The Project Gutenberg eBook of Seinä väliä, by Martti Wuori

MAIKKI PERON, musiikkiopiston oppilas.
NEITI FILANDER, hänen tätinsä.
MAISTERI VERHO.
IIDA, palvelustyttö.

Sali. Perällä kaksi ovea, joista toinen vie eteiseen toinen sisähuoneisin. Toisella sivuseinällä, jossa on kaksi ikkunaa, on sohva, pöytä, tuoleja, kukkia; toisella flyygeli ja nuottihylly. Ilta. Lamppu palaa pöydällä ja flyygelin nuotinkannattimen kummallakin puolella kynttelit.

Maikki (tahtoen soittaa loppuun): Yks', kaks', kolm', nelj', yks', kaks', kolm', nelj'.

Maikki: — Yks', kaks', kolm', nelj'… (lopettaa ja pyörähtää ympäri soittotuolillaan.) Ka, mitä nyt?

Iida: Niin kun minä päivällä ihan unhotin ryökynälle sanoa, kun ryökynä tuli kotiin sieltä musiikki-instituutista, että täällä kävi tuon Plummin rouvan Loviisa…

Iida: Loviisa — tuon Plummin rouvan neitsyt, joka asuu tässä toisessa päässä pytinkiä.

Iida: No, ja se Loviisa sanoi, että heille toissa päivänä muutti uus' maisteri, joka asuu tässä seinä väliä tämän suojan kanssa.

Iida: Niin, nähkääs, se maisterihan se oli sille Plummin rouvalle valittanut, ett'ei hän saa yhtään mitään luetuksi, kun meillä — niin hän oli sanonut — yöt päivät soittaa rämpytetään.

Maikki: Rämpyt…? (Pyörähtää takaisin pianon eteen ja selailee vihaisesti nuotteja.) Mitäs minä sille mahdan, että minun sormiharjoituksia soittaa pitää.

Iida: Sitähän minäkin Loviisalle sanoin, ett'eihän meidän ryökynä sille mitä mahda, että hänen soittaa pitää. — Ja sitte se Loviisa vielä spraakasi, että se maisteri oli Plummin rouvalle jutellut, että hänen jo kahdesta paikasta oli pitänyt pois muuttaa: toisessa kun soitettiin yläällä, toisessa sekä yläällä että alaalla ja vieressä vielä laulaa hoilotettiin. Ja nyt hän, sanoo, oli varten vasten muuttanut tänne Hökperin kadun päähän etemmäksi siitä musiikki instituutista, että saisi rauhassa lukea, sillä kun kuuluu olevan niin hirveän paljon tenttaimia, — vai mitä se Loviisa sanoi, — luettavana.

Iida: No jaa, tietystikin. — Vaan sitte se oli maisteri, kuulen ma, vielä sanonut, että ihan täällä jo hulluksi tulee, ja Plummin rouva oli ollut hyvin pahoillaan, kun hän oli lopulta uhannut muuttaa pois koko paikasta.

Maikki: Muuttakoon! Yhtä hyvä hyyryläinen olen minä kuin hänkin, — sano sinä sille Blommin rouvan Loviisalle niin. Enkä minä voi heidän hyyryläistensä takia soittamistani jättää.

Iida: Eihän se Loviisa sitä mitä omasta itsestään sanomaan tullut. Sehän se oli maisteri ensin kuitenkin käskenyt häntä nöyrimmästi pyytämään, että eiköhän olisi edes näin iltaisin mahdollista…?

Maikki: Jopas niillä on vaatimuksia! Ja lukekoon viisaammaksi, ett'ei toista kertaa tällaista röyhkeätä pyyntöä tee. Ei. Anna minun olla, anna minun soittaa rauhassa. (Käy jälleen soittamaan.)

Neiti Filander (vanhanpuoleinen, lihavanläntä nainen, leu'aasa harvoja partahapsia, tulee sisältä; oikean käden kainalossa kantaa hän pientä sylikoiraa, jolla on kulkusia kaulassa ja punainen täkki selässä; vasemmassa kädessä on hänellä nuuskarasia, iso kirjava nenäliina ja kirje): Maikki! — Maikki kulta!

Neiti Fllattder (istuu sohvaan ja ottaa koiran syliinsä): Kas tässä tuli kirje! Otas, kultaseni, ja lue!

(Iida näkyy vähän aikaa, tämän kohtauksen
alussa, kuuntelevan oven takana).

Maikki (ottaa kirjeen): Vaan kellekä se on? Tässähän ei ole mitään päällekirjoitusta.

Neiti Filander: Minulle varmaan, koska se tänne tuotiin. (Hyväilee ja suutelee koiraansa.)

Maikki: Blommin rouvan piika?! (Avaa kirjeen ja säpsähtää, itsekseen.) Mitä?! Ihan kuin Villen käsiala. Vaan ei. Se ei ole mahdollista. Ja toinenhan tässä on nimikin.

