kärsimystä emme.
(Laulun alkaessa kuuluu tulevan välihytin vieritse alhaalta nousevia portaita myöten koneenkäyttäjät; pysähtyvät kuuntelemaan, aluksi vartalo vain osaksi, sitten kokonaan näkyvissä; poistuvat pian oikealle).
(Graciosa on laulun alkaessa tullut ylähytistä korokkeelle, kulkee laulun aikana Robertia kohti).
GRACIOSA (painautuen Robertin puoleen). Robert, kuinka peloittavan yksinäinen hän mahtaakaan olla.
Karitsat ovat aina välttäneet petoa, ihmiset Huggsia.
Mitä teet, jos tuo peto kaatuu haavoitettuna eteesi?
ROBERT (hermostuneena).
Miksi kyselet?
Olet hänen poikansa.
GERTRUD (Straumille).
Minun täytyy lähteä.
Jääkää. Tulkoon tappio tai voitto. Te ette saa olla silloin kaukana.
GERTRUD (Straumille).
Niin — — jossain piilossa ja kuitenkin lähellä — —
ROBERT (ajatuksissaan).
Meillä Huggseilla ei ole isyyttä, ei veljeyttä ei äitiä, ei poikaa — —
GERTRUD (Straumille; jatkaen edellistä ajatustaan).
Se lienee onnellisinta — —
ROBERT (jatkaen).
Vain taistelu maailman tähden.
Miten tuomitset hänet?
GERTRUD (Straumille).
Oletteko leikkinyt koskaan piilosilla? Olla yksin ja odottaa jännittyneenä, koska löytäjä tulee, se ihanasti pelottava — —
STRAUM (vetäen Gertrudin voimakkaasti puoleensa).
Vien teidät turvalliseen piiloon — — (Lähtevät kohti ylähytin portaita; pysähtyvät portailla, kavahtavat kuin nähden pahaa ennustavan aaveen).
ROBERT (johon Graciosa katsoo yhä kysyvästi; ikäänkuin löytäen pelastuksen).
Hän on noussut maailmaa vastaan, hänet myöskin tuomitkoon koko maailma, en minä.
(Ernst tulee hitaasti vasemmalle, jää tuijottamaan Robertia ja
Graciosaa, jotka eivät huomaa häntä).
GRACIOSA (Robertille; kuin löytäen innostavan ajatuksen).
Minä tahtoisin viedä hänet maailmasta pakoon, sinne omalle saarelleni. Jospa hän vain näkisi miten maissipellot kiertävät tulivuoren rinnettä ja miten sininen meri hamuilee niiden liepeitä sieltä alhaalta — — nöyrästi ja uskollisesti, vaikka onkin mahtava ja suuri. (Ilostuen). Juottaisin maitoa kuin sinulle ja silpoisin hänen syötäväkseen puhtaimmat ytimet — — hoitaisin kuin tytär isää — —
ERNST (nauraen).
Näinkö täällä taistellaan? Parittain kuin Noakin arkissa kaniinit ja karitsat.
Veljeni — —
Veljeys on ylenyleistä tähän aikaan, ei perheenomaista. (Viitaten Robertiin). Hän voittaa tai minä. — Ukko parka? Lopultakin vain testamentti ja riitakapula.
ROBERT (halveksuvasti).
Nautiskelija, aurinko on jo korkealla, mene humaltumaan — —
Menen kansaa vastaan ja hoidan sankaruutta, tosin epäprofeetallista, mutta — — uudenmallista. Odota! (Poistuu hitaasti oikealle. Samassa kuuluu jälleen aivan läheltä "Ihmisten kapinan" toinen säkeistö).
Taivasten salama lyököhön maahan, hautojen tuhkasta purppuralintu.
Kuoleman kestämme, katkeruutta emme.
(Heti laulun alkaessa Straum johtaa Gertrudin ylähyttiin ja palaa itse takaisin. Robert johtaa Graciosan taka-alalle. Graciosa jättää hyvästi Robertille pelokkaana ja tuskaisena, kuin eroaisi taisteluun lähtevästä; Robertin eleet ja ilmeet osoittavat iloista uskoa voittoon; Graciosa nousee portaita ja katoo myöskin ylähyttiin).
(Työläiset tulevat, yhä laulaen paria viimeistä säettä, oikealta ja levittäytyvät osaksi myös etualalle, joten syntyy vaikutelma, että työläisjoukko ulottuu laajana armeijana näkymättömiin oikealle. Cox, kaivosmiesten johtaja, ja Head, Huggsin telakkatyöläisten johtaja, työläisten etunenässä).
Kaivosmiesten on tärkeätä tietää, miten vastaa Uniooni Huggsin tarjouksiin.
Ja meille — — telakkatyöläisille on kyseessä, päästäkö herroina yläkannelle vai ryömiäkö pohjaruumaan. Kestääkö tällä telakalla saalingit ja raakapuut vai rysähtääkö isomasto mereen? — Siitä olisi nyt saatava tieto.
STRAUM (tunnustellen).
Mitä teette, jos meidän telakkamiehet pysyvät työssään, huolimatta — —
Myötäiseen vai vastahankaan, miten päätetäänkin: yhteen ne — — -päätökset ruuvataan niin telakoilla kuin kaivoksissa. Ei ole muusta vielä sovittu.
Mikään inhimillinen voima ei kykene nyt, yhtäkkiä, tätä telakkaa laajentamaan nelin-, viisinkertaiseksi — —
Siinä sitä ollaan — —
Myös kaivostyö joutuu sulkuun, jos eivät täkäläiset siirry Huggsin telakoille, älkää unohtako sitä.
Jos koura sinne tai kaikki tänne, siinä on asioitten runko. Onko
Unioonilla lisätä perävannas ja ruoripuu?
Olemme varustautuneet kilpailuun, emme yli järjellisten rajojen syöksyvää itse-hävitystä ja kaiken-hävitystä vastaan. Tämä on ennenkuulumaton yllätys. Myönnän: tänä hetkenä on teidän käsissänne tämän telakan kohtalo.
Ei meidän, vaan Huggsin!
ROBERT (astuen esiin).
Juuri teidän! (Hetken hiljaisuus).
Kylläkai — — Huggsin kourasta raha tai kurniva maha! Valitaanko, pojat?
Teidän edessänne punnitaan tänä hetkenä kahta maailmaa eikä vaan nälkäviikkoa ja viikkopalkkaa. Valitkaa, ettekä pääse valitsemasta. Nyt ei punnita ainoastaan teidän sydäntänne, vaan myöskin teidän aivonne!
JOUKKO (eri huudahduksia).
Kuulkaa! Aivot? Jokos niitäkin tarvitaan?
Juuri niitä. Ennenkuulumatonta tunnottomuutta vastaan on asetettava — ennenkuulumaton ihmisten kapina.
JOUKKO (valtava suosion kohina).
ROBERT (vaimentaen lujalla liikkeellä nopeasti äänet).
Ei, ei! — Jälleenkö kuuntelette verenne kohinaa, ette aivojenne? Barrikaadeista ei ole nyt kysymys — — Nyt on edessänne rauhallinen yhteisuhri.
Apostolit ovat ennenkin saarnanneet.
Ja aina on saatu itse haavat nuolla.
JOUKKO (suosion kohinaa).
Kuunnelkaa häntä. Te tunnette minut kaikki. Olin Huggsin palvelija. Luovuin hänestä, koska näin, että ihminen ei syö enää leipäänsä otsansa hiessä, vaan myrkyllä sekoitettuna. Huggs tärvelee päivästä päivään meidän sielujamme, miehet, siitä on nyt kysymys.