Maikki: Niin vainkin. — Kyllä. — Minä luen. — Minä tahdoin ensin vaan itsekseni… (Lukee.) "Koska minun tämän päiväistä nöyrää pyyntöäni ei ole suvaittu ottaa kuuleviin korviinkaan, niin on minun vastenmielinen velvollisuuteni edeltä päin ilmoittaa, että minä, ellei nytkään mitään muutosta tapahdu, olen pakoitettu ryhtymään toimenpiteisin, jotka ehkä tulevat olemaan yhtä harmilliset teille, kuin teidän lakkaamaton soittonne on minulle. — Kunnioituksella V. Verho."

Neiti Filander: Herra Jesus siunatkoon! Mitäs se nyt oli? Ymmärsitkös sinä mitä? Minä en käsittänyt siitä tään taivaallistakaan. (Nuuskaa innokkaasti.)

Maikki: Että eräs tuon Blommin rouvan hyyryläinen, maisteriko vai mikä? — Verho näkyy nyt hänen nimensä olevan — oli tänään päivällä laittanut pyytämään, ett'en minä muka soitollani häiritsisi hänen lukujaan. Ajatelkaahan, täti, semmoista!

Maikki: Niin no. Ja nyt hän kirjoittaa ja uhkaa jotakin tehdä — en tiedä mitä — ell'en minä lakkaa soittamasta.

Neiti Filander: Uhkaa? Siis uhkauskirje? Kas niin! Se vielä puuttui! Se minun vielä piti vanhoilla päivilläni saada! Herra Jesta varjele! Vähä vielä, ettei kaduilla enää saa siivosti rauhassa kulkea; — etkö muista, Maikki, mitä me hiljattain Hufvudstadsbladetissa lu'imme, että eräs hieno herra oli Katajanokalla ryöstänyt eräältä vanhanpuoleiselta rouvasihmiseltä kädestä hänen ridikyylinsä? — Niin. Ei. Vähä vielä sitä. Nyt sitä ei saa enää rauhassa kotonaankaan istua. (Nuuskaa taas innokkaasti.)

Maikki: Rauhoittukaa, täti hyvä! Ei se ole mitään. Ei hän mitään uskalla tehdä.

Neiti Filander: Kuinka se ei ole mitään?! Kuinka sinä voit niin ajattelemattomasti puhua, Maikkiseni?! Etkö sinä vielä sen paremmin miehiä tunne?! (Vapisevalla äänellä): Oo… Oo… Oo! Minä heidät kyllä hyvin tunnen. Itsekkäitä, itsekkäitä kapineita ne ovat, eikä mitään muuta. Heidän tähdensä, heitä varten pitäisi meidän, naisraukkojen, tehdä kaikki, uhrata kaikki, kaikki, viimeiseen tippaan saakka. Oo… oo… oo! Minä olen vakuutettu, että tuo nytkin tuolla on valmis vaikka tuon ohuen seinän murtamaan ja… ja… ja…

Neiti Filander: Niin, niin. Ja mitä me hänelle voimme, me neljä heikkoa henkeä, Prisse, sinä, minä ja Iida. — Iida!! — Iida!!

Neiti Filander: Iida katsoo, onko tambuurin ovi oikein lukossa? — Onko avain kaks' kertaa kierretty?

Maikki: Täti, jos täti niin pelkää, niin minä lakkaan soittamasta. Sillähän asia on autettu.

Neiti Filander: Mutta, Herranen aika, Maikkiseni, mitäs varten sinä sitte olet Helsinkiin tullut?

Neiti Filander: Niin. Mitäs varten sinä sitte olet Helsinkiin tullut? Ja siinä sen nyt näet. Köyhä tyttökään, joka on tullut tänne hankkiakseen itselleen tulevaisuuden varalle toimeentuloa elämässä, hänkään ei saa enää rauhassa opintojaan harjoittaa, vaan on heidän, miesten, tiellä.

Maikki: Kyllähän minä mielelläni muuttaisin toiseenkin paikkaan, ett'ei täti tarvitsisi pelätä, mutta…

Neiti Filander: Niin. Minnekä sinä muutat? — Vaan enpä minä sinua läskisikään. — Ja näet sinä: se on pelkkää miesten kateutta, Maikkiseni, usko minua, pelkkää kateutta! He kadehtivat sitä, että naiset nykyään pyrkivät ja pääsevätkin yhtä kauas, kuin he, jopa sieppaavat heiltä paikkojakin nenän edestä ja… ja… ja… ja eivät heistä enää huolikaan, kun tulevat omillaan toimeen. Se onkin ihan oikein. Rukkaset pitäisi heille joka ikiselle antaa, niin saisivat nähdä, mimmoista se on naisitta eläminen. Sekin oli ihan paraaksi, että sinä annoit rukkaset tuolle, — mikäs hänen nimensä olikaan?

Neiti Filander: Saman tekevä. Ja pappa tiesi, että naida ne miehet kyllä osaisivat, vaan sitä eivät kysy, kykenevätkö itseään ja perhettään elättämään. "Hankkikoon Karén ensin itselleen viran ja tulkoon sitte tytärtäni vaimokseen pyytämään," kirjoitti hän minullekin.

Neiti Filander: Siinäpä se on, Maikkiseni, ett'ei tiedä, koska hän sen olisi saanut suoritetuksi, kun hän aikansa vaan laulamiseen ja kurtiisiin, kulutti.

Maikki: Täti! Miksi täti nyt noin…?! Ja tuolla samalla luulollahan pappakin Villeä pahoitti.

Neiti Filander: Sillä pappasi tahtoi nähdä, rakastiko herra Karén sinua toden perään. Sen tautta hän teidät eroitti. "Jos tuo nuori mies Maikkiani oikein rakastaa, niin hän kyllä laittaa niin, että ansaitsee hänet saadakin", se oli pappasi tuuma vaan, lapsukaiseni. Vaan nyt on jo — — Kuinkas pitkä aika siitä nyt onkaan?

Neiti Filander: M—h—h! Sinäpä näyt sen tapauksen melkein tunnilleenkin muistavan. Niin, no. Kohta vuosi. Sillä aikaa hän jo olisi ehtinyt jotakin tehdäkin, jos olisi oikein sinua… oikein tahtonut.

Neiti Filander: Hedelmiä vaan ei ole vielä minkäänlaisia hänen lu'ustaan näkynyt.

Maikki: Joulun aikaanhan ne useimmat tutkintonsa vasta lopettavatkin. Ehkäpä sitte kohta saamme nähdäkin hänen nimensä sanomissa.

Neiti Filander: Jospa hän niissä hommissa olisi, niin kyllä kai häntä kaupungissa olisi näkynyt. Ja varsinkin, jos hän sinua oikein rakastaisi, niin kyllä hän olisi sinut jo etsinyt.

Neiti Filander: Niin, niin, kultaseni. Mutta kun oikein rakastaa, niin löytää rakastettunsa vaikka mistä. Koirakin löytää vainullaan aina rakastetun isäntänsä. Vaan oo! Niin uskollisia ei ne miehet ole. (Hyväilee koiraansa.) Eikö niin, eikö niin, sinä minun ainoa, armas, rakas Prisseni?!

Maikki: Ei, täti, ei. Villestä en sitä usko. Minä tiedän, että hän minua rakastaa vieläkin. Minä tiedän sen, minä olen varma. Hän ei ole minua unhottanut.

Neiti Filander: No, no, Maikkiseni; Ei puhuta enää siitä. Ja miksi aloimmekaan taas? Se on kipeä kohta sinulle, minä tiedän sen. Sillä se koski sinuun kovasti tuo teidän eronne. Ja sen tautta, sinua viihdyttääkseen, pappasi laittoikin sinut tänne Helsinkiin. Hän ajatteli, että ehkä soitto-opinnoillasi saat rakkauden huolesi hiukan haihtumaan.

Maikki (näyttäen kirjettä, joka hänellä on ollut koko ajan kädessään): Vaan tässä ne nyt on häiritty nekin.

Neiti Filander: Herra jesta! Niin, tuo kirje! Senkin nyt vielä piti tulla, kun muutenkin jo olet kaikesta niin hermostunut.

Maikki: Ole huoleti, täti! Ei se ole mitään. Kyllä minä ehkä jollain lailla…

Neiti Filander: Niin, jollain lailla. Täytyyhän sinun saada soittaa. Eihän tämä käy laatuun. Täytyyhän sinun saada soittaa ja yhtä hyvä oikeuskinhan sinulla on soittaa omassa huoneessasi, kuin hänellä lukea huoneessaan.

Maikki: Tietysti, täti. Ja mitä voi hän tehdä? Se on vaan turhaa pelottelemista tuo hänen uhkauskirjeensä.

Neiti Filander: Mutta jos hän tekeekin, niin kyllä hän edesvastaukseen siitä joutuu, sen saamme nähdä. Kyllä minä sen junkkarin opetan, kutsun poliisin ja… ja… ja… Annas mulle tuo kirje, minä sen säilytän todisteeksi. Ja käy sinä, Maikki, nyt soittamaan vaan, käy!

Neiti Filander: Onko Prissen illallinen jo valmis, Iida? Sen on jo aika syödä ja sitte käydä maata.

Iida: Jäihän siellä päivällisestä kaksi lihapullaa ja vähä potaattimuussia.

Neiti Filander: Herra Jesta! Jaksoikos Iida sen kaikki syödä? Sitähän oli soppaskooli enemmän kuin puolillaan.

Iida: Eihän mulla mitä ollut muuta syötävää, kuin lihapullatkin täytyi koiralle säästää.

Neiti Filander: No, on se Iida, Jumalan kiitos, terve, koska sillä niin hyvä aptiitti on. — Antaa Prisselle sitte maitoa, mutta katsoo, ett'ei se kovin kylmää ole.

Iida: Eihän se mitä kylmää oo. Kaapin hyllyllähän se on aamusta seisonut.

Neiti Filander: No, ottaa Prissen sitte! Hyvää yötä nyt, kultaseni, hyvää yötä! (Suutelee Prisseä ja antaa sen Iidalle. Iida menee sisälle.)

Maikki: Tämä Chopinin valssihan minun pitäisi saada ihan puhtaasti käymään.

Neiti Filander: No, soita nyt sitä, ja jätä tän'iltana jo nuo sormiharjoitukset.

Maikki: Tämä on niin vaikea, että siihen tarvitseisin kyllä paljonkin enemmän sormiharjoituksia. (Alkaa soittaa.)