III KONEENKÄYTTÄJÄ (pilkallisesti).
Ollaankos tässä jo viimeisellä tuomiolla!
COX (vakavasti, lujasti).
Ollaan, siellä juuri ollaan.
Totta on, että apostoleita on teillä ollut tähän saakka monta. He ovat liikuttaneet teidän sydäntenne veret. Te olette syöksyneet barrikaadeille kuin sankarien lauma sortoa vastaan. Veren kohina ja paine oli teidän kaikkien suonissa sama, ja te hurmaannuitte sen yhteiskohinasta. Se oli joukkosielun veriuhri. Se oli viime vuosituhannella kaunis. Nyt ei se auta enää ketään eikä teitä.
Herra ei taida tietää, että helpompi on vuotaa verta kuin nähdä nälkää — —
Ja olette oppineet kuitenkin toisenkin keinon. Te kestitte lakkoaikojen nälkäviikot voittaaksenne itsellenne edes alkeelliset elämänehdot. Se oli teille pakko. Jokaisen itsesäilytysvaisto vaati enentämään huomisen leipää. Ei ollut silloin kysymys rikkaudesta ja nälästä, vain nälästä ja nälän torjumisesta. Mutta nyt on. Huggs tarjoo teille kokonaisen omaisuuden, tai — jollette taivu — nälkäviikkoja. Ja mitä varten?
Niin, mitä varten? Selitys! Kuulkaa!
Jos tämän telakan laivat valmistuvat kaikki, jatkuu Unioonin tuotteiden ja — ennenkaikkea — raaka-aineiden ja viljan vienti Eurooppaan, jos eivät, tyrehtyy kaikki: sikäläiset tuotantolaitoksemme lakkaavat pitkäksi aikaa käymästä, työttömyys ja nälkä uhkaa koko maanosaa — —
Luonnotonta! Hullua!
Tämän kaiken hän tekee, jotta hänen maapalloa kiertävä käärmeensä pääsisi puremaan omaa pyrstöänsä.
Hyljätkää Huggsin tarjoama rikkaus, asettakaa lakko työnsulkua vastaan sekä Huggsin telakoilla että kaivoksissa. Siinä on rauhallinen yhteisuhri, joka estää Huggsin kaiken-monopoolin täyttymästä — —
(Hetken hiljaisuus).
(Gertrud, ja hetken kuluttua Graciosa ilmestyvät taka-alan korokkeelle).
LAIVAPOIKA (astuen esiin; katsoen Gertrudiin ihastuneena kuin ilmestykseen).
Katsokaa!
JOUKKO (katsoo kirkkaassa valaistuksessa seisovaa Gertrudia vaieten ja ihailevasti).
Pelkäättekö, isot miehet?
Vastatkaa ja todistakaa, että joukkosielu on saanut sydämen lisäksi myöskin aivot.
GERTRUD (korokkeelta; saaden yhtäkkiä rohkeuden; suloisesti).
Uskokaa veljeäni, hyvät miehet—
HEAD (kääntyen joukon puoleen).
Totisesti, tämän me teemme, ja vakaalla järjellä.
Huggsin almut laidan yli mereen!
JOUKKO (vakavasti, valtavasti).
Sen teemme! Teemme! (Äkkiä lakkaa huuto, kaikki kääntyvät tuijottamaan taka-alan korokkeelle).
(Huggs, puettuna pitkään, laajaan päällysnuttuun, seisoo korokkeella.
Hetken hiljaisuus).
HUGGS (synkästi, lujasti).
Työläiset, teidät on petetty.
HEAD (uhkaavasti).
Ketkä pettävät?
HUGGS (osoittaen Robertia ja Straumia).
Nuo herrat tuossa. (Astuu korokkeelta, jolloin työläiset vetäytyvät taaksepäin, niin että vain pienehkö ryhmä ja johtajat jäävät enää näkyviin oikealle. Gertrud ja Straum siirtyvät taka-alalle vasemmalle).
HEAD (Huggsille).
Kuuliko herra, että työläiset päättivät ryhtyä lakkoon Huggsin telakoilla ja kaivoksissa?
Ryhtykää, mutta sillä ette pelasta Eurooppaa. Se kohtalo, jonka nämä herrat väittivät voivansa estää, on jo täyttynyt. Tämän he jättivät teille sanomatta houkutellakseen teidät mielettömään tekoon.
Meitä ei peloiteta sanoilla.
Venäjän viljavarastot on suljettu, Aleksandrian viljamarkkinoille ei tule Saharasta tonniakaan. Täältä, Amerikasta, on kaikki viljanvienti keskeytetty. Teuraskarjoistamme ei lähetetä Eurooppaan palastakaan lihaa. Miten käy silloin sen inhimillisen lihan, joka Euroopassa elää meidän armoillamme ja ylpeilee siitä ylellisyydestä, jota se sanoo kulttuurikseen. Sillä on nyt jäljellä saksalaiset patentit, ranskalaista shampanjaa, englantilaiset vaatteet ja rautaa, niin — — raudan saa se pitää raadellakseen itseänsä. — Voitte muuttaa tilanteen vain tahtooni taipumalla, kuten näette.
Amerikan kaikki vilja ei ole Huggsin. Juuri tällä telakalla nousevalla laivastolla saa Uniooni tyydytetyksi Euroopan viljantarpeen omista varastoistaan.
HUGGS (kuivasti).
Olette myöhästyneet. Vaikka laivanne lähtisivät tänä päivänä satamasta, eivät ne ennätä estämään sekasortoa, jota siittävät parhaillaan mieliä kauhistavat huhut. Minä vain — päästämällä viljatulvan Venäjältä länteen — voin tyynnyttää mielet yhdessä päivässä. Valitkaa.
Tottakin, valitkaa! Tuossa on mies, jonka järjestelmään kuuluu nälkä ja rutto, sillä hän omistaa. Mutta me sanomme: Meidät omistetaan, meidät omistaa se kansa, joka isoo ja janoo, vaatettaa itsensä ja rakentaa koteja — —
HUGGS (keskeyttäen).
Juuri niin: minä omistan ja siksi tarjoan lisää. (Työläisille). Kaivoksissa kaksinkertainen palkka, kolminkertainen telakkamiehille ja täältä sinne siirtyville viisinkertainen. Kuukaudessa on teistä jokainen pohatta koko elämänsä ajaksi.
ERNST (ilmestyy oikealta taka-alan korokkeelle).
Tulipalo! Huggsin telakat ovat syttyneet tuleen! Katsokaa — — (Hetken hämmästynyt hiljaisuus). Juoskaa, pelastakaa parakeista ryysynne ja repaleenne. (Nauraa hohottavasti, tulee näyttämölle ja katoo vasemmalle. Joukko katoaa sekavan melun vallitessa oikealle. Robert, Gertrud, ja Straum seuraavat joukkoa. Huggs seisoo hetken liikahtamatta paikallaan, nousee sitten korokkeelle ja katoo oikealle).
(Näyttämö valaistuu tulipalon voimasta vuoroin luonnottoman kirkkaaksi, vuoroin hämärtyen, joten levoton valaistus ympäröi siellä liikkuvat ihmiset).
(Graciosa tulee ylähytistä, juoksee levottomana näyttämölle, aikoo oikealle).
ERNST (kiirehtien vasemmalta, pysähdyttäen Graciosan).
Graciosa! (Langeten polvilleen hämmästyneen Graciosan eteen, teeskennellen palavasti katumusta). Kuuntele minua. Voin pelastaa veljeni ja isämme, jos autat minua.