Neiti Filander (nuuskaa ensin, asettautuu sitte mukavasti istumaan sohvan nurkkaan, jossa, silmät kiinni ja kiikutellen päätään ja ruumistaan kuuntelee soittoa.)

(Kun Maikki on kotvan aikaa soittanut, kuuluu seinän takaa räikeitä, epäsointuisia jahtitorven törähdyksiä.)

Neiti Filander: Oih, mitä se on?! Mi… mi… mi… mi…?? (On myöskin ensin hypähtänyt ylös.) — — — ää… ää… ää! (Tarttuu käsillänsä sydämensä kohdalle ja vaipuu pyörtyneenä takaisin sohvaan.)

Maikki (juoksee tätinsä luo): Täti! Täti!! — Rauhoittukaa!… Voi, Herra Jumala!… Iida!! Iida!! (Soittaa kelloa.) Vettä! Vettä!

Iida (tulee juosten sisään, kädessä lautanen jonka, ovessa kompastuessaan, pudottaa lattialle): Jesta varjele! — — Mitäs tämä on?

Maikki: Rauhoittukaa, täti! — Ei se ole mitään. Se oli hän. Hän puhalsi vaan jahtitorveen. Siinä se nyt oli hänen uhkauksensa. — Kas tässä, juokaa, täti, vähän vettä! Juokaa! Noin. Ei se ole mitään. Elkää pelätkö.

Maikki: Iida tuo vielä minun toaletti-etikkani! Sieltä piirongin päältä! Pian. Se pieni kristallikarahviini.

Neiti Filander: Oih! — Sitä hävytöntä! Oikein — — olin — — saada — — slaagin.

Neiti Filander (syrjäyttää sen kädellään): En, en huoli. (Ottaa nuuskarasian ja nuuskaa.) Tämä virkistää paremmin. Kas niin!

Iida (keräten lattialta lautasen palaset ja lihapullat): Pakana! Siihen ne nyt meni Prissen lihapullat. (Menee).

Maikki: Siinä se nyt oli, täti. Vaan mitäs minä nyt teen? (Kävelee miettien lattialla.)

Neiti Filander: Mitäkö teemme? Minä luulen, että löytyy kuitenkin lakipykälä, joka määrää rangaistuksen ihmisten kotirauhan rikkomisesta.. Ja rangaistuksen tuo junkkari ansaitsee saada mitä ankarimman. Onkos tuo nyt laitaa? Tehdä noin törkeän teon, jolla oli minun, vanhan ihmisen, ihan kuoliaaksi pelästyttää.

Neiti Filander: Kuinkas ei? Ja sillä lailla sitä ei saa jättää, ei. Entä sinun soittosi? Pitääkö sinun se sitte jättää? Vai mitäs sinä sitte tekisit, mitä?

Maikki: Jos kirjoittaisi ja selittäisi ja kauniisti sopisi keskenään. Parempihan on sopia, kuin tehdä kiusaa toisilleen.

Maikki: Ja sitte, että hän näin pahasti säikäytti tätiä. Onhan siinä syytä kylliksi. Ehkä se auttaisi.

Neiti Filander: Koeta, koeta sitte! Kirjoita, jos tahdot; minä en sitä tee. Saat ehkä vielä hävyttömän kirjeen vastaukseksi.

Maikki: Mitäs minä sitte teen, täti kulta? Joko täytyy minun muuttaa toiseen paikkaan tahi jättää opintoni ja lähteä kotiin. Eihän tämä voi näinkään jatkua. Ja emmehän me voi häntä poiskaan ajaa väkisin.

Maikki: Niin, täti. Enhän minä siitä pahemmaksi tule, jos hänelle kauniisti kirjoitan ja selitän, että niin ja niin.

Neiti Filander: Maikki parka! Minun on oikein sääli tyttöä. Niin paljon kuin hän on saanut kärsiä rakkautensa takia, jota hän ei voi unhoittaa! Sitte tuo alituinen hermostuttava soitto ja nyt vielä tämä kaikki. Pelkään pahoin, että hän lopulta sairastuu. — Mutta sitä ei olekaan niin helppo unhoittaa tuota ensimmäistä rakkauden puuskaa, sen tiedän minäkin. (Huoahtaa.) Hoh—hoi! Useinpa se seuraa meitä katkerana muistona hautaan saakka. Sillä kaikkihan olemme kerran olleet nuoria, kaikkihan olemme ainakin kerran rakastaneet.

Maikki (tulee, pannen kirjettä koteloon): Tässä se nyt on. Iida viskaa shaalin hartioilleen ja menee viemään tämän kirjeen.

Neiti Filander: Iida menee sill'aikaa ottamaan shaalinsa ja saa sitte mennä täältä tambuurin oven kautta. Se on sinne Blommin rouvan kortteeriin vietävä.

Neiti Filander: No kunnioitettava hän ei ainakaan ole sen jälkeen, mitä hän on tehnyt.

Maikki: Mutta parempihan on olla kohtelias, täti, niin se tekee paremman vaikutuksen.

Maikki (lukee): "Olen pakoitettu kirjoittamaan teille muutaman sanan, Sillä teidän, lievimmin sanoen, ajattelematon tekonne on pahasti, jopa pyörtymään asti, säikäyttänyt vanhan, kivulloisen tätini. Pyydän siis nöyrimmästi: elkää, Jumalan tähden, sitä enää uudistako! Ja minä toivon, että kunnian tunnosta ette tulekaan sitä tekemään, koska olen vakuutettu, että varsin hyvin käsitätte minun olevan mahdotonta pyyntöänne täyttää, kun kuulette että harjoitan opintoja musiikkiopistossa enkä siis millään lailla tahallani tahdo lukujanne häiritä. Ollen tästä pahoillani, toivon, että nyt osaatte antaa kullekin sen arvon mikä hänelle on tuleva. Maikki Peron."

Maikki: Ei, täti, ei se ole hyvin. Mutta minä en paremmin osannut. (Kastelee kotelon reunoja huulillaan ja panee sen kiinni.)

Iida: Jesta varjele, ryökynä! Ymmärränhän mä sen, ett'ei se nyt passaa… (Menee eteisen kautta.)

Neiti Filander: Kas niin. Tuskin on Iida ehtinyt kirjeen viedä, niin
sinä jo kadut.

Maikki: Tädin tähdenhän minä sen oikeastaan vaan tein. Mutta ehkä olisi minun pitänyt vielä odottaa huomiseksi.

Neiti Filander: Mitäs se olisi huomiseksi parannut. Entä sinun soittosi? Ethän sinä olisi voinut enää soittaakaan. Sen tauttahan minä ajattelin, että ehkä on hyvä, että kirjoitat.

Maikki: Senkö tähden, täti? Voi, voi! Jos se todellakin sittenkin oli paha, että minä alennuin kirjoittamaan miehelle, joka sillä lailla…?

Maikki: Taikka ehkä olisi minun pitänyt olla arvokkaampi kirjeessäni?
Ettei hän voisi luulla mitään pahaa minusta…?

Neiti Filander: Odotahan nyt ainakin, niin saamme nähdä seuraukset.
Mitä sinä nyt ennen aikojasi…?

Maikki: Hs!… Sielläpä se taitaa jo Iida tullakin takaisin. Kuulin rappusilta kolinaa. (Katsoo eteiseen.) Se se onkin. No? On juossut niin, että puhkii kuin höyryveturi.

Iida (hengästyneenä): Voi, voi!… Juoksin niin… ett'en tahdo… saada sanaa…suusta… kun… sydän kur… kurkussa hyppii…

Iida: Niin. — Kun Loviisa oli vienyt sen preivin sille maisterille, niin hän sanoi, että se maisteri oli ollut niin mielissään, kun se oli sen preivin lukenut ja oli heti kysynyt, että vieläkö se on Iida siellä kyökissä, ja kun Loviisa sanoi, että on, niin se tuli heti kyökkiin minun luokseni ja sanoi, että vie terveisiä ja sano, että minä tulen koht'sillään itse teille.

Neiti Filander: Tulee itse meille?! Kas niin! No, se nyt vielä lopuksi puuttui! Herranen aika! Se siitä nyt oli vielä seuraus!

Maikki (syrjään): Mielissään, kun oli lukenut kirjeen? Mitäs jos se sittenkin olisi hän? Se Ville! Sillä oli ennenkin noita tuollaisia kujeita!

Neiti Filander: Eikös Iida sitte sanonut, ett'ei me voida vastaan ottaa, ett^ei me olla kotona tahi että jo ollaan makuulla?

Iida: E… enhän minä nyt niin kouraan tuntuvasti kuitenkaan osannut valehdella, kun just'ikään hänelle Maikki ryökynältä kirjeen vein.

Neiti Filander: Niin no. Sano nyt sinä itse sitte, Maikki, mitä meidän pitää tehdä. Minä en ainakaan tiedä, minä en ainakaan tiedä.

Maikki: Mitäs muuta, täti kulta, että annamme hänen tulla ja kauniisti otamme hänet vastaan.

Neiti Filander: Mutta oletkos sinä hullu, oletkos sinä hullu? Sen paremmin en osaa sinulle enää sanoa.

Maikki (syrjään Iidalle): Minkäs näköinen hän on? Iidahan näki hänet. Onko hän pitkä?

Iida: Oo ja. Oikea hongankolistaja. Mutta muuten sievä poika. Vilkkaat silmät, kaunis pruuni tukka, sievät viikset ja lyhyeksi leikattu leukaparta.

Maikki: Leukaparta? Sitä hänellä ei ennen ollut. Mutta muuten kuin hän. (Ääneen neiti Filanderille.) Elä nyt, täti, ole huolissasi! Ehkä hän on hyvinkin siivo mies ja tahtoo vaan tulla anteeksi pyytämään.

Neiti Filander: Kas niin! Sinä siis jo pidät hänen puoliansa! Sinnekö päin se jo tuuli kääntyi? Oikea tuuliviiri sinä olet! Et malta pidättää sydäntäsi noista — pöksyläisistä. Ja ehkä luulet jo, että se on sinun Villesi?! Siivo mies?! Tuollainen tungeskelija, joka vaan tilaisuutta vaanii päästäkseen ihmisten kanssa tuttavuutta tekemään, Jumala tiesi missä aikeissa. Semmoista se oli mennä hänelle kirjettä kirjoittamaan. Nyt sitä istutaan ihan pääsemättömissä mokoman kanssa.