GRACIOSA (koettaen irtautua).
Päästä! Enkö ole nähnyt, että kieleltäsi valuu myrkky —
Jos mielen katkeruus on myrkkyä, olet oikeassa. Pelasta minut siitä, kosketa sisaren-käsin tätä häväistyä otsaa ja sydämeni lientyy hyvittämään, tekemään nöyriä tekoja — —
GRACIOSA (eroten).
Älä kosketa minuun! Pelkään sinua — —
Lapsuuteni nimessä, jonka isäni myrkytti uskomalla kaikessa Robertiin eikä missään minuun, joka teki valheesta minulle leikkikalun, sen uhallakin: nyt puhun totta, — — nyt tunnen — — isäni olleen oikeassa; Robert on suurempi minua — — Tahdon pelastaa hänet vaarasta.
GRACIOSA (hätääntyen).
Mistä? Uhkaako — —
Sitä ennen: Sano, että uskot minuun, ja vaikka jäisit ainoaksi koko maailmassa, saan minäkin uskon, että elämä on antanut minulle anteeksi. En pyydä muuta kuin antaa itseni uhriksi — —
Mikä on tuo vaara?
Sano, että uskot minuun! Muuten en jaksa nousta pelastavaan tekoon, sillä kostajan pakkopaita lamaa vielä lihakseni, vaikka heräsikin sydämessä katumus.
Mikä on uhrisi, sano?
ERNST (kääntäen kasvonsa Graciosan puoleen).
Voivatko kyyneleet valehdella? Katso — — Vuodata puolestani ainokainen kyynel — — yhteiskyynel — —
GRACIOSA (heltyen).
Poika parka — — Uskonhan toki.
ERNST (tarttuen Graciosan käteen; vetäen puoleensa; kuumasti).
Olet kaunis kuin saalis. (Graciosan säikähtäessä; muuttautuen taas nöyräksi). Ja suloinen kuin pyhimys — —
Puhu.
Kuule siis: veljeni voi tulla isänsä surmaajaksi.
Valhe!
ERNST (nopeasti).
Ei hän, ei hän — — Mutta joukko hänen kannattajiaan — työläisiään on valmis tiukan tullen Huggsin murhaan. Sama joukko pani telakat tuleen. — Ei Robert, mutta johtajan niskoille lankee syy — — (Anovasti). Sanoit uskovasi — —
Me pelastamme hänet? Autatko minua?
ERNST (nousten; eroten).
Vaaran käydessä uhkaavaksi me viemme hänet turvaan —
Minun kotosaarelleni — —
(Huggs ilmestyy oikealta korokkeelle, jää katsomaan yhä oikealle).
ERNST (kuulee ääniä).
Erotkaamme. Kukaan ei saa tietää salaisuudestamme, muuten — —
Ymmärrän — —
Sinä saat hänet lähtemään, en minä.
GRACIOSA (poistuu oikealle).
ERNST (korokkeelta laskeutuvalle Huggsille; ivallisen terävästi).
Leikkivätkö ryysyläiset Huggsin selän takana kohtaloa?
Murhapoltto ei ole minun silmissäni kohtalo. Se oli vain sattuma, joka näytti minulle jälleen, miten hyvä on poikani Robert — —
Totta kai — —
Hän yritti mahdotonta henkensä uhalla — — yritti pelastaa. (Itsekseen).
Onnellinen sattuma — — Nyt tiedän millä hänet voitan.
Piru vieköön — —
HUGGS (miettivästi).
Ja toinen on sinun kasvojesi näkeminen. — Sinunkaltaistasi ei voi voittaa hyvyydellä, vain voimalla. Robertia ja minua ei lannista voima, mutta hyvyys.
Mitä sanoitkaan?
HUGGS (kääntyen oikealle).
Mutta suuri, ennenkuulumaton sen täytyy olla.
ERNST (nauraen melkein iloisesti).
Isä parka — — olet oppilaani! (Noustuaan taka-alan portaikolle). Hyveen ja katumuksen näyttelyssä olen sinua edellä! (Korokkeelta). Olen poikasi edestä ja takaa. (Katoo oikealle).
(Robert ja Graciosa oikealta).
ROBERT (isälleen).
Oli turha yrittää. Telakka on tulimerenä laidasta laitaan.
Tule lähemmäksi. Tämä taistelu telakoista on nyt heitetty tienoheen. Nyt en enää pakoita sinua, en uhkaa maailmaa, heitän pois kaiken, koko voimani. Vain hyvyydellä peitän sinut ja väkesi. Poikani, tule kanssani kotiin — — tulethan — —
ROBERT (Graciosalle).
Mitä tämä merkitsee?
Kuuntele häntä.
Tule äitisi kuvan eteen ja vanno, että hallitset testamenttini mukaan, niin — — saat jakaa puolet koko omaisuudestani köyhille, työläisille. Eikö riitä se hyvyyden määrä?
Asettaako hyvyyskin ehtoja? (Siirtyy vasemmalle).
GRACIOSA (Robertille).
Sääli häntä, etkö näe, että hänellä on ihmisen sydän. (Ohjaten Huggsia
Robertia kohti). Katso, Robert.
(Straum ja Gertrud kiireesti oikealta; kulkevat kohti taka-alan portaita, pysähtyvät näiden juurelle).
HUGGS (Robertille).
Tule, vanno. Ja puolet rikkaudestani saat siroittaa ympärillesi, sinä vuosituhansien ainoa Kroisos.
Ihmeellistä — —
ROBERT (puoliisi itsekseen).
Sehän voisi muuttaa koko maanosan elämän — —
Niin, ne almut kantaisivat hyvän hedelmän — —
ROBERT (punniten).
Lopultakin — — (äkkiä). Kenelle?
Kaikille. Ne kiertäisivät — —
Ja palaisivat?
Ne palaisivat kaikki takaisin Huggsin pankkiholveihin.
Mikä kiertää, se myöskin palaa ja menee taas — —
Ja toisi uutta voittoa!
Ehkä — — jos järjestelmä on nerokas — — (Robertille, kuin huomaamattaan innostuen; äkkiä alkaen). Se on parhain kaikista! Siroita rahaa, se palaa, anna almuja, saat ne takaisin ja voitoksi nöyriä selkiä, myö tavaraa, saat vielä enemmän voittoa, nuku rauhassa yösi ja kultaharkot kasautuvat jättiläisvuoriksi. (Sairaalloisen ihastuneena). Se on järjestelmistä nerokkain ja parhain — — (Lyyhistyy kuin väsyneenä erästä kulmaketta vastaan).
ROBERT (keskeyttäen).
Olet sairas, isä parka.
HUGGS (kavahtaen pystyyn; hetken vaitiolon jälkeen).
Sairas? minäkö sairas? — Niinkö? Hyvyyskö sairautta? Totta kai — —
Sen tulee olla luopumista.
Kukaan ei ole tätä ennen luopunut niin määrättömistä rikkauksista — —
Et luopunut järjestelmästäsi.
Järjestelmä? — Jättiläisaivot! Maailma itsessään. Ainoa jumaluus!
Jatkakoot ne siis toivotonta takomistaan. (Kääntyy, poistuu kohti koroketta).
HUGGS (julmasti, kylmästi; pysähdyttäen Robertin ehdottomasti). Kyllä! Ikuisesti. Mutta sinä jatkat vain maailmansotaan saakka, toiseen maailmansotaan. — Sen alkaminen on vallassani.
ROBERT (vavahtaen).
Sanoja, sanoja — —
HUGGS (kylmän tarmokkaasti).