Maikki: Laitetaan sitte sana, ett'ei hän voi tänään tulla. Sillähän siitä päästään, täti hyvä.

Neiti Filander: Vai laitetaan sana? Ja sinä luulet todellakin, että hän on niin siivo mies, ett'ei tule. E—hei! Hän tulee sittenkin.

Neiti Filander: Elä päästä sisään, Iida! — Sammuta lamppu, Maikki! (Puhaltaa kynttelit sammuksiin.) Puh! Sano, että ollaan jo pantu maata! Puh, puh! Sano, ett'ei voida ottaa vastaan!

Maikki (joka ei sammuta lamppua): Elä huuda niin, täti kulta! Kuuleehan hän, että me ollaan valveella. Ja johan hän näki, että me ollaan yläällä.

Neiti Filander (vetäen Maikkia takaperin hameesta sisähuoneesenpäin): Tule, tule, tule! — Sano, ett'ei voida ottaa vastaan… ett'ei voida, Iida!… Ei voida… ei voida.

Maikki ja Neiti Filander (peräytyvät sisähuoneesen, jonka ovesta Maikki tahtoo kurkistaa, mutta neiti Filander estää häntä siitä, vetämällä häntä pois).

(Ensin eteisessä, josta sitte, Iidan peräytyessä, tulevat salin oven suulle )

Iida: Ei, ei. Ryökynät ei voi ottaa vastaan… Ryökynät ei ole yläällä…

Iida: Mutta vanha ryökynä on sairas. Hän ei voi ottaa vastaan. Maisteri on hyvä ja tulee huomenna.

Verho: En minä vanhasta välitäkään. Ja koska nuori "ryökynä" on kotona, ei ole sairas eikä makaa, niin Iida on hyvä ja kysyy, eikö ole mahdollista, että minä silmänräpäyksen vaan saisin puhutella häntä. Jos hän itse kieltää, niin — se on toinen asia.

Iida: Voi, voi tokisen! Mitä minä nyt…? Ihanhan ne suuttuu. Mutta täytyy kai mun, täytyy kai mun Sitte… (Katsoo pitkästi Verhoon ja peräytyy koomillisen peloisasti sisähuoneesen).

Verho (yksin). Ha, ha, ha! "Oi sä, viattomuuden suoja!" — tahtoisin laulaa, kuin Faust Margaretan asunnon edustalla. — Mutta onpa tämä nyt omituinen sattuma todellakin, että näin jälleen saan tavata Maikkini. Jeekuli vaan, kun harmittaa, että tuli tuo tuhmuus tehdyksi. Mutta ilman sitähän ei olisi tullut mitään. Jahtitorveni se lintuseni lentoon pyrähytti. Vaan hermot, syytetään niitä! Nehän ne nykyaikaan kaiken pahan alku ja juuri ovat. Pyytäkööt ne nyt anteeksikin. Ja tulematta tänään anteeksi pyytämään en olisi voinut lukea enkä maata rauhassa. Saas nähdä, saanko vaan Maikkiani tänään nähdä?' Mutta kas, tuossapa hän tulee kuitenkin!

Verho (tarttuu toisella kädellä Maikin käteen, toisen kiertää hänen vyötäistensä ympäri): Minä, Maikki. Hämmästyt kai näin odottamatta minut nähdessäsi?

Iida (on kurkistanut ovesta samalla, kun Verho on Maikin käsivartensa suojaan ottanut, ja paiskaa sen taas hämmästyneenä kiinni).

Verho: Oi, tuo jahtitorveni! Sydämeni on pakahtua sekä mielipahasta että samalla ilosta. Mutta toivon, että sinä kyllä…?

Verho: Sen teen. Toivoisin, ett'ei hänkään ole leppymätön. Sallithan minun tunnustaa hänelle rakkauteni, vai?

Maikki (vetäen Verhoa kädestä sohvaan istumaan): Mutta varovasti. — Kuulehan! Entä tuo uusi nimesi? Mitäs se sitte merkitsee?

Verho: Etkö sitä sitte sanomalehdistä ole nähnytkään? Oli se "virallisissa". Mutta eihän niitä virattomat luekaan, se on totta se, tahi ehkäpä niinkin, että virattomat viranhakijathan niitä vain lukevatkin.

Maikki: Ja minä jo luulin, että se oli kujetta sekin. Käsialaasi hiukan epäilin, kun tuon kauhean ankaran kirjeesi sain, mutta tuota en osannut aavistaakaan.

Verho: Niin, mehän emme ole koskaan toisillemme kirjoittaneetkaan, kun vaan siellä maalla aina yhdessä flaneerattiin. Ja, näet, kun sitte papaltasi rukkaset sain, niin arvelin, että ehkä kelpaan hänelle paremmin, kun kauniimman nimen otan.

Maikki (nauraen): Puhut ikään kuin olisit pappaani kosinutkin, etkä minua. Sinä, Ville!

Verho: Hänenhän se on syynsä, että minusta vihdoinkin alkaa mies tulla ja pääasiallisesti, että saamme tois… saamme nyt toisemme tavata, tahdoin sanoa.