Todistan ne. Miksi uhrasin suunnattomia summia saadakseni aikaan Saksan ja Venäjän liiton?
Heitit Saksan teollisuuden kitaan Venäjän luonnonrikkaudet, koska kone ilman maata ruostuu, ja maa ilman konetta on marto.
Puoliksi oikein, ei kokonaan. Miksi — Sahara-kysymyksen aikana — estin Saksan ja Italian aikoman sodan, vaikka olisin voinut sen turvin perustaa Pohjois-Afrikkaan vasallivaltion. Nyt sensijaan annoin puoliksi kummallekin suojelusherruuden Saharan alueisiin. Miksi?
ROBERT (tinkimättömästi; pohjimmaltaan kauhistuneena).
Mihin tähtäät?
HUGGS (riemuiten).
Englantiin! — Estin sodan säästääkseni velallisteni voimia Englantia vastaan, jonka tylsäjärkinen kansanvalta on synnyttänyt kaiken sen, mikä vielä estää valta-aatteeni toteutumasta — —
GERTRUD (peittäen korvansa käsillään, valittaen).
Isä, vaikene — —
STRAUM (tukahtuneesti).
Älkää vitkastelko — —
Eikä sinulla ole rajoja!
Ei, mutta teillä on. Maailmansota syntyy sinä hetkenä, jolloin Saksa,
Italia ja Venäjä saavat käskyni. — Tahdotko nähdä salaiset sopimukset?
Lähde mukaani, näytän ne — —
ROBERT (on alkanut levottomana liikehtiä).
En, en —'— uskon — — kaiken. (Puoliksi Straumille, puoliksi itsekseen).
Järki? Hulluus, hulluuden nerous! Mitä tämä on, sano!
Se on nerouden mielenvikaisuutta.
ROBERT (kärsivänä, toivottomana).
Tämä on kaiken ihmiselämän sammumista — —
HUGGS (katkerasti).
Luultavasti. Eikä kenellekään vahingoksi.
GERTRUD (kuin hätähuutona).
Sen olen nähnyt hänen silmistään — — koko elämäni ajan. Siksi olen vavissut hänen lähellänsä. Hänellä on se voima, hänellä on se voima — —
Ei, ei, älkää syyttäkö häntä. Ettekö näe, että hän on sairas.
HUGGS (todellisella tuskalla).
Olen poikani tähden kärsivä isä — — en sairas.
Olet Valheen isä — —
Olkoon, kunhan vain voitan sinut itselleni. Etkö näe, voit pelastaa, maailman, mutta vain itsellesi, et muille. (Kuuluu lähenevän kansanjoukon ääniä). Kuule, he tulevat Julista heille, että olet Huggsin trustien ylimmäinen herra: sota estyy ja he saavat almuja minun pöydältäni, niin että läkähtyvät. (Robertin vaietessa). Vaikenet? (Hyvillään). No, niin — — (Puoliksi itsekseen). Se olikin viimeinen valttini. Poikani — — (Pienehkön joukon työntyessä esiin; iloisen ystävällisesti). Miehet, älkää huolehtiko, vahinkonne korvataan.
HEAD (synkästi).
Nyt pani toimeen työnsulun Jumala — — sekin näyttää olevan meikäläisiä vastaan.
Mutta Jumalan sijainen maanpäällä on tällä kertaa puolellanne. Huggsin telakat rakennetaan tuhasta. Työtä riittää kyllä.
JOUKKO (ihmetyksen kohinaa).
Tuo tulipalo on vain ilotulitus! Nyt vietetään, katsokaas, juhlapäivää. Sillä tästä päivästä alkaen on Huggsin trustien herra — ja teidän isäntänne — mies, jota rakastatte. Tuossa hän on: Robert Huggs, poikani — —
ROBERT (kooten koko voimansa).
Älkää kuunnelko häntä. Muistakaa päätöksenne. Se oli lakko.
HUGGS (hätkähtäen).
Mitä? Eikö vieläkään? (Hetken vaitiolo; joukolle). Hän epäilee vielä. Mutta me yhdessä hänet taivutamme. (Äkkiä, kiihoittavasti). Etuja, summattomia etuja saatte, jos poikani suostuu luonnolliseen isänsä perintöön. Puolet pääomistani saa hän jakaa Huggsin työläisille yli koko tämän maan maaosan. Taivuttakaa hänet ja samana hetkenä olette perillisiäni kaikki — —
Lakko pysyy!
Eläköön Head, eläköön Cox! Robert!
HUGGS (liikehtii hetken raivoissaan, pysähtyy, katsoo joukkoa synkän päättävästi).
Murhapolttajat — —
Varokaa heittämästä väärää syytöstä!
JOUKKO (kumeata murinaa).
Fox, Fox! — Olette oikeassa: armon aurinko tai kuoleman varjo.
(Uhkaavasti) Varjoni tulee.
(Fox vasemmalta).
Fox, mitä tietoja Euroopasta? Ilmoita, kaikille.
Venäjä, Saksa ja Italia asettaneet joukkonsa liikekannalle. Englannin laivasto lähtenyt merelle suljetuin määräyksin.
Kuuletteko? Minäkin osaan sytyttää. Jatka.
Englannissa on julistettu yleinen asevelvollisuus. Sotaa pidetään varmana.
Mutta sodanjulistukset puuttuvat. Tiedättekö, miksi?
Englannin ja Saksan lentolaivastot kahakoineet Pohjanmerellä. Panaman kannaksella on Amerikan koko lentolaivasto, valmiina lähtöön.
Mutta lähtee vasta käskyni tultua. Samoin kuin sodanjulistukset. Ne lentävät rajojen yli Huggsin määräyksestä, jonka sanamuoto on valmis.
COX (tyrmistyneen hiljaisuuden jälkeen).
Mitä meiltä lopultakin vaaditaan?
HUGGS (Osoittaen Robertia).
Koska hän ei taivu, ei itsensä tähden, ei teidän, ei maailman — — te toimikaa: Hyljätkää hänet! Ja te — ennenkaikkea te — insinööri Straum, antakaa hyvitys poikani turmelemisesta: hyljätkää hänet. Hyljätkää hänet kaikki, ja Eurooppa pelastuu.
ROBERT (siirtyen ylemmäksi, kaikille, kuin selkeyden löytäneenä).
Nyt tiedän, veljet — — -nyt tiedän! Ei ole tarpeen kaikkien uhri, vaan yhden. — Lähden, ette näe minua enää. Mutta en ole palaava myöskään isäni luokse, sen vannon, ja hänen maailmansa sortuu — — (Kääntyen Graciosan puoleen). Graciosa — —
GRACIOSA (lähestyy, painautuen hänen lähellensä).
Me pakenemme autioimmalle saarelle — —
HUGGS (keskeyttäen;)
Suloista romantiikkaa. Ei auta kuitenkaan. Minulla ei ole aikaa odottaa. Kaikkien hylkäämänä tuhlaajapoikana tai omasta tahdostasi! Miten tuletkin, mutta tänään, tänään on sinun palattava. Muuten: maailma syttyy, ja sinä vaikeroit saarellasi jokainen aamu ja ilta: olisin voinut sen estää — —
Kiusaaja, lakkaa!
Siinä se on lopultakin — — se ilmestyskirjan peto!
(Ernst ja Lucius oikealta etualalle).
LUCIUS (Välittömästi Headin repliikin jälkeen).
Kuolema Huggsille!
GERTRUD (rientää isänsä lähelle, ikäänkuin häntä suojellakseen).
STRAUM (seuraa huolehtivana).
ERNST (hilliten Luciuksen; käskevästi).