Verho: Syksystä jo. Kahdessa paikassa olen istunut kotona, kuin myyrä, ja kahdesta paikasta on minut musiikin kanssa pois ajettu. Ja nyt minä tentteeraan… oikein armottomasti. Ja olen jo lopettamaisillanikin. Tuo iänikuinen latina on vielä jälellä ja botaniikki. Sitte pankkiuralle. Kansallisosakepankissa mulle on jo luvattu pieni portfölji. Ja sitte naimisiin, niin pian kuin mahdollista. — Entä sinä? Sinä olet täällä musiikkiopistossa, myöskin — naimisiin päästäksesi niin pian kuin mahdollista, eikö niin? Sehän passaa, kuin porsaan pää aidan rakoon, vai?

Maikki (puristaen Verhon kättä): Luuletko, että olisin sinut niin pian unhottanut?

Verho (kiertää toisen kätensä taas Maikin vyötäisten ympäri): Maikki! Sinä siis vielä… todellakin…?

Verho: Saanko… saanko näyttää, kuinka kovin? (Aikoo suudella Maikkia, kun Iida samassa tulee sisään.)

Verho: Pyydä nyt tätiäsi tänne, Maikki, että saamme tutustua. (sisähuoneen ovella.) Tulkaa, tulkaa nyt, täti. Elkää minun tähteni kruusatko! Enkä minä niin hirveä ole, kuin täti ehkä voi luulla.

Maikki (vetäen neiti Filanderia kädestä sisään): Täti tulee nyt, niin minä saan esitellä.

Neiti Filander: Hupsuko sinä olet, tyttö?! Hupsuksiko te olette kaikki tulleet?!

Verho: Minun täytyy alkaa sydämmeni pohjasta pyytämällä tädiltä anteeksi, että…

Neiti Filander (kiivaasti koko ajan): Mutta minun täytyy alkaa sydämmeni pohjasta antamalla herra munshöörille aika läksyn…

Verho: … jonka tiedän varsin hyvin ansaitsevani ja kiitollisuudella otan vastaan…

Neiti Filander: Vaan ensiksikin minä en ole herra munshöörille mikään täti. Ja millä oikeudella uskallatte…

Neiti Filander: Sinun sulhasesi? Siinä tapauksessa minä en ole sinun tätisi. Sillä minä en tahdo antaa sinua sellaiselle miehelle, jolla ei ole sen enempää kunnioitusta kaunista sukupuolta kohtaan, — joka voi tehdä semmoista…

Verho: Jos minä olisin tietänyt, jos minä olisin osannut aavistaa, että te ja Maikki…

Neiti Filander: Vai niin, vai niin?! Jos te olisitte pelästyttäneet kuoliaaksi jonkun toisen, kuin Maikin tahi minun, niin ette olisi tulleet anteeksikaan pyytämään, niinkö? Niinkö?

Neiti Filander: Sitä enempi, sitä enempi ansaitsette saada rökkiinne ja oikein aika lailla.

Verho: Mi… mi… mi… minä myönnän. Mutta minä pyydän: saanko sanoa sanan? Saanko hiukan selvittää asiata?

Verho: Suvaitkaa toki lieventävänä asianhaarana ottaa huomioon kiireiset lukuni, kiihtyneet hermoni ja… ja…

Neiti Filander: Mutta millä oikeudella, millä oikeudella sitte tungette, herra munshööri, melkein keskellä yötä kahden nuoren… kahden naimattoman neiden hiljaiseen asuntoon? Millä, sanokaa, jos saan luvan kysyä?

Neiti Filander: Jassoo!! Rakkauden?! (Yht'äkkiä tyynesti): Istukaa, nuori mies! Ja selittäkää sananne paremmin! (Istun sohvaan, itsekseen.) Hän näkyy ainakin olevan avosydämminen poika, tuo.

Verho: Neiti Maikki selitti jo puolestani osaksi, sanoessaan minua sulhasekseen…

Neiti Filander: Jota kuitenkaan en minä eikä neiti Maikin pappakaan ole hyväksynyt.

Maikki: Mutta, täti, herra Verho suorittaa parast'aikaa kandidaatti-tutkintoansa ja toivoo kohta jo saavansa paikankin.

Verho: Toivon siis myöskin mielen muutosta ja koetan parastani voittaakseni neiti Maikin sukulaisten luottamuksen ja — rakkauden.

Neiti Filander: No, no. Ei hätäillä. Se ei tule nyt niinkään yht'äkkiä, kun entisyys on huono ja tulevaisuus ei taida olla juuri paljoa parempi. Mutta katsotaan, — katsotaan, mikä mies olette ja mikä mies herra munshööristä voi tulla. Sillä minä en ole enää tuollainen tyttö hupakko, joka uskoo teikäläisten ensimmäisiä liverryksiä. E—hei. Siis: ensiksikin muutamia tietoja su'ustanne. Nimi —- Karén? Eikö niin?

Neiti Filander: Siis fennomaani. No… no! Eihän se nyt juuri ole naimaeste. — Kukas sitte herra munshöörin pappa on, koska niin hänen nimeänsä halveksitte?

Verho: Pappi hän oli — nyt hän on kuollut —; halveksimisesta ei siis voi olla puhettakaan.