Vaikene. Odota.
Kuka täällä huutaa murhaa? Sitä en tarkoittanut.
Joka tapauksessa turhaa. Valitettavasti ei kuolemani merkitse rauhaa, vaan sotaa. Jos surmaatte minut, lennättää käskyni Eurooppaan Fox, jos hän kuolee, tekee sen hänen sihteerinsä, tällä on oma uskottunsa ja tälläkin vielä omansa Nyt ratkaistaan elämällä, ei pakenemalla.
ROBERT (isälleen).
Hyvä, olet saapa vastauksen, joka ei merkitse pakenemista. (Joukolle).
Miehet, neuvotteluun.
JOUKKO (katoo oikealle ja samalla Robert, Head ja Cox).
GERTRUD (kääntyy toivottomin elein Straumin ja Graciosan puoleen; lähestyy isäänsä pyytävin ilmein).
GRACIOSA (seuraa jännittyneen odottavana Ernstin aikeita).
LUCIUS (Ernstille).
Etkö kuullut? Hävitys alkaa, jos ukko kuolee — —
Haava riittää.
Entä veljesi?
Toiset aseet. Ei lyijyllä eikä aivoihin, vaan sydämeen ja naisen kautta. (Graciosalle yli näyttämön). Graciosa, älä pelkää, tehtävämme alkaa. (Kääntyen vielä Luciuksen puoleen). Kun kuulet nimesi, ammu piilosta vasempaan olkaan, sydämen ohitse. Muista.
LUCIUS (vetäytyy oikealle).
ERNST (levottomana lähestyvälle Graciosalle; johtaen häntä vasemmalle).
Me pelastamme hänet. (Kuumasti). Maailma hävityksen helmaan, me saarellemme — — (Katsoen suoraan katsomoon). Lucius, valvo!
Kuka on Lucius?
ERNST (vetäen puoleensa Graciosan koko huomion). Kerron matkalla — — veljistäni uskollisin — —
STRAUM (on samassa kavahtaen kiinnittänyt katseensa oikealle ja heittäytyy Huggsin eteen).
GERTRUD (painautuu samassa Straumin suojaksi. Kuuluu laukaus. Hän sortuu kuolettavasti haavoitettuna).
HUGGS (horjahtaa nojalleen kulmaketta vastaan).
STRAUM (kumartuu Gertrudin puoleen, nostaa hänet syliinsä ja kantaa ylähyttiin).
GRACIOSA (on kiirehtinyt Huggsin luo, tutkii haavoittunutta).
ERNST (juoksee taka-alan korokkeelle).
Miesten joukko juoksee tänne!
ROBERT (tulee oikealta, lähestyy isäänsä kiihkeän levottomana).
Minulla ei vaaraa. Tyttäreni — —
GRACIOSA (Robertille; osoittaen ylähyttiä). Tuolla — —
ERNST (tullen alas korokkeelta; Robertille liikuttuneena).
Sällithän — — Graciosa ja minä pelastamme isän — —
Nopeasti, viekää turvaan — — (Poistuu ylähyttiin).
CATILINAN POJAT (tulevat joka puolelta).
ERNST (pelästyvälle Graciosalle). Älä pelästy. Suojelushenkiä.
(Catilinan pojille; osoittaen Huggsia). Auttakaa. (Näiden kadotessa
Huggs mukanaan vasemmalle). Koneet käyntiin.
GRACIOSA (kuin aavistaen pahaa).
Minne viet meitä?
Graciosan saarelle — —
Niin, sinne — — (Katsovat vasemmalle).
ROBERT (tulee ylähytistä; kuin luullen äsken poistuneiden vielä olevan entisellä paikallaan).
Hän on kuollut! (Samassa kuuluu ilmaan nousevan lentokoneen surina; katsoo puoliksi pelästyneenä, rientää epätietoisena näyttämölle, jää katsomaan vasemmalle levottomana. Oikealta kuuluu lähestyvän joukon askelten töminä).
Väliverho.
Näyttämö; Pihamaa Graciosan saarella. Vasemmalla taka-alalla pieni savimaja ovineen ja porraskivineen. Majan päätypuolessa reheviä, kukkivia hedelmäpuita, samoin oikealla. Näyttämö nousee loivasti taka-alaa kohti. Taustalla mahtava tulivuori, jonka rinteillä kiertää maissipeltoja. Oikealla taustalla sinistä merta. — On kirkas aamu.
(Näyttämö on hetken tyhjä. Graciosa laulaa näkymättömissä oikealla; laulun alkupuolella tulee savimajasta Huggs, harmaantuneena, vanhuksena, vasenta käsivarttansa kantaen siteessä, mutta kuin ilon ja rauhan jälleen löytäneenä; kuuntelee laulua lempeästi hymyillen).
Sisar pieni ja hymyilevin tuli kerran kesken hiljaisen leikin mun luokseni askelin aroin ja katsehin lymyilevin, kuin kantaisi sairasta lintua varoin tai sydäntä pientä itkuhun tyrehtyvää.
GRACIOSA (tulee viimeistä säettä laulaen näkyviin oikealta puettuna maalaismalliseen, värikkääseen pukuun ja kantaen hedelmiä koreissa ja esiliinassa).
ERNST (näkymättömistä; huhuillen kaukaa).
Graciosa! Graciosa!
GRACIOSA (joka on ehtinyt keskelle näyttämöä, vavahtaa, pysähtyy epätietoisena).
HUGGS (joka on loppusäkeitten aikana istunut savimajan porraskivelle, lempeän iloisesti).
Ernst on kuunnellut lauluasi ja kutsuu — —
Lauloin vain sinulle, isä. (Lähestyen; ojentaen esiliinastaan hedelmän). Kas tässä — — ensimmäisinä kypsyneet — — (Polvistuen Huggsin eteen, pannen hedelmän hänen käteensä). Sinä syöt ja Graciosa laulaa laulunsa loppuun. (Laulaa).
Oli otsalla kuutamo kuultavin, kun lyykähti polveni nojaan, oli silmissä murheen ikuinen ihme, kun nosti ne polttavin kyynelin ja kuiskasi, ripsillä sumea vihme: — Iso veli, lintua leikin — — katkesi siipi.
HUGGS (hyväillen Graciosan hiuksia).
Kaunis on laulusi: surua alla, mutta ylinnä samankaltanen riemuitseva ihme kuin on tullut minullekin — — pitkästä aikaa, (Nousten; puoliksi itsekseen, puoliksi Graciosalle, joka järjestelee loputkin hedelmät koriin). Tämä on suurta armoa. Etkö ymmärrä? Kaikkien rikoksien lisäksi olin tehnyt kuolemansynnin. Olin taistellut nuoruudenrakastettuni henkeä vastaan, vaikka palvoin hänen kuvaansa kuin Neitsyt Maariaa. Syntini ymmärsin vasta sinä hetkenä, kun laskeuduimme tälle pienelle saarelle. Heräsin kuin pitkästä kuoleman unesta. Mihin olinkaan tullut? Niin kyselin itseltäni. Tuon tulivuoren rinteet olivat vieraita ja tuttuja. Jokainen polku oli outo ja läheinen. Äkkiä muistin: täällä, juuri tällä saarella olin viettänyt viikkoja rakastettuni kanssa. Sinun saaresi oli meille kerran onnellisten saari — — Sitä muistoa vastaan olin tehnyt kuolemansynnin — —
Kunpa ei kukaan ottaisi sitä meiltä pois — —
Miksi epäilet. Hän johti minut tänne kädestä pitäen ja avasi silmäni näkemään: valta on mitättömyys. Juuri sortumiseni maahan johti minut onneen. Tuska oli harmentanut hiukseni tällaiseksi, nousin sairasvuoteeltani vanhuksena. Mutta hän, hän ainoa antoi minulle samana hetkenä lapsen mielen. Siitä olen onnellinen.
GRACIOSA (hoivaavasti; hyväillen).
Elät kuin unessa, et ole vielä kokonaan toipunut.
Ei niin, Graciosa, koko miehuuteni ajan kamppailu on minusta kuin hämärä uni. Vain sen alku ja päätös on nyt todellista, ainoata todellisuutta.
GRACIOSA (kuin purkaen kauvan kätketyn tuskallisen epäilyn).
Mutta missä on Robert? Miksi hän viipyy?
HUGGS (on istuutunut oikealle, penkille; lempeän varmasti).
Hän tulee kyllä. Maailmassa on hieman järjesteltävää. Se oli sortua minun hulluuteeni. Robert korjaa kaiken. Ja sitten — — hän tulee — —
Ja kuitenkin: minua peloittaa — —
Laula tuo laulusi uudelleen.
II KOHTAUS (Lucius tulee vasemmalta).
LUCIUS (kiireisesti).
Missä on Ernst?
HUGGS (viitaten oikealle).
Tuolla — — vuorella. Mutta — — älä häiritse häntä kauvan, hän on nykyisin mielellään yksin — —
LUCIUS (kumartaa, poistuu oikealle).
Miksi on Ernst muuttunut kokonaan? Se on ihmettä sekin — — Nyt on minulla kaksi poikaa — —
Niin, päivät hän istuu vuoren rinteellä ja kulkee kuin nöyrä uneksija.
Mutta miksi on hänellä aina kiikari myötä?
HUGGS (laskien leikkiä).
Eikö sovi muka paratiisiin?
Mitä matkoja lentävät hänen käskyläisensä joka päivä?
Huvikseen lentelevät, nuoret miehet — —
Ja mistä saapuu tuonne — — länsisatamaan salaperäisiä laivoja, joihin väestö tulvii pakokauhun vallassa? Tulevat useimmiten yöllä. Saaremme on kohta autio — —
HUGGS (nousten; hämmästyneenä).
Mitä sanotkaan? Olet salannut sen — —
Säästin sinua, olithan sairas — —
HUGGS (puoliksi itsekseen). .
Tapahtuuko siis maailmassa jotain pahaa vielä? (Nousee; levottoman tuskaisesti). Ei, ei, älä väitä, että sydämeni rauha on ollut vain unta! Älä riistä minulta tätä armoa, joka on tullut osakseni.
GRACIOSA (surumielisesti).
Ja paljonko oli sinulla, isä parka, antaa armoa ihmisille?
Ihmiset? — He ovat unohtaneet minut. Minulla on unohduksen armo.
Se armo ei ole oikeata armoa. Se on pakenemista — —
Älä väitä. Paennut en ole koskaan.
Meidän on odotettava.
HUGGS (kuin turvautuen Graciosan suojaan; kiihkeästi).
Ymmärrätkö, Graciosa, en jaksa taistella enää.
GRACIOSA (lohduttaen).
Robert sanoi minulle usein, kun hänen oli vaikeata nousta isäänsä vastaan — — hän sanoi: itsensä kanssa on taistelu vaikein! Luulen — — sinulla on sama taistelu edessä — — se on kuin, kuin — — tuomio. Robert puhui kerran siitäkin.
Puhuiko hän? Isänsä tuomiosta — — poikani? (Masentuen). Tottakin — — olin jo unohtaa, että syyllä on seurauksensa.
Pelkään Robertin tähden — —
HUGGS (itseiroonisesti).
— — että minä, suuri Huggs, olen ollut ja elänyt, siinä on syytä kylliksi. (Graciosalle; joutuen suureen tuskaan). Itke minua, älä Robertia — — itke minua! — Tahdon — — yksikseni — — (Nojaa heikontuneena raskaasti Graciosan olkaan).
GRACIOSA (saattaessaan Huggsin majaan).
Sinun on levättävä. Ehkä on turhaa koko pelko — — (Poistuvat majaan).
(Sergius tulee vasemmalta varovasti ympärilleen kurkkien; hiipii kuulostellen majan seinämää pitkin, sitten oikealle penkin luo; kuulee askeleita oikealta).
(Ernst, kiikari kädessä, ja Lucius tulevat keskustellen oikealta).
Ja pahin on sinulta kuulematta. Kaupungin radioasema on hävitetty viime yönä perinpohjin. Ja samat salaperäiset voimat ovat rikkoneet lentokoneet. Jäljellä on vain se ainoa, jolla Sergius on matkalla.
Täällä ollaan.
Nyt jo palannut?
Meitä ympäröi näkymätön muuri, jonka yli ei pääse lentämälläkään.
Kerro.
Lähestyin Portugalian rannikkoa, sitä kaarteli armeija lentokoneita, jatkoin matkaa, rannikkoasemat alkoivat syöstä tykkitulta ja koneet ryhtyivät saartoliikkeisiin alitse, ylitse, kaikkialta — —
Näkivät koneessasi Huggsin merkit — —
Pakenin länttä kohti, aioin uskaltautua Ameriikan puolelle. Siellä — — taivaan ranta paljasti määrättömän ketjun sotalaivoja, jotka alkoivat tulen. Havaitsin — — jokaisen kannella surisi koneita valmiina lentoon. Ei ollut mitään keinoa: palasin.
Miten- on käynyt maailmansodan?
Mahdotonta saada selvää — —
Jo muutamana päivänä ovat hermoni värisseet: jokainen elävä voima maan pinnalla tulvii tänne, jokainen ilmavirta kohisee tätä saarta kohti; täällä on maapallon viimeinen näyttämö — —
Vain pasuunat puuttuvat maailman lopusta.
Et ole tehnyt mitään. Makailet maissipeltojen liepeillä ja haikailet — — naistako? Olemmeko epäilleet sinua syystä?
LUCIUS (myrkyllisesti).
Ensi lempi — —
Ja piru sai kaulaansa oman silmukkansa — —
ERNST (vääjäämättömän käskevästi).
Hiljaa, kätyrit!
LUCIUS ja SERGIUS (väistyvät sivummalle kiertäen vähitellen istumaan oikealle penkille).
ERNST (itsekseen).
Kun valhe tulee todeksi, lienee kuolema edessä — Mitä auttaa, että nauran itselleni? Hänen esiliinansa poimut ovat täynnä hämärää lämpöä. Hänen hiuksensa kiiltävät kuin päivässä läikkyvä meri — — Ja illalla — — ne ympäröivät hänen kasvonsa ja huulensa kuin kiertää yö keitaan ja keitaalla lähteen.
Keitaita ei ole enää, veli hyvä, muualla kuin kuvakirjoissa.
Etkö kuule, hän opettelee tavailemaan hurskaan lemmen aakkosia — —
Te pienisarviset paholaiset, kuka on meistä ollut paheessa suurin?
Se, joka nyt on menettänyt sarvistansa toisen — —
SERGIUS (kirpeästi).
Neitsyt Maaria ja Unicornus ruusutarhassa — —! (Nauraa ilkkuvasti).
Ettekö nähneet hovissani naisten laumaa, jolla oli pukuna Indian suloisimmat voiteet, huulilla huumausaineet ja lanteilla Veda-kirjojen lemmentaituruus. He olivat kuumia kuin Avantin tyttäret, herkkiä kuin dravida-naiset ja riettaita kuin eurooppalaiset kokotit. Kuka oli meistä siinä turmeluksessa mestari?
Täytyy myöntää: me muut — — vain jänisten luokkaa — —
LUCIUS (myrkyllisesti).
Pääsimme tuskin lootuskukasta kalkkunakanaan, sinä gaselleista — elefanttiin saakka — —
Muistatteko erästä kilpailua? Leikimme silloin Malatestaa, Riminin herraa.
Gaius Manlius surmasi naisen — —
Ja senjälkeen sinä — —
Niin, kuka yksin uskalsi rakastaa samaa naista?
Catiliina vain ja — — sait sinä yönä arvonimeksesi "Riminin herra".
ERNST (kuin unohtaen muut, särkevällä tuskalla).
Ja minä luulin, että kaikki tuo: sairas itku ja irvokas nauru, voiteissa kiiltävät naiset, tuo markkinakarja, minä luulin sen kaiken elämän nautinnoksi. Ja minä jatkoin monin rikoksin ja luonnottomin teoin, hakien turhaan viimeistä rajaa. (Lyhyt vaitiolo). Mutta nyt — — nyt se on tullut vastaan — —
Näivetystautiko?
Vai aivojen pehmeys?
Aioin turmella veljeni naisen — — kostaakseni. — Niin, niin, naurakaa, pienet pirut! Omatkin aivoni nauravat, mutta silmäni itkevät. Graciosa — — Olen valmis tekemään rikoksen hänen tähtensä, en häntä vastaan. — Hän hyörii täällä vaarasta tietämättä kuin leppäkerttu pienellä lehdellä. Hänen silmiensä hunaja oli kuin taikalääkettä. Kun luulin niiden edessä näytteleväni odottaessani sopivaa hetkeä, puhuinkin totta, sydämestä saakka. Kun ojensin käteni rikokseen, ne alkoivat vavista, kun tahdoin ryöstää, anelinkin nöyrästi almua — —
Nyt ei ole enää aikaa haikailla. Ryöstä hänet, pakenemme etelää kohti.
Siellä päin lienee edes taivasta auki — —
ERNST (puoliksi itsekseen).
Hänen itsensä tahtoisin tulevan, käsivarsilleni väsyneenä, heikkona — —
LUCIUS (myrkyllisesti).
Mikä metamorfoosi! Krokodiilista aasiksi — muutamassa päivässä — —.
ERNST (äkkiä, käskevästi).
Menkää. Vartioikaa tarkasti viimeistä konetta. (Antaen kiikarin
Luciukselle). Tähystä herkeämättä merelle.
LUCIUS ja SERGIUS (poistuvat vasemmalle).
ERNST (siirtyy majan ovelle; kutsuen, melkein kuiskaamalla).
Graciosa, tule luokseni — — (Vetäytyy majan seinustalle).
(Graciosa tulee majasta).
GRACIOSA (edeten keskinäyttämölle, huomaamatta Ernstiä).
Kuka kutsui?
ERNST (seinustalta; intohimoisesti).
Vain poika, jonka tämä paratiisi on humalluttanut — —
Hiljaa — — isä lepää tuolla, kovin väsyneenä.
ERNST (edeten Graciosaa kohti; ojentaen anovasti käsivartensa).
Hedelmäinkorjuu on tulossa — —
GRACIOSA (väistyen kuin pahaa aavistaen oikealle; kylmästi).
Raakiloita ovat vielä — — melkein kaikki — —
ERNST (ottaen Graciosaa kädestä ja vetäen häntä puoleensa, jolloin
Graciosa irtautuessaan joutuu istuman penkille).
Maissipellot ovat tuleentuneet. Mitä teemme niille?
Ne palavat ja varisevat. Autiolla saarella ei ole korjaajaa.
ERNST (heittäytyen polvilleen Graciosan eteen, palavasti).
Sinä olet maissintähkä ja minä olen ohdake, sinä olet kaunis ja minä olen voimakas, sillä minä rakastan sinua.
GRACIOSA (nousten, edeten keskinäyttämölle).
Poistu!
ERNST (seisoo hetken vaiti, synkkänä ja pahaa ennustavana; tukahtuneesti).
Ketä rakastat?
Veljeäsi, sen tiedät.
Hän on unohtanut sinut, ei ole tullut.
Varo häntä, sillä hän tulee.
Eurooppa on sodassa. Siihen helvettiin hän on menehtynyt, kuollut.
Minulle jää tehtäväni: surra häntä, halveksia sinua.
ERNST (katkeruudesta raivoon saakka).
Niinkö? Olkoon. Puhuin totta ensi kerran elämässäni, sain palkaksi houkon osan. Ensi kerran pyysin ja rukoilin pelastusta turmeluksesta, pidin maan hedelmää myrkkyä parempana — — mikä inhimillinen erehdys näin — — epäihmiselle. Oikein. Miksi linnunnokalla piipittää, kun on luotu raatelemaan. Miksi seurata koirana rakastetun askelten jälkiä, kun on luotu ryöstämään.
Sitä et uskalla.
ERNST (nauraen katkerasti).
Uskallus on silloin parhain, kun ei ole enää mitään uskallettavaa. Nyt on jäljellä vain kosto sille miehelle, joka on kaikessa minua onnellisempi — —
GRACIOSA (etääntyen).
Mitä aiot?
Olemme saarretut taivasta myöten pohjoisen ja lännen puolelta, vien sinut etelään ja hautaan sinut maailmalta.
Isä! Isä!
(Huggs tulee majan ovelle).
HUGGS (nähdessään Ernstin tarttuvan Graciosaan; Ernstille).
Mitä teet, kurja? Niin oli teeskentelyä kaikki sinun nöyryytesi.
ERNST (katkerasti).
Se oli liiankin totta — — Huggsin pojalle.
Luulin, että tässä paratiisissa kiusaajakin muuttuisi enkeliksi. Mutta ei! — Herätä täytyy tästäkin viimeisestä unesta — —
ERNST (keskeyttäen).
Jo onkin aika. Luulitko sinä, että saisit maata hyvien tekojesi jälkeen? Miltähän näyttävät nyt Euroopan vedenjakajat? Ne syöksevät Välimerta ja Atlantia kohti inhimillisen kurjuuden jätteitä, tuhkaa ja verta. Toinen maailmansota.
HUGGS (lyötynä; Graciosalle).
Luuletko, että — se alkoi — —
GRACIOSA (kääntyy neuvottomana poispäin).
HUGGS (kauhistuneena).
Tiedättekö jotain? (Kulkee oikealle, lyyhistyy penkille).
Huggsin määräyksen sanamuotohan oli valmis! Etkö muista?
Lakkaa, etkö näe, että hän menehtyy — —
Lyö, lyö vieläkin. Teet oikeutta ensi kerran elämässäsi.
Ja Huggsin oikea poika auttoi isäänsä — —
Robert on estänyt sen, hänen on täytynyt se estää — —
Oletko käynyt höperöksi, vanhus? Etkö muista: minä, minä olen poikasi. Tässä on kaksi syyllistä ja minä otan toiset puolet, kuten pojalle kuuluu
HUGGS (väsyneesti).
Sano kaikki, et liikaa sano.
Tiedätkö mitä? Minun kätyrini sytyttivät telakkasi tuleen ja raivon sinuun.
HUGGS (kuin keventyvin mielin).
Ei siis työväki?
Minun käskystäni sait lyijyä olkaasi, jotta määräys lähtisi sitä varmemmin.
Graciosa — — Älkää salatko minulta — — Onko Gertrud elossa?
Toivottavasti. Se oli sattuman temppu, ei meidän; — Pääasia on, että meidän laskumme ovat nyt selvät. (Graciosalle, tätä lähestyen, tarkoittavasti). Tästä alkaen toimin vain omaan laskuun.
(Sergius ja pian hänen jälkeensä Lucius tulevat vasemmalta).
SERGIUS (osoittaen taivaalle).
Katsokaa! Taivas välkkyy. Lounaisesta koiliseen kiertää taivasta lukemattomien lentäjien ketju — —
ERNST (katsottuaan taivaalle).
Pilvetöntä tyhjää, en näe mitään — —
Odota. Se on nousemassa auringon eteen kuin määrätön pilvi.
LUCIUS (tullen taka-alalta kiikari kädessä).
Nyt ollaan maailman lopussa tai alussa. Ilmojen laitumilla käyvät sudet ja lampaat samassa laumassa — —
Isä, minä aavistan: Robert on tulossa!
ERNST (Luciukselle).
Mitä tiedät?
Keskellä lentävät Huggsin koneet, vasemmalla sivustalla nähtävästi
Englannin koko lentolaivasto.
ERNST (tempaa kiikarin Luciukselta, siirtyy taka-alalle; katsoo kiikarilla taivaalle).
SERGIUS (Luciukselle).
Katso, jo näkyvät — —
Kummallinen kurssi! Yhä ylemmäksi nousevat. Suunta ei ole tänne — —
GRACIOSA (Huggsille).
Kuule, kuin kaukainen soitto.
LUCIUS (iroonisesti).
Maapallon asujamisto taitaa muuttaa taivaaseen — —
SERGIUS (vieden Luciuksen erikseen).
Meidän on aika paeta.
Saksan ja Italian — — kaikkien suurvaltain merkit etenevät oikealla sivustalla. Argentiinan aurinkomerkit päättävät ketjun, ja Chilen koneet lentävät kärkenä niiden edessä. (Katkerasti). Kansat lentävät kuin muuttolinnut.
HUGGS (itsekseen).
Siis ei ole sotaa.
ERNST (Luciukselle ja Sergiukselle).
Pojat, kone käyntiin. (Lucius ja Sergius vasemmalle).
ERNST (Huggsille).
Lie sota tai rauha: viimeinen isku on vielä antamatta
GRACIOSA (katsoen taivaalle).
Sataa — — sataa — - kuin läikkyvät laineet auringon alla — — Punaista, valkoista! (Vieden Huggsin keskelle näyttämöä). Katso, pienten leijojen huikaiseva leikki — — määrätön lauma, pilvi pilven jälkeen — —
Odota, nyt saamme tietää jotain.
Ne leviävät saaren kaikkia rantoja kohti — — (Samassa leijailee ylhäältä näyttämälle paljon punaisia ja valkoisia lappuja, niin että ne muuttavat koko näyttämän pinnan kuin kukkien peittämäksi).
Taitaa tulla rakkauskirjeitä morsiamelle. Tahdonpa nähdä. (Ottaa pari lappua, ryhtyy lukemaan).
HUGGS (ottaa lapun; yritettyään lukea, kuin sokaistuneena).
En näe, en osaa — —
GRACIOSA (on polvistunut maahan, kokoo lappuja pivonsa täyteen; lukee hetken; riemastuen).
Robertin nimi! Suurin kirjaimin Robertin nimi. Hän elää — —
Kuunnelkaa. (Lukee; kylmästi, varmasti). "Kaikilla rajoilla seisoivat vastakkain kansakuntain sotavoimat. Huggsin, ihmiskunnan vihamiehen, viimeinen käsky saapui. Sodan julistukset värisyttivät ilmaa. Rintamat saivat etenemiskäskyn. Kaiken hävitys oli tulossa. Silloin, ensi kerran ihmiselämän aikana, kuului huuto armeijasta: emme taistele! Se huuto kaikui ja nousi, se paisui, kiersi juoksuhaudat, täytti linnoituksen holvit, se lauloi merten pohjassa, nousi pilviin ja vaiensi maailman äänet rauhaan ja lepoon. Kaikki kansat ovat yhtyneet. Maailmassa on rauha. Yhteishyvän tehtaissa kiiltävät koneet ja laulavat vauhtipyörät. Ihmiset iloitsevat ylimmästä alimpaan, sillä 'minä omistan' on paljastunut valheeksi. Huggsin orjat ovat tulleet vapaiksi. Mutta kansakuntain tuomioistuimen eteen vaaditaan tänä päivänä Huggs, ihmiselämän turmelija, sekä hänen poikansa Ernst, murhapolttaja, sisarenmurhaaja, kolmannen vuosituhannen Juudas — —"
Gertrud! Viimeinen toivoni — — (Vaipuu penkille).
ERNST (nauraa hohottavasti, antaa lapun pudota maahan).
Oikein, Juudas. Mutta kuolee toisin. Tämä Juudas nousee pilviin Kristus-veljensä maallisen morsiamen kanssa ja syöksyy mereen, rakastaen toivottomasti vielä viime hetkellänsä. (Syöksyy, nostaa Graciosan syliinsä, lähtee kantamaan häntä vasemmalle; samassa kuuluu vasemmalta nousevan lentokoneen surina, pysähtyy, päästää Graciosan sylistään). He lähtivät, pettivät mestarinsa. Tottakai oli suurella Juudaksella pieniä oppilaita. (Ottaa Graciosaa kädestä aikoen viedä häntä oikealle). Tule, hetki on tarpeeksi.
HUGGS (nousee viimeisin voimin, asettuen tielle).
Surmaa sitä ennen isäsi — —
ERNST (nauraen halveksivasti).
Isänikö? — Pois tieltä! (Aikoo lähteä)..
(Robert tulee taka-alalle oikealta).
Olen tullut teitä hakemaan.
GRACIOSA (kulkee kuin viimeisin voimin hänen luokseen).
ERNST (joka on perääntynyt vasemmalle).
Ryysyläistenkö tuomiolle?
Ryysyläisiä ei ole enää. On vain kaikkien työ ja työstä kaikille tulos. — Nyt kuulkaa tarkasti: Aikaa on vain muutama hetki. Ilmasta ja laivoista tuhotaan tämä saari kaikin asein ja myrkkykaasuin, niin ettei yksikään elävä siemen ole enää koskaan tämän sylistä itävä. Autiona ja mustana on tämä paikka oleva varoitusmerkkinä tuleville polville luonnottomain ihmisten luonnottomasta elämästä. Kaikki muu on maan päällä kukoistava ja iloitseva, tämä saari vain on makaava elämättä ja häviämättä — — martona. Tulkaa. Hävitys alkaa.
HUGGS (kuin kirkastuneena).
Poikani, olen valmis lähtemään — — (siirtyen Robertin luo) tuomiolle.
ERNST (Robertille).
Kiitos lahjasta, sinä onnellisempi. Tämä saari on oleva pyramiideista kestävin, ja minun muumioni pitkäaikaisempi kaikkia faaraoita. Menkää. Syököön myrkky minun silmäni ja keuhkoni, räjähtäkööt aivoni ja reveltykööt jäseneni, ette voi olla muistamatta suurinta Juudaksista. Menkää.
ROBERT (resignatsionissa).
Lähtekäämme. (Ohjaa Graciosaa ja Huggsia oikealle).
ERNST (pysähdyttäen lähtevät).
Graciosa! Vain kerran värähti sydämeni inhimillisesti. (Resignatsionin ja itseironian sävyissä). Sehän taisi olla sitä autuasta kuolemattomuutta, samaa kuin viattoman sisareni murhattu kauneus.
Väliverho.