Verho (syrjään): Tämäpä on ylimääräinen tenttaami, jota en ole tietänyt odottaakaan. (Ääneen): Liljeblad hän on syntyisin.

Neiti Filander (osoittaen sormellaan Verhoa kohti): Liljeblad! Liljeblad! Lilli Liljeblad?!

Neiti Filander: Oskar Liljebladin sisar. (Nuuskaa. Syrjään): Hän on sievä poika, tuo. Ihan enonsa näköinen. (Ääneen): Saanko tarjota… (Tarjoo nuuskaa Verholle.) Se virkistää.

Maikki (Verhon korvaan): Se on hyvä merkki, Ville, kun täti nuuskaa tarjoo. Sitä hän ei kaikille tee.

Neiti Filander: Oskar liljebladin? Josko minä tunsin Oskar Liljebladin? Ehkä vähä paremmin kuin herra… herra Oskar Liljebladin sisarenpoika itse. Ky… ky… kyllä. Sillä nähkääs: minäkin olen ollut kerran maailmassa nuori ja kaunis. Ja perhosia liihotteli siihen aikaan minunkin ympärilläni, kuin lempeän kirkkaana kesäpäivänä niityn kirjavalla heinämatolla. Ja hän, hänkin oli yksi niitä: solakka, sievä! Sisaren pojastaan eno kyllä voiton vei. Vaan silloin minä olin hupsu. Liian paljon kuuntelin hänen sireenilaulujaan. Sillä hän lauloi todellakin hyvin. Oli ollut ensimmäisessä ylioppilaskaksitoistikossa maata kiertämässä. Niin, minä olin hupsu ja annoin lumota itseni. Ja hän oli oikea perhonen: lensi kukasta kukkaan ja toiseen — tarttui. Ja minä jäin syksyn kolkossa kylmässä yksin kitumaan, kuihtumaan. (Kyynelöitsee.)

Maikki: Täti kulta, miksi sinä nyt noin? Elä nyt ole noin pahalla tuulella.

Neiti Filander: Ei, ei. Ei se ole mitään… (Nousee ylös ja menee sisähuoneesen päin.)

Maikki: Täti rakastaa hyvin paljon laulua, niin kuin kuulit. Mitäs jos sinä laulaisit jonkun noista vanhoista lauluista, "Hurtti-Ukon" tai "Viikingabalkin" tai jonkun muun? Ehkä se saisi hänet oikein hyvälle päälle.

Verho: Mitäs minä? Eihän minun laulunikaan ole mitään enoni lauluun verraten. Ja ehkä se päin vastoin pahentaa asian.

Maikki: Ei, ei. Tule pois! Minä säestän. Mutta pian, ennen kuin täti tulee sisään. (Vetää Verhoa kädestä pianon luo.) No? Mitä tahdot laulaa? (Sytyttää kynttelit.)

Maikki: Hyvä. Se onkin reipas eikä senttimenttaali. Ja sen sinä laulatkin oikein hyvin.

Neiti Filander (tulee kohta laulun alussa sisään, istuu ja kuuntelee ihastuneena).

Iida (tulee vähä myöhemmin, tuoden tarjoimella punssikarahviiniä ja laseja, jotka panee pöydälle ja asettuu sitte oven suuhun kuuntelemaan.)

Neiti Filander (menee, laulun loputtua, ja suutelee ensin Verhoa otsalle ja sitte Maikkia.)

Neiti Filander: No! — no! — no! Herra Oskar Liljebladin sisaren poika! Olkoon! Minä annan teille vielä tämän kerran anteeksi…

Verho: Minä toivon, että se on oleva viimeinen, samoin kuin se on ensimmäinenkin kerta.

Neiti Filander: Ja laulunne tähden tahdon tarjota teille sovintomaljan, — lasin punssia.

Neiti Filander: Niin, niin, olenpa minä nyt hyvä, kun tämä näyttää ihan kuin sinä itse varten vasten olisit koko juonen keksinyt. No, skål! (Kilistävät.)

Iida: Jas—soo! No varmaan sitte tulevakin. No, minä saan kunnian gratuleerata. (Syrjään.) Onpas se sukkela konsti päästä naimisiin. Rupee vaan seinän takana soittaa rämpyttämään, niin heti sulhanen lähtee. (Neiti Filanderille.) Kuulkaas, ryökynä, minä luulen, että tuossa on seinässä tapettien alla ovi. Eiköhän sitä nyt voisi avata.

Neiti Filander: E—hei, hyväseni. Ei sitä niinkään seiniä säretä. Siihen tarvitaan vielä lupa muualtakin. (Nuuskaa.)

Maikki: Mutta tiedätkös, täti, mitä teemme? Huomenna muutamme flyygelini tuonne sisähuoneesen, niin Ville saa lukea rauhassa ja minä saan soittaa. Ja sitte… ja sitte… ja sitte!!! (Tarttuu Verhoon molemmin käsin ja pyörii hänen kanssaan muutaman kerran ympäri.)

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SEINÄ VÄLIÄ ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

The Project Gutenberg eBook of Seinä väliä

SEINÄ VÄLIÄ

MARTTI VUORI

NÄYTELMÄN HENKILÖT:

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE